Mitä tämä keskustelu on antanut?

1. Sattumasta ei päästy yhteisymmärrykseen kaiken alkuunpanijana, ei myöskään kaiken kattavasta mediasta. Erityinen suhteellisuusteoria nousi ykkösargumentiksi eetterin kaatamisessa. Uudet tieteelliset havainnot pimeä aine, pimeä energia, kietoutumisilmiö (teleportaatio), materian ja antimaterian suhde, aineen dualismi ja Hei- senbergin epätarkkuusperiaate ovat kuitenkin lähes mahdottomia selittää standarditeorialla. Olisiko parempi puhua eetterin sijaan vain tuntemattoman voiman kentästä, joka toistaiseksi olkoon nimeltään Higgsin kenttä. Nyt tuntuu, että käytännössä materia ja materiaali tarkoittavat samaa asiaa; ja olenkin sotkenut ne usein. No onhan vielä virtuaalihiukkaset, joiden perusluonne ja toimintaperiaate on myös varsin hämärän peitossa. Kuitenkin alkeishiukkasten koon, pienimpien ollessa luokkaa 10 potenssiin -20 metriä ja pienimmän arvioidun kvantin koon, jopa 10 potenssiin -48 m välissä on ammottava aukko, johon mahtuu tähtitieteellinen määrä erilaisia energiakoosteita.

Sinulla on varsin alentuva tapa suhtautua ihmisten kommentteihin. Sivuutat kommentteja ja jatkat kuin mi- tään ei olisi sanottu. Esimerkiksi sinun määritelmääsi sattumalle kysyttiin (ainakin epäsuorasti) ja toisaalta todettiin, että sattuma ei todellakaan ole evoluution ajuri, vaan pelkästään muuntelun lähde. Abiogeneesiä ja evotuutiota ilmesesti tarkoitat, kun puhut "alkuunpanijasta".

Vastasin sinulle myös tuohon mittakaava-asiaan. Fysikaalisesta koosta puhuminen ei ole mielekästä tuossa yhteydessä. "Mahtuminen" noissa yhteyksissä on kvanttimekaaninen asia, systeemillä on tietyyjä tiloja ja niillä omat lainalaisuutensa. Ei sitä,että katsotaan, paljonko tilaa joku hiukkanen fyysisesti vie. Näitä aivopie- ruja tulee, kun napataan termejä ja kaavoja ymmärtämättä niiden sovellusalueen fysiikkaa. Tyypillistä erilaiselle hömpälle, homeopatiasta johonkin magneettiranneketerapiaan tai sängyn maadoitukseen.

Filosofia, maailmankuvallinen science fiction ja uskonnolliset näkemykset ovat mielenkiintoisia, mutta ne ovat mielipideasioita, joista ei voi päästä luonnontieteelle tyypilliseen varmuuteen (joka ei ole ehdoton se- kään, mutta vaihtoehdot ovat paremmin vertailtavissa ja falsifioitavissa). Filosofiassa tietysti on osa-alueita, jotka lähestyvät matematiikkaa, mutta niillä ei sitten selitetäkään maailmaa, vaan ne ovat enemmän peliä.

Suuri osa kirjoittajista näkee tämän eron ja siksi katsovat, että filosofia, hengellisyys ja henkisyys eivät ole oleellisia fysiikan teorioissa. Tutkimuskohteina ne tietysti voivat olla. Sinulle taas tämä erottelu objektiivisen ja subjektiivisen välillä tuntuu olevan merkki pelosta, epävarmuudesta ja jonkinlaisesta kypsymättömyydes- tä. EI se, että noita ei halua sekoittaa samoihin teorioihin tarkoita, etteikö niitä voisi pohtia erillisinä.