RK
15.07.2003 02:01:30
117290

"Evoluutiopsykologia" onkin uuslamarkismia!

Darwinkin tunkiolle ”uusdarwinismista”?

Toimittaja Jari-Pekka Vuorela arvostelee Aamulehdessä 09.07 03 positiivisen sävyyn toimittaja Matt Ridleyn teosta ” Matt Ridley: Nature Via Nurture. Genes, Experience and What Makes Us Human ” otsikolla ”Geene-jä ja kokemusta ei voi erottaa.” 1/

´Kokemus´ käsitteenä monissa eri merkityksissään tarkoittaa yksilön elämänsä aikana hankkimaa tietoa ympäristöstään ja itsestään, hänen omaksumiaan toiminta- ja käyttäytymismalleja jne. Herääkin kysymys, ovatko Ridley ja Vuorela luopumassa siitä darwinismin keskeisimmästä perusperiaatteesta, että hankitut ominaisuudet eivät periydy? Onko itse Darwinkin lentämässä tunkiolle ”uusdarwinismista”?

J.-P. V.: "Geenit eivät ole rakennuspiirustuksia vaan reseptejä. Ne ovat aktiivisia yksilön elämän eri aikoina, ja osa niistä reagoi ympäristöön."

RK: Geenit _eivät_ reagoi ympäristöön.

Ne reagoivat ainoastaan RNA-välittäjäaineen ja toisten geenien kanssa. RNA välittää DNA:n informaatiota soluun, mutta ei päinvastoin. Eikä ympäristö myöskään ”heijastu” suoraan geeniin, vaan ainoastaan geenien satunnaismuuntelun ja ulkoisen valinnan kautta! Tämä on koko DNA-perustaisen darwinistisen evoluution perusperiaate, erotukseksi esimerkiksi hypoteettisesta kemiallisesta evoluutiosta tai mahdollisista ei-darwinistista biologisen evoluution muodoista, joita ei Maapallolla nykyisin ole, mutta on saattanut joskus olla.

J.-P. V.: "1900-luvun kuluessa geeni on ehditty määritellä perinnöllisen informaation arkistoksi (Johannsen), elämän yksinkertaisimmaksi peruspalikaksi (De Vries), tautien estäjäksi ja aiheuttajaksi (Garrod), proteiinien rakennusreseptiksi (Pauling, Watson ja Crick), yksilönkehityksen vaiheiden kytkimeksi (Jacob ja Monod) ja luonnonvalinnan kohteeksi (Fisher, Hamilton ja Dawkins).

Ihmisen tajunnan ja kulttuurin kannalta kaikkein kiinnostavin on kuitenkin geenin seitsemäs eli EVOLUUTIOPSYKOLOGINEN MÄÄRITELMÄ: KOKEMUKSEN VÄLITTÄJÄ. Koska Ridley pyrkii selvittämään perimän ja kokemuksen suh-detta, häntä kiinnostaa geeni laitteena, joka poimii ympäristöstä viestejä käyttäytymisen avuksi."

RK: Geeni ei poimi ”viestejä ympäristöstä”, eikä edes ota sellaisia vastaan vaikka kuinka tarjottaisiin!

Tämä jos mikä oli se uusi mullistava asia, minkä Darwin ja Mendel toivat tieteeseen. Viestejä ympäristöstä ottavat vastaan _aistielimet_. Ne ovat geenien ja ympäristön siinä suhteessa _yhdensuuntaisen_ vaikutuksen tulos-ta, että valmis aistinelin ei ”kerro” geenille rakentumisensa tuloksesta, saati sitten vastaanottamastaan infor-maatiosta!

Sellaista mekanismia, jolla tuollainen yksilön hankkimien ominaisuuksien (kuten kokemusperäisten käyttäytymismallien) geeniin meno tapahtuisi, nimenomaisesti ja määritelmällisesti EI OLE.

Ihmisen tai leijonan kokemukset eivät mene geeniin edes luonnonvalinnalla. Sen sijaan ne ulkoiset syyt, jotka aiheuttivat myös kokemuksen, asettavat suoraan yksilön geeneineen ”koetukselle” luonnonvalinnassa.

Opitut reagoin-timallit niihin (juuri se kokemus) ovat päinvastoin omiaan syrjäyttämään aistinten suoraan laukaisemia refleksiomaisia synnynnäisiä reagointimalleja, koska heikentävä mutaatio tuollaisessa ehdottomassa refleksissä ei ole haitallinen, jos opittu kokemusperäinen ehdollinen refleksi vain korvaa sen paremmalla mallilla!

Ehdottomien refleksien VÄHENEMINEN opittujen ehdollisten tieltä onkin evoluutioteoreettinen empiirinen fakta.

J.-P. V.: " Kiistan (nature or nurture, luonto vai oppiminen) ovat nyt Ridleynkin mukaan jokseenkin lopullisesti ratkaisseet Leda Cosmides, John Tooby ja muut evoluutiopsykologit."

RK: Toobyn ja Cosmidesin nettijulkaisu ”Evolutionary Psychology Primer” (2/) on löysää humpuukia (Itse asiaassa huomioiden tuonnempana maiittu "Eisntein-sitaatti" se on suoranaista tärähtäneiden lässytystä). Se ei ole teoria, vaan ”way of thinking”, ajattelutapa (ettei vain tarvitsisikaan mitään todistaa).

Valitettavsati se si-vuuttaa päinvastaiset todistetut teoriat ikään kuin kukaan ei ikiä olisi mitään sellaisia esittänytkään: Ehdollis-tuminen ja sitä myöten myös oppimisen mahdollisuus kielletään, tai selitetään ”ympäristön ja geenien vuoro-vaikutukseksi yksilönkehityksessä”, mikä on eri asia.

I.P.Pavlovin sata vuotta sitten kumoama ja unohdettu nojatuoliteoreetikko William James nostetaan roskiksesta muka kiistämättömäksi auktoriteetiksi ikään kuin sataan vuoteen psykologiassa ja neurologiassa ei olisi muka tapahtunut mitään objektiivista edistystä. Biolo-giatieteellisin kokein Cosmides ja Tooby eivät ole ikinä edes yrittäneet todistaa mitään.

Mainittakoon, että vuonna 1956 kuolleen Albert Einsteinin tunnettu lause ”It´s the theory that decides what we can observe” (”Juuri teoria ratkaisee, mitä voimme havaita”), on sijoitettu 1970-luvun puolessa välissä lanseeratusta ”evoluutiopsykologiasta” kertovan kappaleen sisään siten, että se saadaan merkitsemään hänen mukamas ”kannanottoaan evoluutiopsykologiaan”, että ”se (siis ”ep”) on teoria, joka ratkaisee, mitä voimme havaita”! ( Tästä ilmenee, mitä he yleisellä tasolla teoriansa ”filosofisesta merkityksestä” haluavat sanoa...)

Einstein itse tarkoitti lauseellaan, että luonnontieteelliset kokeet perustuvat aina jollekin teorialle, ja se on mitä tärkein metodologinen periaate.

J.-P. V.: "Esimerkiksi kulttuuriantropologian perustajan Franz Boasin käsitys, jonka mukaan ”primitiivisen” ihmisen mieli ei ole yhtään ”sivilisoituneen” ihmisen mieltä heikompi, on saanut vahvistuksen. Jos 50 000 vuoden takaisesta Itä-Afrikasta voitaisiin luotettavalla Jurassic Park -menetelmällä siirtää Homo sapiens -alkio kasvamaan aikuiseksi tietokoneyhteiskunnassa, hän ei olisi yhtään kummemmissa vaikeuksissa kuin mekään. Toinen asia on, että olemme riittävän suurissa vaikeuksissa itsekin."

RK. Tämä on sinänsä aivan totta, mutta ei todista ”evoluutiopsykologian” puolesta vaan sitä vastaan: aivot ovat aivan samat, mutta ”mieli” ja kulttuuri on eri, geeniperäiseltä osaltaan saman koneiston pohjalta.

J.-P. V.: " Ensimmäinen kieliopingeeni on jo löydetty" (otsikko)

RK: Ensimmäistäkään ”kieliopin geeniä” ei ole löydetty eikä löydetä. Noam Chomskyn teoria ”geenikieliopista” on kumottu niin empiirisesti vailla perusteita olevana kuin hiukan tarkemmin tarkasteltuna myös darwinistisen evoluution periaatteiden vastaisena. Chomsky on itsekin tosiasiassa luopunut geenikieliopin teoriastaan kehittämänsä uuden "rekursioteorian" hyväksi.

Kielen ”geeniin meno” itse asiassa nimenomaan edellyttäisi jonkinlaisen lamarkistis-lysenkolaisen epädarwinilaisen perinöllisyysmekanismin olemassaoloa, jossa yksilön hankkima taito menisi geeniin. Yksilö nimittäin sopeutuu juuri kieliympäristöön, joka sekin siis olisi vieläpä kaikkien geenissä, ja poikkeuttava mutaatio olisi yksilölle aina epäedullinen. 3/

J.-P. V.: " Ihmisen seitsemännessä kromosomissa sijaitsee geeni, jota kutsutaan koodilla FOXP2. Oikeastaan ei tunneta yhtään eläintä, jolla ei olisi FOXP2-geeniä. …Kukaan ei odota hiirien oppivan puhumaan, mutta kun ihmisen FOXP2-geeni vaurioituu, seurauksena on kieliopin ja puhekyvyn vammautuminen. Svante Pääbon tutkimusryhmä on osoittanut, että joskus viimeisen 200 000 vuoden kuluessa on tapahtunut pienen pieni mutaatio, joka jollakin tuntemattomalla tavalla liittyy puhekielen syntyyn. "

RK: Sillä geenillä ei ole mitään tekemistä kieliopin kanssa, ei ainakaan kielopin _alkuperän_ eikä _olemassaolomuodon_ kanssa. Sen tietty pistemutaatio vain aiheuttaa hermostollisen vaurion, joka rajoittaa puheen ja siten ehkä jossakin määrin myös ajattelun automatisoitumista. Välittömästi tuo geeni koodaa eräänlaisen DNA:n ”lukulaitteen” (fork head domain) proteiineja, joka vaikuttaa sellaisten proteiinien luentaan, jotka edelleen vaikuttavat siihen, miten ihmisen ja eläinten kurkunpään toimintaa ohjaava aivoalue muodostuu. Eläimillä se alue ohjaa ruuan pureskelua, ihmisellä äänninelimiä.

J.-P. V.: " Kun 50 000 vuoden takaiset, 100 000 vuoden takaiset ja luultavasti myös 150 000 vuoden takaiset Homo sapiens -aivot olivat aivan samanlaiset kuin nykyisetkin, on hiukan vaikeata selittää ihmisluontoa kult-tuurin kehityksellä."

RK: Eiköhän asia kuitenkin ole tasan päinvastoin tuossa suhteessa: nuo samanlaiset aivot todistavat, että se, mikä on kehittynyt ei ole ne aivot, vaan niiden käyttö.

J.-P. V.: " Tärkeää on kuitenkin, että nykyihmisen aivot eivät enää estäkään kulttuurin omaksumista ja levittä-mistä. Niillä voi jopa muotoilla työkaluja, joilla sanoja lähetetään valon nopeudella."

RK: Aivan ,juuri se on koko homman a ja o...

1/ http://www.aamulehti.fi/a/2003/07/10/460664.shtml

2/ http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/primer.html

3/ http://www.tsv.fi/ttapaht/025/Haukioja.pdf

RK
Jerry
16.07.2003 02:04:10
117450

Mitä lie?

Sori että napsdaisin pois kaiken, mutta en tällä erää ole siinä innoituksen tilassa, että alkaisin miettiä vastineita kaikelle sille mitä sinä ja "lainaamasi" Vuorela esititte, vaikka mieli tekisi. 

(Olen kyllä seurannut vuoropuheluanne Aamulehd3ssä. Taidat olla yhden vuoron jäljessä?)

Siksi päätin kirjoittaa tähän osia toistaiseksi julkaisemattoman "väitöskirjani":
"Postmodernin humanismin ja uuden lapsen kasvattamisen filosofisen ja ideologisen taustan kriittistä tarkastelua", kappaleesta:

(Jossa lainaan mm. Matt Ridleytä hänen kirjansa Perimä 23- ihmisen historia 23 kappaleessa.)

7.1. Geenit,ympäristö ja vapaan tahdon ongelma

Muodostaessamme ihmiskäsitystämme, on yksi tärkeimmistä lähtökohdista se, minkälaisen merkityksen me annamme yhtäältä geeneillemme ja toisaalta ympäristölle. Tämä ongelmanasettelu liittyy erottamattomasti myös kysymykseen siitä, missä määrin ihmisellä on vapaa tahto. Tuo kysymys onkin innoittanut varsinkin filosofeja koko filosofian historian ajan.

Filosofeja pidemmälle vapaan tahdon ongelman kohdalla näyttävät edenneen ainakin näyttönsä yleisesti todettavissa oleviin tosiasioihin perustavat biologit.

Biologi Matt Ridley sanookin ongelmanasettelun johtavan yleensä siihen uskomukseen, että vapaus ei voi olla pwelkästään geeneissämme. Monien mielestä vapaus tulee yhteiskunnalta, kulttuurista ja kasvatuksesta. Sen perusteella vapaus on se osa luonnostamme, jota geenit eivät määrää. Vapaus on eräänlainen kukkane joka kukkii kun geenit ovat tehneet tyrannimaisen osuutensa.Ihmisellä olisi sen perusteella vapaus nousta geenien determinismin yläpuolelle ja tarttua tuohon kukkaseen. Biologisen maailman uskotaankin jakautuvan yhtäältä ihmisiin, jotka uskovat geneettiseen determinismiin ja toisaalta ihmisiin, jotka uskovat vapauteen. Ridleyn mukaan on omituista, että monet niistä jotka puolustavat ihmisen arvoa geenejä vastaan, hyväksyvät tilalle toisen, nimittäin ympäristön tyrannian (Ridley s.300 mt.)

Rotuhygienian valtakaudella 1920 -luvulla kirjoitti Aldous Huxley kuuluisna teoksensa Uljas Uusi Maailma. Se kuvaa tulevaisuuden maailmaa, jossa ihmiset on yhdenmukaistettu ja elävät ilman minkäänlaista yksilöllisyyttä. Uljas uusi maailma -käsite onkin alkanut tarkoittaa sellaista kauheutta, jossa keskuskontrolli ja tiede kulkevat käsi kädessä. Vaikka niin luulisi, ellei ole Huxleyn kirjaa lukenut, kirja ei tosiasiassa kerro siitä, mitä rotuhygienia tekee ihmisyydelle. Se ihminen jota Huxley kuvaa, ei ole syntynyt luonnosta vaan KASVATUKSESTA. Tuloksena i ole geneettinen, vaan ympäristöllinen helvetti. Jokainen kohtalo on määrätty, mutta sitä kontrolloi ympäristö eivätkä geenit. Ridley sanoo, että sekä saksalainen 1920 -luvun geneettinen determinismi että Neuvostoliittoa hallinnut ympäristödeterminismi, olivat kumpikin omalla tavallaan äärimmäisiä kauheuksia. (Ridley s. 302)

Ridley haluaa osoittaa kuinka ihmiseen liitetyn valinnan vapauden determinististen ulottuvuuksien kieltäminen ei välttämättä johdakaan auvoiseen paratiisiin, vaan sen ikävänä seurauksena saattaa olla kasvatuksen kaikkivoipaisuuden ihanteen aikaan saama tasapäistävä ympäristödetermisnismi. Tasa-arvo aletaan nähdä perimästä kokonaan irrallaan mahdollisuutena saavuttaa yhtäläiset yhteiskunnalliset taidot, kompetentti, kunhan kunhan ympäristön, väärän kasvatuksen ja manipuloivan indoktrinaation vaikutukset tunnistetaan. Todellisuudess perimä tulisi kuitenkin nähdä vahvana osana ihmisen välitöntä olemista. Emme me putkahda tänne jostain täydellisestä syntymättömien paratiisista, epätaydellisen kokemusmaailmamme pilattaviksi, vaan kannamme mukanamme historiaaa, tavalla johon voidaan vaikuttaa, mutta jota ei voida millään yksipuolisella doktriinilla noin vain hylätä.

Meille on annettu geneettinentaipumus vastustaa auktoriteettejä, jotta voimme suojata omaa sisäistä itseämme diktaattoreita, opettajia ja hallitusvaltaa vastaan (Ridley s.302)

(Seuraava on kohdistettu lähinnä sellaista auktoritteetittömyyttä vastaan jota edustavat mm. radikaali konstruktivismi, radikaali feminismi ja jotkut pahimmatvtieteen objektiivisuuden subjektivisoijat, joita ilmiöitä tarkastelen muualla lo. työssäni)

Tämä on tärkeä asia huomattavaksi ja samalla voi miettiä sitä, mitä tapahtuisi jos auktoriteetit poistettaisiin. Tällöin käsittääkseni eliminoitaisiin myös ihmisen mahdollisuus oppia vastustamaan auktoriteetteja. Se taas johtaisi siihen että ihmiset kasvaisivat suojattomiksi pahuutta vastaan. Kun vapaus aletaan ymmärtää kaikkien auktoriteettien kumoamisena, ei ehkä huomata, että samalla eliminoidaan ihmisen kehitttymisen olennaisin edellytys, vastustamisen mahdollisuus. Tuloksena olisi vapauteen pakottaminen, vapauden diktatuuri tai diktatuurin vapaus.
Tätä seuraava luonnollinen vaihe olisi sitten itsensä auktoriteettömyyden vastustaminen, joka vapaan kasvatuksen jälkeen alkaa joka tapauksessa nousta ihmisestä itsestään, kansasta. Ilmiönä se voisi tarkoittaa ääriliikkeitä, jotka alkavat vaatia itselleen sitä auktoriteettia, jonka vapaa kasvatus ja liberaali politiikka on heiltä poistanut. Vapaus, jota auktoriteettien kumoajat, äärirelativistit ja -konstruktivistit ja itseohjautuvan ihmisen idean ääripään puolestapuhujat puolustavat, liittyy näkemykseen ihmisestä syntymähyvänä, tabula rasana. Tämä vapauskäsitys halauaa poistaa mm. geenien merkityksen luonteen muodostumisessa. Tuota kautta muodostuva ihmiskäsitys haluaa eräässä muodossaan poistaa geenien merkityksen luonteen muotoutumisessa kokonaan. Tällainen ihmiskästys vaikuttaa kuitenkin ohuelta ja joopa loogisesti johtaen kestämättömältä. Loppuun asti vietynä se veertautuu mielestäni kuvaan, jossa käärme alkaa niellä itseään hännbästä alkaen, kunnes lopulta nielaisee itsensä kokonaan. (ja katoaa olemattomiin).

Kun O.E. Wilson jilkaisi 1970-luvulla kirjansa Sosiobiology, noustiin sitä vastaa päättäväisen gogmaattisesti, sanomalla että "Ei geeneissämme". Kaksikymmentä vuotta myöhemmin käyttäytymisgenetiikka on kuitenkin osoittanut, että myös geenit vaikuttavat käyttäytymiseen.

... Pakko pitää taukoa, jatkuu kohta seuraavassa viestissä...





Jerry
16.07.2003 02:04:14
117454

Re: Mitä lie?

Jerry kirjoitti 16.07.2003 (117450)...

>Sori että napsdaisin pois kaiken,
>mutta en tällä erää ole siinä
>innoituksen tilassa, että alkaisin
>miettiä vastineita kaikelle sille
>mitä sinä ja "lainaamasi" Vuorela
>esititte, vaikka mieli tekisi.

>(Olen kyllä seurannut
>vuoropuheluanne Aamulehd3ssä. Taidat
>olla yhden vuoron jäljessä?)

>Siksi päätin kirjoittaa tähän osia
>toistaiseksi julkaisemattoman
>"väitöskirjani": "Postmodernin
>humanismin ja uuden lapsen
>kasvattamisen filosofisen ja
>ideologisen taustan kriittistä
>tarkastelua", kappaleesta:

>(Jossa lainaan mm. Matt Ridleytä
>hänen kirjansa Perimä 23- ihmisen
>historia 23 kappaleessa.)

>7.1. Geenit,ympäristö ja vapaan
>tahdon ongelma

>Muodostaessamme ihmiskäsitystämme,
>on yksi tärkeimmistä lähtökohdista se,
>minkälaisen merkityksen me annamme
>yhtäältä geeneillemme ja toisaalta
>ympäristölle. Tämä ongelmanasettelu
>liittyy erottamattomasti myös
>kysymykseen siitä, missä määrin
>ihmisellä on vapaa tahto. Tuo kysymys
>onkin innoittanut varsinkin
>filosofeja koko filosofian historian
>ajan.

>Filosofeja pidemmälle vapaan tahdon
>ongelman kohdalla näyttävät edenneen
>ainakin näyttönsä yleisesti
>todettavissa oleviin tosiasioihin
>perustavat biologit.

>Biologi Matt Ridley sanookin
>ongelmanasettelun johtavan yleensä
>siihen uskomukseen, että vapaus ei
>voi olla pwelkästään geeneissämme.
>Monien mielestä vapaus tulee
>yhteiskunnalta, kulttuurista ja
>kasvatuksesta. Sen perusteella vapaus
>on se osa luonnostamme, jota geenit
>eivät määrää. Vapaus on eräänlainen
>kukkane joka kukkii kun geenit ovat
>tehneet tyrannimaisen osuutensa.
>Ihmisellä olisi sen perusteella
>vapaus nousta geenien determinismin
>yläpuolelle ja tarttua tuohon
>kukkaseen. Biologisen maailman
>uskotaankin jakautuvan yhtäältä
>ihmisiin, jotka uskovat geneettiseen
>determinismiin ja toisaalta ihmisiin,
>jotka uskovat vapauteen. Ridleyn
>mukaan on omituista, että monet
>niistä jotka puolustavat ihmisen
>arvoa geenejä vastaan, hyväksyvät
>tilalle toisen, nimittäin ympäristön
>tyrannian (Ridley s.300 mt.)

>Rotuhygienian valtakaudella 1920 -
>luvulla kirjoitti Aldous Huxley
>kuuluisna teoksensa Uljas Uusi
>Maailma. Se kuvaa tulevaisuuden
>maailmaa, jossa ihmiset on
>yhdenmukaistettu ja elävät ilman
>minkäänlaista yksilöllisyyttä. Uljas
>uusi maailma -käsite onkin alkanut
>tarkoittaa sellaista kauheutta, jossa
>keskuskontrolli ja tiede kulkevat
>käsi kädessä. Vaikka niin luulisi,
>ellei ole Huxleyn kirjaa lukenut,
>kirja ei tosiasiassa kerro siitä,
>mitä rotuhygienia tekee ihmisyydelle.
>Se ihminen jota Huxley kuvaa, ei ole
>syntynyt luonnosta vaan KASVATUKSESTA.
>Tuloksena i ole geneettinen, vaan
>ympäristöllinen helvetti. Jokainen
>kohtalo on määrätty, mutta sitä
>kontrolloi ympäristö eivätkä geenit.
>Ridley sanoo, että sekä saksalainen
>1920 -luvun geneettinen determinismi
>että Neuvostoliittoa hallinnut
>ympäristödeterminismi, olivat
>kumpikin omalla tavallaan äärimmäisiä
>kauheuksia. (Ridley s. 302)

>Ridley haluaa osoittaa kuinka
>ihmiseen liitetyn valinnan vapauden
>determinististen ulottuvuuksien
>kieltäminen ei välttämättä johdakaan
>auvoiseen paratiisiin, vaan sen
>ikävänä seurauksena saattaa olla
>kasvatuksen kaikkivoipaisuuden
>ihanteen aikaan saama tasapäistävä
>ympäristödetermisnismi. Tasa-arvo
>aletaan nähdä perimästä kokonaan
>irrallaan mahdollisuutena saavuttaa
>yhtäläiset yhteiskunnalliset taidot,
>kompetentti, kunhan kunhan ympäristön,
>väärän kasvatuksen ja manipuloivan
>indoktrinaation vaikutukset
>tunnistetaan. Todellisuudess perimä
>tulisi kuitenkin nähdä vahvana osana
>ihmisen välitöntä olemista. Emme me
>putkahda tänne jostain täydellisestä
>syntymättömien paratiisista,
>epätaydellisen kokemusmaailmamme
>pilattaviksi, vaan kannamme mukanamme
>historiaaa, tavalla johon voidaan
>vaikuttaa, mutta jota ei voida
>millään yksipuolisella doktriinilla
>noin vain hylätä.

>Meille on annettu
>geneettinentaipumus vastustaa
>auktoriteettejä, jotta voimme suojata
>omaa sisäistä itseämme diktaattoreita,
>opettajia ja hallitusvaltaa vastaan
>(Ridley s.302)

>(Seuraava on kohdistettu lähinnä
>sellaista auktoritteetittömyyttä
>vastaan jota edustavat mm. radikaali
>konstruktivismi, radikaali feminismi
>ja jotkut pahimmatvtieteen
>objektiivisuuden subjektivisoijat,
>joita ilmiöitä tarkastelen muualla lo.
>työssäni)

>Tämä on tärkeä asia huomattavaksi ja
>samalla voi miettiä sitä, mitä
>tapahtuisi jos auktoriteetit
>poistettaisiin. Tällöin käsittääkseni
>eliminoitaisiin myös ihmisen
>mahdollisuus oppia vastustamaan
>auktoriteetteja. Se taas johtaisi
>siihen että ihmiset kasvaisivat
>suojattomiksi pahuutta vastaan. Kun
>vapaus aletaan ymmärtää kaikkien
>auktoriteettien kumoamisena, ei ehkä
>huomata, että samalla eliminoidaan
>ihmisen kehitttymisen olennaisin
>edellytys, vastustamisen mahdollisuus.
>Tuloksena olisi vapauteen
>pakottaminen, vapauden diktatuuri tai
>diktatuurin vapaus. Tätä seuraava
>luonnollinen vaihe olisi sitten
>itsensä auktoriteettömyyden
>vastustaminen, joka vapaan
>kasvatuksen jälkeen alkaa joka
>tapauksessa nousta ihmisestä
>itsestään, kansasta. Ilmiönä se voisi
>tarkoittaa ääriliikkeitä, jotka
>alkavat vaatia itselleen sitä
>auktoriteettia, jonka vapaa kasvatus
>ja liberaali politiikka on heiltä
>poistanut. Vapaus, jota
>auktoriteettien kumoajat,
>äärirelativistit ja -konstruktivistit
>ja itseohjautuvan ihmisen idean
>ääripään puolestapuhujat puolustavat,
>liittyy näkemykseen ihmisestä
>syntymähyvänä, tabula rasana. Tämä
>vapauskäsitys halauaa poistaa mm.
>geenien merkityksen luonteen
>muodostumisessa. Tuota kautta
>muodostuva ihmiskäsitys haluaa
>eräässä muodossaan poistaa geenien
>merkityksen luonteen muotoutumisessa
>kokonaan. Tällainen ihmiskästys
>vaikuttaa kuitenkin ohuelta ja joopa
>loogisesti johtaen kestämättömältä.
>Loppuun asti vietynä se veertautuu
>mielestäni kuvaan, jossa käärme alkaa
>niellä itseään hännbästä alkaen,
>kunnes lopulta nielaisee itsensä
>kokonaan. (ja katoaa olemattomiin).

>Kun O.E. Wilson jilkaisi 1970-
>luvulla kirjansa Sosiobiology,
>noustiin sitä vastaa päättäväisen
>gogmaattisesti, sanomalla että "Ei
>geeneissämme". Kaksikymmentä vuotta
>myöhemmin käyttäytymisgenetiikka on
>kuitenkin osoittanut, että myös
>geenit vaikuttavat käyttäytymiseen.
>... Pakko pitää taukoa, jatkuu kohta
>seuraavassa viestissä...


Voi perkele, kirjoitin jatkoa noin tunnin ja kone sanoi ettei saa yhteyttä. Ei voi lähettää viestiä...

Aloitettava alusta. Onko sen väärtti?
RK
17.07.2003 02:05:56
117556

Re: Mitä lie?

Jerry kirjoitti 16.07.2003 (117454)...

>Jerry kirjoitti 16.07.2003 (117450)...
>

>>Sori että napsdaisin pois kaiken,
>>mutta en tällä erää ole siinä
>>innoituksen tilassa, että alkaisin
>>miettiä vastineita kaikelle sille
>>mitä sinä ja "lainaamasi" Vuorela
>>esititte, vaikka mieli tekisi.

>>(Olen kyllä seurannut
>>vuoropuheluanne Aamulehd3ssä. Taidat
>>olla yhden vuoron jäljessä?)

>>Siksi päätin kirjoittaa tähän osia
>>toistaiseksi julkaisemattoman
>>"väitöskirjani": "Postmodernin
>>humanismin ja uuden lapsen
>>kasvattamisen filosofisen ja
>>ideologisen taustan kriittistä
>>tarkastelua", kappaleesta:

>>(Jossa lainaan mm. Matt Ridleytä
>>hänen kirjansa Perimä 23- ihmisen
>>historia 23 kappaleessa.)

>>7.1. Geenit,ympäristö ja vapaan
>>tahdon ongelma

>>Muodostaessamme ihmiskäsitystämme,
>>on yksi tärkeimmistä lähtökohdista se,
>>minkälaisen merkityksen me annamme
>>yhtäältä geeneillemme ja toisaalta
>>ympäristölle. Tämä ongelmanasettelu
>>liittyy erottamattomasti myös
>>kysymykseen siitä, missä määrin
>>ihmisellä on vapaa tahto. Tuo kysymys
>>onkin innoittanut varsinkin
>>filosofeja koko filosofian historian
>>ajan.

>>Filosofeja pidemmälle vapaan tahdon
>>ongelman kohdalla näyttävät edenneen
>>ainakin näyttönsä yleisesti
>>todettavissa oleviin tosiasioihin
>>perustavat biologit.

>>Biologi Matt Ridley sanookin
>>ongelmanasettelun johtavan yleensä
>>siihen uskomukseen, että vapaus ei
>>voi olla pwelkästään geeneissämme.
>>Monien mielestä vapaus tulee
>>yhteiskunnalta, kulttuurista ja
>>kasvatuksesta. Sen perusteella vapaus
>>on se osa luonnostamme, jota geenit
>>eivät määrää. Vapaus on eräänlainen
>>kukkane joka kukkii kun geenit ovat
>>tehneet tyrannimaisen osuutensa.
>>Ihmisellä olisi sen perusteella
>>vapaus nousta geenien determinismin
>>yläpuolelle ja tarttua tuohon
>>kukkaseen. Biologisen maailman
>>uskotaankin jakautuvan yhtäältä
>>ihmisiin, jotka uskovat geneettiseen
>>determinismiin ja toisaalta ihmisiin,
>>jotka uskovat vapauteen. Ridleyn
>>mukaan on omituista, että monet
>>niistä jotka puolustavat ihmisen
>>arvoa geenejä vastaan, hyväksyvät
>>tilalle toisen, nimittäin ympäristön
>>tyrannian (Ridley s.300 mt.)

>>Rotuhygienian valtakaudella 1920 -
>>luvulla kirjoitti Aldous Huxley
>>kuuluisna teoksensa Uljas Uusi
>>Maailma. Se kuvaa tulevaisuuden
>>maailmaa, jossa ihmiset on
>>yhdenmukaistettu ja elävät ilman
>>minkäänlaista yksilöllisyyttä. Uljas
>>uusi maailma -käsite onkin alkanut
>>tarkoittaa sellaista kauheutta, jossa
>>keskuskontrolli ja tiede kulkevat
>>käsi kädessä. Vaikka niin luulisi,
>>ellei ole Huxleyn kirjaa lukenut,
>>kirja ei tosiasiassa kerro siitä,
>>mitä rotuhygienia tekee ihmisyydelle.
>>Se ihminen jota Huxley kuvaa, ei ole
>>syntynyt luonnosta vaan KASVATUKSESTA.
>>Tuloksena i ole geneettinen, vaan
>>ympäristöllinen helvetti. Jokainen
>>kohtalo on määrätty, mutta sitä
>>kontrolloi ympäristö eivätkä geenit.
>>Ridley sanoo, että sekä saksalainen
>>1920 -luvun geneettinen determinismi
>>että Neuvostoliittoa hallinnut
>>ympäristödeterminismi, olivat
>>kumpikin omalla tavallaan äärimmäisiä
>>kauheuksia. (Ridley s. 302)

>>Ridley haluaa osoittaa kuinka
>>ihmiseen liitetyn valinnan vapauden
>>determinististen ulottuvuuksien
>>kieltäminen ei välttämättä johdakaan
>>auvoiseen paratiisiin, vaan sen
>>ikävänä seurauksena saattaa olla
>>kasvatuksen kaikkivoipaisuuden
>>ihanteen aikaan saama tasapäistävä
>>ympäristödetermisnismi. Tasa-arvo
>>aletaan nähdä perimästä kokonaan
>>irrallaan mahdollisuutena saavuttaa
>>yhtäläiset yhteiskunnalliset taidot,
>>kompetentti, kunhan kunhan ympäristön,
>>väärän kasvatuksen ja manipuloivan
>>indoktrinaation vaikutukset
>>tunnistetaan. Todellisuudess perimä
>>tulisi kuitenkin nähdä vahvana osana
>>ihmisen välitöntä olemista. Emme me
>>putkahda tänne jostain täydellisestä
>>syntymättömien paratiisista,
>>epätaydellisen kokemusmaailmamme
>>pilattaviksi, vaan kannamme mukanamme
>>historiaaa, tavalla johon voidaan
>>vaikuttaa, mutta jota ei voida
>>millään yksipuolisella doktriinilla
>>noin vain hylätä.

>>Meille on annettu
>>geneettinentaipumus vastustaa
>>auktoriteettejä, jotta voimme suojata
>>omaa sisäistä itseämme diktaattoreita,
>>opettajia ja hallitusvaltaa vastaan
>>(Ridley s.302)

>>(Seuraava on kohdistettu lähinnä
>>sellaista auktoritteetittömyyttä
>>vastaan jota edustavat mm. radikaali
>>konstruktivismi, radikaali feminismi
>>ja jotkut pahimmatvtieteen
>>objektiivisuuden subjektivisoijat,
>>joita ilmiöitä tarkastelen muualla lo.
>>työssäni)

>>Tämä on tärkeä asia huomattavaksi ja
>>samalla voi miettiä sitä, mitä
>>tapahtuisi jos auktoriteetit
>>poistettaisiin. Tällöin käsittääkseni
>>eliminoitaisiin myös ihmisen
>>mahdollisuus oppia vastustamaan
>>auktoriteetteja. Se taas johtaisi
>>siihen että ihmiset kasvaisivat
>>suojattomiksi pahuutta vastaan. Kun
>>vapaus aletaan ymmärtää kaikkien
>>auktoriteettien kumoamisena, ei ehkä
>>huomata, että samalla eliminoidaan
>>ihmisen kehitttymisen olennaisin
>>edellytys, vastustamisen mahdollisuus.
>>Tuloksena olisi vapauteen
>>pakottaminen, vapauden diktatuuri tai
>>diktatuurin vapaus. Tätä seuraava
>>luonnollinen vaihe olisi sitten
>>itsensä auktoriteettömyyden
>>vastustaminen, joka vapaan
>>kasvatuksen jälkeen alkaa joka
>>tapauksessa nousta ihmisestä
>>itsestään, kansasta. Ilmiönä se voisi
>>tarkoittaa ääriliikkeitä, jotka
>>alkavat vaatia itselleen sitä
>>auktoriteettia, jonka vapaa kasvatus
>>ja liberaali politiikka on heiltä
>>poistanut. Vapaus, jota
>>auktoriteettien kumoajat,
>>äärirelativistit ja -konstruktivistit
>>ja itseohjautuvan ihmisen idean
>>ääripään puolestapuhujat puolustavat,
>>liittyy näkemykseen ihmisestä
>>syntymähyvänä, tabula rasana. Tämä
>>vapauskäsitys halauaa poistaa mm.
>>geenien merkityksen luonteen
>>muodostumisessa. Tuota kautta
>>muodostuva ihmiskäsitys haluaa
>>eräässä muodossaan poistaa geenien
>>merkityksen luonteen muotoutumisessa
>>kokonaan. Tällainen ihmiskästys
>>vaikuttaa kuitenkin ohuelta ja joopa
>>loogisesti johtaen kestämättömältä.
>>Loppuun asti vietynä se veertautuu
>>mielestäni kuvaan, jossa käärme alkaa
>>niellä itseään hännbästä alkaen,
>>kunnes lopulta nielaisee itsensä
>>kokonaan. (ja katoaa olemattomiin).

>>Kun O.E. Wilson jilkaisi 1970-
>>luvulla kirjansa Sosiobiology,
>>noustiin sitä vastaa päättäväisen
>>gogmaattisesti, sanomalla että "Ei
>>geeneissämme". Kaksikymmentä vuotta
>>myöhemmin käyttäytymisgenetiikka on
>>kuitenkin osoittanut, että myös
>>geenit vaikuttavat käyttäytymiseen.
>>... Pakko pitää taukoa, jatkuu kohta
>>seuraavassa viestissä...

>

>Voi perkele, kirjoitin jatkoa noin
>tunnin ja kone sanoi ettei saa
>yhteyttä. Ei voi lähettää viestiä...

>Aloitettava alusta. Onko sen
>väärtti?

Tuolla tähänastisella ei kyllä ollut oikeastaan yhtään mitään sen asian kanssa, että Ridleyn "darwinismi" on uuslamarkismia, eikä sillä ole mitään tekemistä oikean genetiikan kanssa. Näin ollen sillä ,mitä hän sössöttää aiheesta "geeni", ei ole mitään merkitystä, silä sanalla on hänelle jokin tyystin muukuin sanan tieteellinen merkitys.

Asialla ei myöskään ole mitään tekemistä yhteiskuntatieteiden eikä filosofisen reduktionismin kanssa: TUOHON "geeniin" redusoiminen ei todellakaan ole reduktionismia, se on ihan puhdasta söösönsössöä ja huijausta, tärähtäneen sekopään lässytystä.

Ridley muuten EI OLE biologi, vaan toimittaja. Ei noilla tiedoilla olisi päästy biologian peruskurssista läpi muualla kuin ehkä Kalifornian Santa Barbaran yliopistossa, ja ehkä Helsingin yliopiston "Tutkijakollegiumin" ohjauksessa joku sähköinsinööri tai biokemisti olisi voinut "väitellä" "psykologian tohtoriksi"...

RK