Risto Koivula
13.12.2012 15:41:42
366964

Höpsiksen "HUUHAAn" ("paranormaalin") "määritelmä" on absoluuttista HUUHAAta!!!

Skepsis poisti ankaran pottuilun jälkeen kriitikoiden mielestä skeptikoiden muka "keenistä tietämän" "paranormaalin" käsitteen periaateohjelmastaan, mutta se ei kadonnut toiminnan keksipisteen paikalta, eivätkä määritelmät ainakaan parantuseet....

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=10048.msg243474#msg243474

Skepsis ry jakaa valtiontuistaan HUUHAA-palkintoja,ja Sokrates-palkintoja,jotka ovat yleensä edustaneet joko selvästi paksumpaa tai ainakin suunnattomasti vaarallisempaa pseudotiedettä kuin HUUHAA-palkin- not ja joista yksi on jaettu ao. jutun haastateltavalle juuri tästä asiasta, että muka “mitä se HUUHAA on”.

Tämä juttu edustaa Höpsiksen määritelmää sille, mitä se sillä käyttöön ottamallaan termillä tarkoittaa, eikä tätä “määritelmää” helmikuulta 2008 tietääkseni ole muutettu (Höpsis korjaa, jos olen väärässä).

http://www.skepsis.fi/lehti/2008/2008-1-jarvinen1.html

Risto Järvinen: “ Älä usko kaikkeen mitä ajattelet

Sokrates-palkittu Marjaana Lindeman Helsingin yliopiston psykologian laitokselta selvitti Skepsiksen luentotilaisuudessa helmikuussa, miksi ihmiset uskovat yliluonnolliseen.

Lindeman totesi, että vaikka suomalaiset nuoret ovatkin menestyneet kansainvälisessä oppilaiden eri taitoja mittaavissa Pisa-tutkimuksissa (Programme for International Students Assessment), me uskomme yliluonnolliseen suunnilleen yhtä paljon kuin väki muualla Euroopassa.

Ennen kuin Lindeman saattoi alkaa tutkia uskoa yliluonnolliseen, hänen täytyi selvittää, mitä termi yliluonnollinen tarkoittaa. Onko kyseessä sama asia kuin paranormaali? Tai sama kuin maaginen? Tai mystinen? Onko kyseessä sama asia kuin taikausko? Lindemanin mukaan kaikilla kyseisillä sanoilla on erilainen historia, mutta yksi yhteinen nimittäjä: ne kuvaavat kaikki yliluonnollisia uskomuksia – niiden välillä ei löydy minkäänlaista eroa.

Miten yliluonnollinen voidaan määritellä? Onko sadetanssi yliluonnollista? Entä meridiaanit, elävä ravinto, Tylypahka, reiki, kuuhulluus, astrologia, kiviterapia?

– Luettelosta ei selviä, mitkä ovat yliluonnollisten asioiden tyypilliset ominaisuudet suhteessa muihin uskomuksiin.

Yliluonnollinen on usein määritelty myös päättelyharhaksi tai irrationaaliseksi ja virheelliseksi uskomuk- seksi. Tämäkin määritelmä on ongelmallinen. Moni saattaa luulla, että lottorivi 1234567 on epätoden- näköisempi kuin rivi 7251364, vaikka kummatkin ovat yhtä todennäköisiä. Kyse ei kuitenkaan ole yliluonnollisista uskomuksista. Yliluonnollisia eivät myöskään ole virheelliset uskomukset tyyliin ”New York sijaitsee Texasin osavaltiossa” eivätkä uskomukset, jotka ovat ristiriidassa tunnettujen tieteellisten lainalaisuuksien kanssa: ”Väri on esineen ominaisuus.” Näiden määritelmien perusteella ei selviä, miten yliluonnolliset uskomukset eroavat muista, mahdollisesti virheellisistä uskomuksista.

– Johtopäätökseni oli, että toistaiseksi ei ollut löytynyt tyydyttävää määritelmää termille yliluonnollinen. “

RJK: Väri on kyllä aivan varmasti esineen komplisoitu integraalinen ominaisuus heijastaa ja absorboida tiettyjä allonpituuksia.

Color

a property of physical objects perceived as a conscious visual sensation. The various colors are “conferred” by humans on an object as the object is perceived visually. …”

Eikä meridiaanissa tai elävässä ravinnossa sellaisinaan ole mitään “yliluonnollista”.

Otetaan tähän väliin kommenttina, mitä Sovjetskaja entsiklopedija sanoo mahollisesta ilmiöstä nimeltä “yliluonnollinen olio”:

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Supernatural+being

Spirit

a philosophical concept, signifying an immaterial principle, as distinct from a natural, material principle. …“

Kirja samaistaa tällaisen käsitteen epämateriaalisen (uskonnollisen) hengen kanssa.

Materia puolestaan on kaikki olevainen, mm. fysikaaliset aine ja kenttä, ja se on liikkeen (jonka mitta on energia) erottamaton dialektinen vastakohta/vuorovaikutuspari:

Matter - “a philosophical category denoting the objective reality which is given to man by his sensations and which is copied, photographed, and reflected by our sensations, while existing independently of them” (V. I. Lenin). Matter is the infinite multitude of all the objects and systems in the world and the substratum of all properties, connections, relations, and forms of motion. Matter comprises not only all directly observable natural objects and bodies, but also all those which in principle will be known in the future with improvement of the means of observation and experiment. The entire world around us is moving matter in its infinitely diverse forms and manifestations and with all its properties, connections, and relations. The Marxist-Leninist conception of matter is organically related to the dialectical materialist answer to the basic question of philosophy. This conception is based on the principle of the material unity of the world and the primacy of matter over human consciousness and on the principle of the knowability of the world through the consistent study of matter’s specific properties, connections, and forms of motion.

Motion - a mode of matter’s existence and its most important attribute. In its most general aspect motion is “change in general” (F. Engels, in K. Marx and F. Engels, Soch.,2nd ed., vol. 20, p. 563), any kind of interaction between material objects.

“Yliluonnollinen” on siis ´materiaalisen´ muodollislooginen poissulkeva vastakohta dialektisessa mate- rialismissa. Jotakin ominaisuutta koskien materiaalisen dialektinen vastakohta yhteiskunnassa on ideaa- linen eli tajunnassa oleva, yksilöllisessä tai objektivoidussa, kuten vaikkapa kirjallisuudessa. Ontologi- sesti tällainen ideaalinen, kuten ajattelu, kuuluu enemmän liikkeen kuin materian piiriin, mutta nuo eivät ole toisiaan pois sulkevia vaan toisiaan edellyttäviä vastakohtia yhteiskunnallisissa olioissa (thing).

Eli tajunna(lliste)n objektien olemassaolossa ei tässä mielessä ole mitään “yliluonnollista”.

Järvinen: “ Selitys löytyy muista tekijöistä

Miksi ihmiset uskovat yliluonnollisiin asioihin? Lindeman kertoi, että asiasta on tehty satoja tutkimuksia. Vaikuttaako asiaan persoonallisuus? Ei. Sukupuoli? Ei merkittävästi. Mielenterveydelliset tekijät? Vain 2–5 prosentissa tapauksista. Tiedon, älykkyyden tai päättelykyvyn puute? Ei, koulutustaso ei välttämättä vai- kuta uskoon yliluonnolliseen mitenkään. Tarve uskoa? Mitään universaalia tarvetta uskoa yliluonnolliseen ei ole havaittu. Tarve ymmärtää ja selittää maailmaa? Ei, koska yliluonnolliset asiat eivät selitä mitään. Selitykset ovat pikemminkin vaikeita tyyliin ”astrologia vaikuttaa ihmiseen geenien kautta”.

Selitys yliluonnolliseen uskomiseen löytyy jostain aivan muista tekijöistä.

– Johtopäätökseni oli, että toistaiseksi ei ollut löytynyt tyydyttävää selitystä sille, miksi ihmiset uskovat yliluonnolliseen. “

RJK: Tuota tarvetta “selittää maailmaa” merkityksessä luoda maailmasta kokonaiskuva, oikea tai väärä, tosi tai epätosi, mm. ajatteluteknisistä, “tiedonhankinnallisista” syistä, joka “kytkee kaiken kaik- keen” illusorisesti, ei voida tässä yhteydessä vain sillä selittää, että “yliluonnolliset” maailmankatso- mukset eivät aidosti selitä mitään mm. koska ne “selittävät” selittämätöntä vieläkin selittämättömämmällä!

Järvinen: “ Lindeman lähti lähestymään asiaa määrittelemällä yliluonnollisen ja sen selittämisen ns. ydintiedolla, joka perustuu aivojen toiminnalliseen erikoistumiseen.

Selityksenä ydintiedon sekaannus

Osa tiedosta on sellaista, joka opitaan helpommin kuin muu tieto. Se opitaan universaalisti saman ikäisenä. Ihmisillä on synnynnäinen, evoluution tuoma valmius oppia tiettyjä asioita ilman opetusta. Tätä kutsutaan Lindemanin mukaan alasidonnaiseksi ydintiedoksi. “

RJK: Tämä on vääräksi todistettu ja lopulta evolutionaarisestikin avian mahdoton hölynpölytieto!:

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=3158.msg272068#msg272068

“” Pistän tähän kirjoituksen maailman kuuluisimpiin lastenpsykiatreihin kuuluvan Jerome Kaganin kirjasta, jossa Pinkerin "kokeet" asetetaan omalle paikalleen humpuukitieteen joukkoon:

" Nature 419, 19 (2002); doi:10.1038/419019a

Shock results

PETER BRYANT

Peter Bryant is in the Department of Experimental Psychology, University of Oxford, Oxford OX1 3UD, UK.

Surprise, Uncertainty and Mental Structures

by Jerome Kagan

Harvard University Press: 2002. 259 pp. $29.95, £20.50

Developmental psychology — or at any rate the part that deals with children's intellectual abilities — is in an awkward position at the moment because it keeps on producing paradoxical and contradictory re- sults. On one hand, a series of ingenious experiments has apparently shown that babies less than one year old possess some remarkable abilities. According to these experiments, infants can discriminate numbers, can add and subtract, and can distinguish cause and effect in both the physical and the social worlds. On the other hand, a great deal of research on much older children, between the ages of three and about eight years, has apparently demonstrated that children in this age band often have serious difficulties with these same concepts. Their understanding of number appears fragile in such studies, their reasoning about arithmetical operations such as addition and subtraction is often erroneous, there are serious limitations to their grasp of cause and effect, and so on.

The contrast and apparent conflict between these two lines of research are stark and clear.Any sugges- tion that 6-month-old babies are much cleverer than children four and five years their senior would be highly implausible,and would be anathema to most developmental psychologists - their subject is dedi- cated to the proposition that intellectual skills improve throughout childhood.Another possible solution to this apparent impasse is to reappraise the work on infants.Are they as smart as this research suggests?

Jerome Kagan, who is a distinguished US developmental psychologist with an interest in children's emotional and intellectual development,has now provided such a reappraisal in his new book.He is well placed to do so because much of his research has been on children's expectations and their reactions to congruous and incongruous events. Nearly all of the work that apparently demonstrated various remarkable abilities in infants used their reaction to novelty and their surprise at unexpected events as a way of measuring such abilities. If, for example, you add one object to another and then show the baby that the product of your actions is three objects, and if the baby is more surprised to see this as the re- sult than she is to see two objects there, you can argue that the baby knows something about addition.

Kagan's discussion of this pervasive use of babies' reactions to novel and unexpected events comes in the second half of the book. It is based on ideas, which he expounds in the first part, about the ways in which children and adults form expectations and are surprised when these are not fulfilled. His reasoning is sophisticated and interesting, but his conclusions are easy to summarize. He is highly sceptical of the claims made about the presence of surprising abilities in infants, and argues that their achievements in these studies can be explained without ascribing huge intellectual acumen to them.

Kagan's reassessment of research on infants is the most important part of his new book. His arguments on the subject are controversial, of course, and should provoke a much-needed discussion. So the book will make a real contribution to the debate, and is definitely worth reading. "

Itse asiassa harrastajakin osaa heti tempaista Pinkerin "yllättyneisyystutkimuksien" kokeille uskottavam- man selityksen ehdollistumisteorian pohjalta (jonka "kieltäminen" tai tarkemmin sanoen vilpillinen "si- vuuttaminen" on pinkerismin ydin) kuin "havainnon kannalta vastakkainen peritty tieto":se on havainnon kannalta vastakkainen OPITTU tieto, tai että yllättävät havainnot ovat aivan uudentyyppisiä, eivätkä jäsen- ny siten aikaisempien havaintojen kokonaisuuteen (ainakaan yhtä nopeasti kuin "tavallinen havainto". ”

http://human-brain.org/auxilliary.html

Järvinen: Jo 2–3 -vuotias ymmärtää intuitiivisesti objektien fysikaaliset, aineelliset ydinominaisuudet; sen, että esineet ovat olemassa itsenäisesti ja että niitä voidaan siirtää, katsella ja koskettaa. Hän ymmärtää opettamatta myös, että objektit liikkuvat, jos toinen objekti koskettaa toista ja että voima (energia) saa aikaan tapahtumia toisessa objektissa. Lukumäärän käsite lapsilla on jo 5–6 kuukauden iässä.

Lapsi oppii intuitiivisesti myös biologisia asioita. Hän käsittää elollisuuden; sen, että ihmiset ja eläimet elävät, mutta kivet ja huonekalut eivät.

Parivuotias nauraa isälle, joka tanssii haravan kanssa, koska hän tietää, että harava ei ole elävä. “

RJK: Tässä nyt pidetään “Keenistä-tulemisen” kriteerinä ja “todisteena” sitä, että “ei ole opetettu (tietoisesti)”! Mutta sehän ei suinkaan tarkoita, etteikö lapsi olisi itse voinut matkimalla ja kokemuksensa kautta oppia! Juuri siten oppiminen mitä suurimmassa määrin tapahtuu! Vain tärkeimmissä ja “äkkinäisimmissä” käänteissä pitää ohjata kasvatuksellisesti oikeille raiteille!

Lapsi nauraa avian varmasti, vaikka isä tanssisi pässin kanssa, vaikka pässikin on elävä.

Järvinen: “ Hän ymmärtää myös terveyden kannalta tärkeitä asioita: mikä on puhdasta, mikä syötävää, mikä myrkyllistä. “

RJK: Sitä lapsi kyllä EI Keenistään tiedä! Ja pienet lapset pyrkivät pistämään kaiken suuhunsa, se on heille osa kokonaisaistimusta ja esineiden tunnistamista…

Minäkin söin kerran pienenä 8enkä kovin pienenäkään) hyvällä ruokahalulla raakoja korvasieniä, mutta sattuivat just sen kerran olemaan myrkyttömiä laakakorvasieniä. Seuraavan kerran löysin sellaisia viime kesänä.

Järvinen: “ Psykologisen ydintiedon ensimmäisenä opittuja asioita on tajuisten olioiden kyky autonomiseen liikkumiseen noin 8–18 kuukauden iässä. Lapset oppivat tunnistamaan psyykkisten olioiden seuraavan tunnusmerkin: tahdon olemassaolon. “

RJK: Kappas vaan, kun sellaista Skepsiksen ja Lindemanin koulukunta yleensä ei lainkaan “tunnusta olemassaolevaksi” aikuisillakaan, vetoavat tulkinnalataan kumottuun “Libetin kokeeseen”…(joka ei kuvaa päätöksentekoa, vaan sellaisen valmistelua).

Järvinen: “ Saman ikäisenä lapset osaavat erottaa hyvän ja pahan ja tunnistaa muissa ihmisissä perustunteita, onnen ja pahanolon. Nelivuotiaana lapset ymmärtävät, että ihmisillä on tietoa ja että tuo tieto voi olla oikeaa tai väärää. “

Riittinen: Se kuuluu asiohin, jotka on kantapään kautta opetettava…

Järvinen: “ Näin on kehittynyt mielenteoria eli ymmärrys siitä, että ihmiset ovat olioita, joilla on tahtoa, tunteita ja tietoa, ja että ihmiset ovat tavoitteellisia toimijoita, joiden toiminnalla on tietty tarkoitus. “

RJK: “ Ihmiset mieltävät muiden toimivan niistä vaikutteista, joista he itse tekivivät samoin. Tämä johtuu siitä, että ihmisen pavlovilaiset ehdollset refleksit, niin kielelliset eli tajunnalliset sellaiset kuin muutkin ovat kahdensuuntaisia.

“Mielentoeria” on “peilineuroniteoreettinen” pseudokäsite. Mitään “keeni-peilineuroneja tai muitakaan sellaisia ei ole olemassa.

http://nakokulma.net/index.php?topic=8695.msg240945#msg240945

Järvinen: “ Psyykkisen, biologisen ja fysikaalisen ero selkenee lopullisesti kouluiässä. Tällöin lapsi ymmärtää, että naarmuinen polvi ei tartu ja ajatus ei avaa saksia. Hän ymmärtää, että kehon sisällä tapahtuu asioita, joihin ei voi vaikuttaa ja että esineillä, puilla ja sateella ei ole omaa tahtoa.

Yliluonnollinen maailma avautuu, kun fysikaalinen, biologinen ja psykologinen ydintieto sekaantuvat. Silloin ihminen voi uskoa, että ajatuksella on fyysistä voimaa (psykokinesia), ajatus liikkuu autonomisesti (telepatia), eloton elää (verta vuotava Madonna), elävä on tajuinen (animismi), hyvä ja paha ovat nume- rossa (13), energia ja voima elävät (Chi, Feng shui), energia ja henki parantavat (henkiparannus), planeetoilla on tietoa, elävää, henkistä energiaa ja voimaa (astrologia), psyykellä on itsenäinen olemassaolo (henget, jumalat, meediot, spiritismi), joka on hyvä tai paha (paholaiset, demonit, riivaajat; enkelit, jumalat) ja että tapahtumilla on tarkoitus (Piispa Leo tsunamista: ”Ehkä Jumalan tahto oli yhdistää ihmisiä.”). Näin ajattelemalla saatamme ymmärtää, miksi yliluonnollisia uskomuksia voi olla lähes ääretön määrä ja miten ne eroavat muista uskomuksista kuten neitseellisestä syntymästä, ufoista, grafologiasta ja elävästä ravinnosta, Lindeman sanoi. “

“Ydintieto” liittyy pseudotieteelliseen “ydinpersoonan” käsitteseen, joka on humpuukia.

http://nakokulma.net/index.php?topic=10401.msg224189#msg224189

“Ydinpersoonaoppi” on pahempaa huijausta kuin uskonnot, koska se johtaa lainalaisesti loogisesti fasististyyppisiin “rodunjalostus”katsomuksiin. Siitä ei ole mitään hyötyä yliluonnolisuususkomusten torjunnalle, eikä niitä kannatakaan korvat uudella uskonnolla!

Järvinen: “Miksi ydintieto sekaantuu?

Cro Magnon -ihmiset elivät 30 000–50 000 eaa. Heidän aikanaan tapahtui ”kulttuurin suuri pamaus”: ilmestyi taide, uskonto, teknologia, vaatteet yms. Heitä ennen eläneillä Homo habilis-, Homo erectus- ja Homo neanderthalensis -ihmisillä oli kyllä tietoa ihmisistä, esineistä, eläimistä ja luonnosta, mutta ei kykyä soveltaa tietoa alalta toiselle. Heiltä ei ole löytynyt merkkejä uskosta yliluonnollisiin ilmiöihin eikä myöskään merkkejä sosiaalisista esineistä kuten koruista. “

RJK: Tämä liittyy todennäköisimmin lausekielen ja logiikan syntyyn.

“ Cro Magnon -ihmisillä oli tärkeä ero edeltäjiinsä: suuri etuotsalohko. Juuri etuotsalohkon tehtävä on Lindemanin mukaan toimia aivojen kokoavana alueena, yhdistää tietoa eri alueilta. Etuotsalohkon kasvu mahdollisti alasidonnaisesta ajattelusta irrottautumisen. “

RJK: Ei mahdollistanut ilman kieltä. Mutta kielen kehitys varmasti loi paineita aivojen ja luuton kehitykselle.

Järvinen: “ Kyky soveltaa tietoa alalta toiselle kehittyi dramaattisesti. Kyky soveltaa tietoa alalta toiselle, tutusta tuntemattomaan; se on analogista ajattelua. “

RJK: Voi olla ihan loogistakin. Riippuu kielestä.

Järvinen: “ Cro Magnon -ihmiset pystyivät siis tekemään analogioita tutusta tuntemattomaan. “

He pystyivät jaottelemaan olioita ominaisuuksiksi ikään kuin ne olisi “tehty” näistä ja ydistelemään näitä ominaisuuksia sitten uudella tavalla uudenlaisiksi tarvitsemikseen objekteiksi. Artefaktien tekeminen edeltää muidenkin olioiden mieltämistä “sellaisiksi”.

Järvinen: “ Tutusta psykologisesta ydintiedosta saatettiin tehdä analogia: Planeetat ovat eläviä ja maailmankaikkeus syntyi, kun Unkulunkulujumala teki ensimmäisen miehen ja naisen kaislasta. Samanlaisia analogiopita on lapsilla. Biologisesta ydintiedosta syntyy analogia: vesi on elävää, koska se voi mennä mihin tahtoo. Fysikaalisesta ydintiedosta syntyy analogia: unet tulevat taivaalta sänkyyn.

Tutkimustulosten mukaan yliluonnolliseen uskovilla esiintyy samankaltaisia ydintiedon sekaannuksia kuin muinaisilla kansoilla ja pienillä lapsilla. Päinvastoin kuin skeptikot he voivat pitää väitettä ”vanhat huonekalut tietävät asioita menneisyydestä” kirjaimellisesti totena. “

RJK: Kissan paskat. Mitään “ydintietoa ei ole olemassakaan! Saati että olisi vielä “tutkittukin”! Ne tutkimus huijaukset tiedetään! Yllä oli jo lainaus skandaalipaljastuksesta (Bryant, itse ennen kova "sosiobiologi”).

Järvinen: “ Yliluonnolliseen uskovat prosessoivat EEG-mittausten mukaan hitaammin sellaisten lauseiden totuudenmukaisuutta kuin ”suru liikkuu vatsassa” ja ”vesi tuntee kiven”. He myös usein uskovat, että biologisilla elimillä ja prosesseilla on oma tahtonsa. Kun meillä on haava sormessa, mitä tapahtuu, kun se paranee? ”Sormi haluaa parantua.”

Kaksi näkemystä samasta asiasta

Lindeman kertoi, että hyvin kehittynyt analoginen ajattelu edellyttää kykyä soveltaa vain tarkoituksenmu- kaista tietoa alalta toiselle, kykyä keskittyä olennaiseen ja kykyä epäolennaisen informaation hylkäämi- seen. Toisin sanoen hyvin kehittynyt analoginen ajattelu edellyttää kognitiivista inhibitiota. Tämä toimii tiedonkäsittelyn suodattimena, estää tarpeettoman aineksen tulemista mieleen, hylkää huonot/sopimattomat vaihtoehdot.

– Kognitiivinen inhibitio ohjautuu etuotsalohkolta ja kehittyy yksilön- ja lajinkehityksessä viimeisenä. Siinä on suuria yksilöllisiä eroja.

Lindeman kysyi, voimmeko olettaa, että usko yliluonnolliseen siis ilmentää heikkoa inhibitiota. Onko kaikkien cro magnon -ihmisten, lasten ja yliluonnolliseen uskovien tiedonkäsittely samalla tasolla? Omaavatko he vain alkeellisia analogioita? Onko heidän kognitiivinen inhibitionsa kehittymätöntä?

Tällainen ajattelu edustaisi Lindemanin mielestä yksiulotteista näkemystä ihmisen ajattelusta ja tiedoista; olisi hyvä ja kehittynyt ajattelu versus huono ja kehittymätön. Todellisuudessa ihmisellä on useita tiedon- käsittelyjärjestelmiä: mm. tietoinen järjestelmä (5–15 %) ja tiedostamattomat järjestelmät (85–95 %). “

RJK: Nuo ovat ihan sama “järjetelmä”, josta pini osa kerrallaan on tietoista. Se on ns. Pavlovin 2. signalisaatiosysteemi.

Järvinen: “ Muinaisilla kansoilla ja lapsilla on tiedostamattomassa järjestelmässä lapsuuden ajan tietovaranto sekä vaistonvarainen tiedonkäsittely. Koulutetuilla länsimaisilla aikuisilla tiedostetun järjestelmän vaikutus on suurempi.

Lindemanin ryhmän tutkimustulosten mukaan taikauskoisten ja skeptikoiden välillä ei löydy eroa tieteellisen tiedon määrässä. Kummatkin tietävät, että energia voi ilmetä lämpönä ja haava puhdistuu tuhoutuneista soluista, mutta vain taikauskoisilla on kaksi näkemystä samasta asiasta. Haava puhdistuu heidän mielestään tuhoutuneista soluista, mutta samaan aikaan sormi myös haluaa parantua.

Mistä on kyse?

On kaksi tapaa ajatella. Järki, analyyttinen ajattelu, on tietoinen tapa, jossa ajattelu ja päättely ovat kielellisesti ilmaistavissa. “

RJK: Ei vain ilmaistavissa, vaan ne suoritetaan kiellisesti!

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/64859

Jörvinen: “ Tähän voidaan vaikuttaa koulutuksella ja se korreloi älykkyyden yms. seikkojen kanssa. Intuitio on tiedostamattomien prosessien synnyttämä vaikutelma jostain asiasta. Ajatuksen kulkua ei voi perustella kielellisesti, siihen on vaikea vaikuttaa koulutuksella ja se ei korreloi älykkyyden kanssa.

Tiedostamattoman ja tiedostetun välinen inhibitio on todennäköisesti skeptikoilla vahva (neitseestä syntyminen on heidän mielestään mahdotonta), mutta uskonnollisilla ihmisillä heikko (vaikka he ymmärtävät, että se on nykyisen biologisen selityksen mukaan mahdotonta, he sallivat itselleen uskon neitseestä syntymiseen). Tämä inhibitio heikkenee, kun ihminen vanhenee tai ryhtyy luovaksi. Vahva inhibitio saattaa vähentää skeptikoilla tiedostamattoman nousua tietoisuuteen, ja intuitiota myös pystytään käsittelemään rationaalisesti.

Voisi päätellä, että harva skeptikko toimii opettajana, sillä ammattikunnista juuri opettajat kuuluvat kärkikaartiin siinä, kuinka paljon heillä on ydintiedon sekaannuksia.

Inhibitio on perustava mekanismi kaikilla inhimillisen elämän alueilla. Se voi ehkä selittää myös, miksi toi- sille usko on itsestään selvää ja toisille täysi mahdottomuus, miksi yliluonnollinen voi elää tieteellisen tie- don rinnalla sekä sen, mikä yhdistää kaikki yliluonnolliset uskomukset. Jos toisen todellisuuden olemus avautuu ihmiselle, hän ei voi sitä kielellisesti kuvata eikä rationaalisesti perustella. Silloin kaikki on mahdollista.

– Toinen todellisuus on intuition kuvaama todellisuus.

Risto K. Järvinen

Tämä “yliluonnollisen” “selitys” on HUUHAAta, tai ainakin käyttää sellaista.

Suosittelen Höpsikselle itselleen HUUHAA-palkintoa!


Muokannut: Risto Koivula , 12/13/2012 5:04:23 PM
MPH
13.12.2012 21:16:00
366976

Höpsiksen "HUUHAAn" ("paranormaalin") "määritelmä" on absoluuttista HUUHAAta!!!

Lainaus: Risto Koivula , 13.12.2012 15:41:42, 366964


On kaksi tapaa ajatella. Järki, analyyttinen ajattelu, on tietoinen tapa, jossa ajattelu ja päättely ovat kielellisesti ilmaistavissa. “

RJK: Ei vain ilmaistavissa, vaan ne suoritetaan kiellisesti!


Selitäpä tämä. Bussia odotellessani pystyn huvikseni luettelemaan sekunteja mielessäni
(meilläpäin on pysäkeillä tauluja, jotka kertovat, montako minuuttia seuraavan bussiin
tuloon on). Samalla voin ajatella vaikka mitä maailman juttuja ja taustalla myös sellaista,
mikä ei ole kielellisesti suoritettua (mutta tietenkin kielellisesti ilmaistavissa, jos
sellaista vaadittaisiin). Enkä usko, että olisin vähimmässäkään määrin erityinen.

Näetköhän jotkin asiat hieman liian suoraviivaisesti.

Lainaus: Risto Koivula , 13.12.2012 15:41:42, 366964

Suosittelen Höpsikselle itselleen HUUHAA-palkintoa!


Ai suosittelet. No mikäpä siinä. Näin sanoi muuan suolistosyöpään sairastunut,
kun päätti sopeutua siihen, että aina pierettää niin helvetisti.


Muokannut: MPH, 12/13/2012 9:16:28 PM
Risto Koivula
15.12.2012 08:23:41
366998

Höpsiksen "HUUHAAn" ("paranormaalin") "määritelmä" on absoluuttista HUUHAAta!!!

Lainaus: MPH, 13.12.2012 21:16:00, 366976
Lainaus: Risto Koivula , 13.12.2012 15:41:42, 366964
On kaksi tapaa ajatella. Järki, analyyttinen ajattelu, on tietoinen tapa, jossa ajattelu ja päättely ovat kielellisesti ilmaistavissa. “

RJK: Ei vain ilmaistavissa, vaan ne suoritetaan kiellisesti!

Selitäpä tämä. Bussia odotellessani pystyn huvikseni luettelemaan sekunteja mielessäni
(meilläpäin on pysäkeillä tauluja, jotka kertovat, montako minuuttia seuraavan bussiin
tuloon on). Samalla voin ajatella vaikka mitä maailman juttuja ja taustalla myös sellaista,
mikä ei ole kielellisesti suoritettua (mutta tietenkin kielellisesti ilmaistavissa, jos
sellaista vaadittaisiin).

Tässä tapauksessa tuo niitä näitä ajatteleminen on sitä mahdollisimman kielellistä.

Sen sijaan tuo numerotaulun seuraaminen,jolle on ulkoinen ärsyke,vain edellyyttää kielellisenä ehdollis- tunutta numerotietoa ja laskuataitoa.Kielellinen ajattelu kyllä ilmenee sekin myös mielikuvina.Ja kaikki tie- toinen toiminta aktivoi aivoissa kielikeskusta,eikä siellä eikä missään muuallakaan ole mitään "peilisoluja".

Lainaus
Enkä usko, että olisin vähimmässäkään määrin erityinen.

Tuossa tapauksessa tuo tilanne ei ole tyypillinen sellainen, jossa ajattelua tarvitaan työmenetelmänä, vaan se on siinä suhteessa löysäilyä.

Lainaus
Näetköhän jotkin asiat hieman liian suoraviivaisesti.

Lainaus: Risto Koivula , 13.12.2012 15:41:42, 366964
Suosittelen Höpsikselle itselleen HUUHAA-palkintoa!

Ai suosittelet. No mikäpä siinä. Näin sanoi muuan suolistosyöpään sairastunut,
kun päätti sopeutua siihen, että aina pierettää niin helvetisti.


Muokannut: Risto Koivula , 12/15/2012 8:29:01 AM