Risto Koivula
03.03.2014 11:03:01
376769

Syksy Räsäsen seuraaja n-"TIETEEN " kosmologikolumnistina avaa edeltäjänsä tyyliin...

ELI ASIOISTA, JOISTA EI TIEDÄ MITÄÄN!

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/371227?page=1#371264

Lainaus
[1] http://www.tiede.fi/blog/2013/05/30/lopun-sanoja/


Loistava kirjoitus Räsäseltä ja nappinsa osuva linjanveto siitä, miten pitää suhtautua puoskaritiedeterrotisteihin (joiden lehti "TIEDE" on). Räsänen pystyy nyt 10 vuoden kokemuksella muusta pyrkimyksestä sanoa niin kuin asia on. Linjanveto sopii pilkulleen kaikkien muiden "Tieteen" kolumnistien, netti- ja muiden) suhtautumiseen todelliseen: Annikka "pula-ajan Ullica" Mutaseen, Mikko Puttoseen, tieteen entiseen pierupeilisolutomittaja Petri Riikoseen (nyt muka vasta hölynpölytieteestä kiinnostuneeseen harrastajaan...) ja myös emeritaprofessosri Kaisa Häkkiseen: puhdasta fasistiväritteistä paskaa jauhavat turvan täydeltä.

Eikä se ole takavuosina ollut viersta Räsäselle itselleenkään hänen kirjoitelleellaan aiheista, joista ei tiedä mitään:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1334099.html#p1334099

Ikävämpi juttu on , että räsäsen uusi toimintapaikka Ursa ("Tähdet ja avaruus"?) on yhtä pimeä hörhölä kuin "Tiedekin"!

keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/368874?page=1#369926

"Pistin aloitusviestin "Tähdet ja avaruuden" keskustelualueelle, ja tässä "vastaus":

" Avaruus.fi - keskustelualue
* Tähdet ja avaruus

Avaruus.fi - keskustelualue

Virhe!
XXXXXX, sinulla on porttikielto tälle keskustelualueelle!
Huuhaa ei kuulu tämän foorumin aihepiiriin, täällä on tarkoitus keskustella tähtiTIETEESTÄ. Heti ensimmäinen kirjoitus kuitenkin sisälsi huuhaata, joten siitä pysyvä porttikielto.
Porttikiellollesi ei ole määritetty päättymishetkeä.


Syksy Räsäsen paikalle natsisti-TIEDE-lehden kosmlogiakolumnistiksi vailttu
Teppo Mattsson jatkka edeltänsä linjalla: avaa asoista, joista ei tiedä hölähtävän pölähtävää:

Teppo Mattsson | 24.2.2014 klo 5:30 | 40

" Psykologian suurin keksintö

Miten nykypsykologi eroaa tiedoiltaan muinaisesta esi-isästään?

Kuvitellaan luonnonmullistus, joka pyyhkäisee tieteen saavutukset mennessään. Selviytyneiden perinnöksi jää vain aikakapseli, johon mahtuu suppea tiivistelmä ihmisen suurimmista keksinnöistä. Mitä tietoa kapseliin kannattaa säilöä?

Nobel-fyysikko Richard Feynman kiteytti vastauksensa kuuluisilla luennoillaan yhteen lauseeseen: aine koostuu atomeista. Hän ajatteli, että tieto atomeista purkautuisi jälkipolvien mielessä kauaskantoisena oivallusten ketjuna. Näin lause pakkaisi pieneen tilaan mahdollisimman paljon informaatiota.

Entä sitten psykologian saavutukset: kuinka tiivistää ne jälki-polville? Tässä pohtimiani mahdollisuuksia:

1. Aivojen ja tietoisuuden yhteys. Tietoisuus on luonnonilmiö, jota päässämme oleva mittari nimeltään aivot mittaa. Ihmisen tietoisuus syntyy, kun aivomme mittaavat luontoa erityisellä aika- ja paikkaresoluutiolla. Tietoisuuden resoluutioherkkyys on läheistä sukua valokuvaukselle: Jos valotusaika on liian lyhyt, kuva ei muodostu. Jos aika on liian pitkä, kuva peittyy kohinaan.

(HM: "Tietoisuus" eli tietoinen tajunta EI OLE "luonnonilmiö", vaan se on symbolirakenteinen YHTEISKUNNALLINEN ILMIÖ eikä selaista ole muilla eläinlajeilla. Mitä niillä on elämyksellisesti, sitä me emme tiedä, ja sitä on tuskin mitään keinokan saada selville. Sellainen olsi "telepatiaa".

Steven Pinkerin Bernard Baarsin ja muiden "tietoisuuteatteriteoria" on hölynpölyä. "Tietoisuus" ylipäätään ei ole mi- kään "perusselittäjä", vaan sitä on tuo yhteiskunnallinen tajunta, joka on ottanut uuteen käyttöön eläimillä vaistojen perustana olevan koneiston ja alistanut sen yhteiskunnalliselle tajunnalle, niin tietoiselle kuin siitä syntyneelle alitajunnallekin.

Aivot eivät "mittaa luontoa", vaan aistit. Mattssonin "teoria" "mielestä kvanttiresoluutiona" on natsi-Saksan piilossa pidetyn pääideologian, aivosähkökäyrän keksijä Hans Bergerin "tajun-tateoria", jonka piti ehdottomasti "selittää" myös "telepatia", johon hän skitsofreenikkona vuorenvarmasti uskoi.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/aivosahkokayra-eeg-n-kehittaja-hans-berger-oli-natsijohdon-salattu-paaideologi )

2. Aistien karkeistava luonne. Tietoinen havaintomme sisältää arviolta vain miljoonasosan siitä informaatiosta, jota aistinelimemme jatkuvasti vastaanottavat. Koska 99,9999% aistitiedosta jää alitajuntaan, havaintotodellisuutemme antaa väistämättä yksinkertaistetun kuvan meitä ympäröivästä todellisuudesta. Havainnon karkeus mahdollistaa näin myös tietoisuuden: Tietoisuus on ymmärtämistä, ja ymmärtäminen on tiedon valikoivaa hukkaamista. Sitä, että näkee metsän puilta.

(Tuo karkeistuksen suorittavat aivot, vielä siitä, mitä kaikea asitimet ovat jo suodattaneet.

Alitajunta on pääsiassa tietoisesta tajunnasta muodostunutta, ja se mm. toimii ainakin osaltaan filtterinä.

Ns. suorat ehdolliset refleksit (joilla esimerkiksi polkupyörää pidetään ajaessa tieostamattomasti pystyssä), vaikka nekin ovat opittuja, eivät kuulu tajuntaan, eivätkä alitajuntaan. Tajunnan refleksit ovat symbolivälitteisiä.)

3. Ihmisen sepittävä luonne. Kehittynyt kieli vie suuren osan aivoistamme ja erottaa meidät muista eläimistä. Kieli synnyttää tarpeen sepittää sanallisia tulkintoja havainnoille ja kokemuksillemme. Eikä sepittely ole vain lasten, de- mentoituneiden tai mieleltään järkkyneiden yksinoikeus, vaan piirre joka yhdistää meitä kaikkia (vaikkei sitä omalta kohdaltaan ole aina helppo myöntää). Aivohalkiopotilaiden tutkimus on osoittanut kokeellisesti, kuinka vilpittömästi mieleltään terveetkin aikuiset uskovat sepityksiinsä. Omaelämäkertoja lukemalla saa käsityksen siitä, kuinka laaja ja syvä tarve omiin sepityksiinsä uskominen voi olla. Harhaisuudestaan huolimatta sepittely on terveellistä,mitä esimerkiksi psykoterapiassa hyödynnetään. Yksilöiden sepityksissä heijastuu minäkeskeisyys, yhteisöllisissä sepityksissä ihmiskeskeisyys. Empiirisen tieteen avulla ihmisten sepityksistä voidaan erotella vähiten harhaisimmat.

(Kieli on aivan olennaisesti mukana jo kaikissa havainnoissammekin, em. filtterin ominaisuudessa ainakin jopa aistimuksissakin. Ajatuksia ei "pueta kielle, vaan ne muodostetaan kielellisesti. (Pavlovin 2. signaalisysteemi).

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/376719?page=1#376765 )

4. Oppiminen ehdollistumalla. Ajallisesti lähekkäin aktivoituvien aivosolujen välinen hermoyhteys vahvistuu. Yhteyk- sien vahvistuessa aivosolut verkostoituvat, mihin perustuu läpi elämän jatkuva oppiminen ja muistin toiminta. Kun neutraali ärsyke yhdistyy riittävän usein palkitsevaan tai rankaisevaan kokemukseen, tunnepitoinen reaktio ehdollistuu myös alkujaan neutraalille ärsykkeelle. Niinpä pelkkä jääkaapin oven narahdus voi herättää äänelle ehdollistuneen otuksen ruoanhimon. Myös monet psyykkiset häiriöt kuten fobiat ja harhaluulot voidaan ymmärtää ehdollistumana, jossa alkujaan itsenäisten aivosolukoiden välinen yhteys on automatisoitunut.

(Kaikki psyykkinen toiminta on ehdollistunutta. Ehdottomat refleksit eivät ole psyykistä toimintaa, vaikka aivot niitäkin ohjaavat, tosi eri kerrkaset kuin ehdollisia!)

5. Geenit toiminnan motiivina. Ihminen pyrkii toiminnallaan levittämään perimäänsä, kuten muutkin eläimet. Käytök- sessä havaittava ero muihin eläimiin selittyy kehittyneellä aivokuorellamme, joka sallii toiminnan pitkäjänteisen suunnitelmallisuuden. Kun huomioidaan luonnon asettamat reunaehdot, geenien levittämispyrkimyksellä voidaan selittää ja ennustaa tilastollisesti ihmisten käytöstä hyvin laaja-alaisesti. Myös altruismi tulee ymmärrettäväksi, sillä satunnaisten ohikulkijoidenkin geeneistä 99,9% on samoja.

(Puhdasta paskaa: Ainakaan eläimet eivät "pyri levittämään perimäänsä" "tietoisesti": niillä ei ole haisuakaan tiettyjen toimien ja lisääntymisen yhteydestä! (Jos olisi, naaraat lakkaisivat pääsääntöisesti antamasta ensimmäsen synnytyksen jälkeen! "Selitykset" "psyykkisellä lisääntymispyrkimyksellä" eläimillä ovat varmasti vääriä.)

6. Ihmisen vuorovaikutuksellinen luonne. Ihminen on vahvasti vuorovaikuttava fysikaalinen systeemi, joka ei elä tyhjiössä: ajatus tyhjänä tauluna syntyvästä ihmisestä tai yksinään geenien määräämästä kehityksestä on fysiikan näkökulmasta absurdi. Ihmisen kehitys on siis aina geenien ja ympäristön vuorovaikutuksen tulos. Samoin ihmisen käytös määräytyy kaikissa tilanteissa yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksesta.

Sosiaalinen käytös syntyy yksilöiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta, minkä seurausta erilaiset joukkohurmokset ja ryhmäilmiöt ovat.

Haluaisin kuulla, minkälaista pullopostia Sinä lähettäisit luonnonmullistuksen jälkeisille psykologeille? "

(Kertoisin suomalaisesta ja EULaisesta puoskari"psykologiasta"!



Hän näyttää kuitenkin olevan itse kosmologiasta ja sen filosofiasta hieman paremmin selvillä kuin edeltäjänsä, tai esimerkiksi Kari Enqvist:

Teppo Mattsson | 3.2.2014 klo 9:03 | 44


Mistä fysiikan lait ovat peräisin?

Maailmankaikkeuskin voi olla luonnonvalinnan tuote.

Otetaan pala informaatiota, joka monistaa itsestään lähes identtisiä kopioita. Mitä tapahtuu?

(Miksiköhän juuri informaatiota??? RK)

Jos informaatio on koodattu DNA-molekyyleihin geeneiksi, tuloksena on kaikkien tuntema ja rakastama menestys- tarina omasta alkuperästämme, biologinen evoluutio. Jos informaatio on koodattu hermoverkkoihimme meemeiksi, tuloksena on toinen menestystarina ihmisiä alustanaan käyttävästä kulttuuievoluutiosta. Asuipa informaatio missä hyvänsä, sen muuntuminen ja monistuminen synnyttää väistämättä kilpailun, jossa parhaiten ympäristöä levittämiseensä hyödyntävä informaatio alkaa yleistyä ja hallita.Tämä luonnonvalintana tunnettu mekanismi luo perustan universaalille evoluutiolle, joka on täysin riippumaton alustasta jolla informaatio leviää. Evoluution alustariippumattomuus ja looginen väistämättömyys saavat puo- lestaan teoreetikon pohtimaan, missä kaikkialla evoluutiota mahtaakaan tapahtua.

Vaikka kaikki olemassa oleva sisältää informaatiota, emme kuitenkaan havaitse kaiken monistuvan tai muuntuvan. Muuttumattomuuden absoluuttiseksi perikuvaksi tarjotaan usein fysiikan perimmäisiä lakeja. Tällöin ajatellaan, että fysiikan järkähtämättömässä rakenteessa äärettömänkään tarkka mittaus ei havaitsisi muutosta. Mutta tiedämmekö todella fysiikan muuttumattomaksi kaikissa mahdollisissa olosuhteissa myös maailmankaikkeuden äärimmäisillä mittakaavoilla? Emme, vaan ainoastaan spekuloimme kädet ja Occamin partaveitsi heiluen. Jos kuitenkin haluamme olettamisen sijaan selittää perim-mäistenkin luonnonlakien alkuperän,on uskallettava spekuloida fysiikan muuntuvuudella.

Fysiikan laeissa voidaan kuvitella ainakin kahdentyyppistä muutosta: 1) vähittäinen muutos esimerkiksi luonnon- vakioissa, ja 2) hyppäykselliset muutokset, jotka tapahtuvat ehkä vain ääriolosuhteissa kuten alkuräjähdyksessä ja mustissa aukoissa. Kummassakin tapauksessa muutos olisi äärimmäisen hidasta biologiseen evoluutioon nähden, aivan kuten biologinen evoluutiokin on äärimmäisen hidasta kulttuurievoluutioon nähden. Elämäänsä ei siis auta luonnonlakien muutoksen varaan laskea.

Fysiikan kosmisessa kilpailussa ovat vahvoilla sellaiset lait, jotka mahdollistavat informaation tehokkaimman lisääntymisen. Ajatellaan esimerkkinä eri alueissa eri nopeudella laajenevaa avaruutta. Vaikka alueet olisivat ensin samankokoisia, nopeimmin laajenevat alueet alkavat ennen pitkää hallita koko avaruutta, kun muut alueet jäävät heikomman kasvunsa takia yhä mitättömämpään asemaan. Erilaisista laajenemislaeista voit- taa siis se, joka mahdollistaa avaruuden nopeimman laajenemisen. Laajenevan avaruuden tilalla voi myös kuvitella tilkkutäkin näköistä kumimattoa, jonka eriväriset läikät leviävät eri tavoin kun mattoa venytetään. Jättimäiseksi venyttyään maton pintaa hallitsee sen värinen kumi,joka venyy nopeimmin. Värin leviävyys määrää siis voittajan. Perimmäiset luonnonlait tuskin perustuvat sen paremmin kumimaton kuin avaruudenkaan venymiseen, mutta periaate on sama.

Kosmologisista havainnoista ei ole löydetty suoria todisteita luonnonvakioiden muutoksesta. Tämä ei kuitenkaan aukottomasti todista, että muutosta ei tapahtuisi, sillä havaintojen herkkyys ei vielä riitä kaikentyyppisen muutoksen tunnistamiseen. Havainnoista joudutaan nimittäin määrittämään monia empiirisiä parametreja, joiden mittausvirheiden alle luonnonva-kioiden muutos voi peittyä. Ääriolosuhteissa mahdolliset luon- nonlakien muutokset eivät puolestaan ole yhtä suoraan ha- vainnoinnin kohteena, vaan niiden tutkiminen edellyttää teoriaa muutosten tarkemmasta luonteesta.

Erään vaihtoehdon muuttuvista luonnonlaeista esittää fyysikko Lee Smolinin teoria, jota hän kutsuu kosmologiseksi luonnonvalinnaksi. Smolinin teoriassa mustat aukot poikivat uusia alkuräjähdyksiä ja universumeita, joiden fysiikka poikkeaa omas- tamme aivan kuin tyttäret poikkeavat äideistään. Alkuräjähdys ei näin ollen olisi kaiken alku, vaan ainoastaan yhden universumin alku. Ajatus mustien aukkojen ja alkuräjähdyksen yhtey- destä on peräisin suhteellisuusteoriasta, jossa niiden singulariteetit ovat toistensa luonnollisia vastinkappaleita. Singulariteeteissa tapahtuvien luonnonvakioiden muutosten ajatellaan puolestaan olevan ilmentymä kvanttigravitaatiosta, josta meillä ei ole vielä sen parempaa teoriaa kuin DNA:stakaan biolo- gisen evoluution keksimisen aikaan.

Kosmologisessa luonnonvalinnassa universumin kelpoisuutta mittaa sen kyky tuottaa mustia aukkoja. Universumim- me hedelmällisyyden kertoo siis havainnoista laskettu mustien aukkojen lukumäärä. Näin saadun luvun pitäisi tilastollisen ennusteen perusteella olla lähellä sen teoreettista maksimia. Smolinin mukaan hieman havaituista poikkeavat luonnonvakiot olisivatkin johtaneet todellista vähäisempään mustien aukkojen määrään, minkä hän tulkitsee teoriansa empiiriseksi tueksi. Kosmologiassa tilastollista päättelyä hankaloittaa kuitenkin se, että voimme havaita suoraan vain yhtä universumia. Fysiikan lakien kehityksellisestä alkuperästä kosmologinen luon- nonvalinta antaa joka tapauksessa konkreettisen esimerkin, joka osoittaa ajatuksen olevan tieteen keinoin testattavissa.

Kosmologisesta luonnonvalinnasta seuraa kiinnostavia biologisia analogioita. Voidaan esimerkiksi kysyä, onko elämä universumin symbiootti samaan tapaan kuin kulttuuri on elämän symbiootti. Elämän ja universumin symbioosi voisi toteutua vaikkapa niin, että kosmologisen luonnonvalinnan toimintamekanismin hoksanneet älykkäät eliöt alkaisivat tarkoituksella tuottaa lisää mustia aukkoja maksimoidakseen oman jatkumisensa mahdollisuudet.

Biologisen evoluution ymmärtäminen on mullistanut ihmisen todellisuuskäsityksen. Mitä vastaava ymmärrys fysikaalisen todellisuuden alkuperästä voikaan tuoda tullessaan? "


Teoria on esitelty toistakymmentä vuotta sitten tuossakin lehdessä:


http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/11011?page=1#11012

keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/12859?Page=2

Esko 02.06.1999 00:53:13
13193
Re: T2000 artikkeli

Ko. keskustelussa oli lähtökohtana T2000 lehden artikkeli (nro 2/1999) mustista aukoista. Lehden artikkeli perustui Lee Smolinin kirjaan The Life of the Cosmos (Orion Books, London, 1998), en muista mainittiinko keskustelussa hänen nimeään.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/143907?Page=1

http://www.edge.org/3rd_culture/smolin_susskind04/smolin_susskind.html

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/148329?page=1#148329

Sanomatta tuossa jää tärkeä seikka, että Smolin nojaa ns. Double Realativity -teorioihin, jossa Planckin vakio on valonnopeuden tapaan avaruutta määrittävä parametri, ja joiden mukan noiden paramtrien mahdoliten muuosten vaikutusta voidaan tarkastella. Donble relativity -teoriat eivät johda "singulariteettiin".

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/220160?Page=1

" >>Mikä on TOE?

>Theory of everything.

>Yleinen suhteellisuus teotria ja kvantti fysiikka eivät ole kaikin
>osin yhteensopivia joten meiltä puuttuu se fysiikan teoria joka
>selittää molemmat ilmiöt Selittää on väärä san mutta kuiteskin.....

Enpä usko, että tarvitaan TOEa.

Olen aika varma, että DGR riittää tuosta kohdasta eteenpäin pääsemiseen, ellei se osittaudu empiirisesti vääräksi. (Double General Relativity, Giovanni Amelino-Camelialla on Double Special Relativity valmiina. Näistä vain on kiellettyä Suomessa ja EU:ssa julkisesti keskustelemasta... Kun Paavi ja Enqvist...) "

Paavi taitaa löysätä pipoa ensimmisenä...


Aycee(eirek) 24.11.2006 00:06:57
220417

" Mitä iloa tuosta tuplaspesiaalista on, kun se ei tuo mitään uutta verrattuna suppeaan suhteellisuusteoriaan? Sekä Magueijon - Smolinin että Amelinon - Camelian teoriat ovat vain ja ainoastaan suppean suhteellisuusteorian esityksiä erilaisten koordinaattijärjestelmien avulla. ( arxiv.org/abs/gr-qc/0602075 ) "


RK 25.11.2006 00:08:45
220525

" Erinomaisen mielenkiintoista, ja yllättävää. Tämä tarkoittaa että ns. energioiden ja impulssien avaruus eli englanniksi "momentum space" (kun taas ne, mitä me nimitämme "momen-teiksi" ovat "angular momentumeja") ei muutu noissa muutoksissa.Paitsi että Amelino-Camelian teoria myös pienimmän mahdollisen energian, ei vain pienimmän mahdollisen etäisyyden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että KAIKKI MAHDOLLINEN olisi entisellään, esimerkiksi nopeusavaruuskaan, joka on tuon "momenttiavaruuden muunnos", kvanttimekaniikassa Fourier-muunnos. Yksi kysymys on, miten differentiaaliyhtälöt kuten Schödingerin muuntuvat tuossa muunnoksessa, ja jos se menee monimutkaiseksi, kummassa se lopultakin pitäsi "asettaa yksinkertaiseksi".

>>Tuo tarkoittaisi, että mitäänristiriitaa ei olisikaankvanttimekaniikan ja EST:n välillä, mihin en kyllä usko.

>Kvanttikenttäteoriat formuloidaan Minkowskin aika-avaruudessa. Suppea suhteellisuusteoria ja

>kvanttimekaniikka ovat sovitettavissa toisiinsa, mutta yleinen suhteellisuusteoria ja

>kvanttimekaniikka eivät.

Noin saattaa olla sikäli,että EST ei kerro ehdottoman täsmällistä etäisyyksistä, vaan nopeuseroista. Tämä juttu kyllä minun mielestäni vahvistaa entisestään EST:n oikeellisuutta niissä asioissa, joita se koskee. Se "koskeminen" on täsmentynyt nopeusavaruudesta impulssiavaruuteen, johon sopii erimaisen hyvin, että se "ajan suuntainen impulssi" eli massaenergia määräytyy eri havaitsijoiden objektiivisesti havaitsemien impulssien yhteensopivuudesta. Varmasti noista kysymykstä saadaan lissä tietoa. Tiede etetenee aina jossakin päin, ja menee nai paikallisesti ja tilapäisesti taaksepäin. "

http://www.physicsforums.com/showthread.php?t=162843

http://www.physicsforums.com/showthread.php?t=162843

” Originally Posted by pervect

Doubly special relativity is real enough. There is a fairly new paper out which purports to show that DSR is actually just a coordinate transformation of SR, however.

arxiv.org/abs/gr-qc/0602075

There is a comment by Smolin about this paper:

" Lee Smolin wrote: "This is an old objection and its not only wrong, its not original. It was settled years ago. Its embaressing that they bring it up again, but note that they reference no paper except their own later than 2003. The basic point is that the phase space for DSR is quantum deformed and so it is not isomorphic to the phase space algebra of a particle in ordinary special relativity. To see why DSR is not equivalent to SR you have to look at the whole phase space algebra, not just a part of it. By only looking at a piece of the algebra-how the lorentz boosts act on translation generators, you can get to the wrong conclusion-as they do here, and as was done before. Another way to see it is that the kappa poincare algebra, is the q-deformed symmetry of a non-commutative geometry which is kappa minkowski spacetime. "

Doubly special relativity is real enough. There is a fairly new paper out which purports to show that DSR is actually just a coordinate transformation of SR, however.

http://arxiv.org/abs/gr-qc/0602075

Read more: http://www.physicsforums.com
Doubly special relativity is real enough. There is a fairly new paper out which purports to show that DSR is actually just a coordinate transformation of SR, however.

http://arxiv.org/abs/gr-qc/0602075

Read more: http://www.physicsforums.com
QuoteQuote by pervect View Post
Doubly special relativity is real enough. There is a fairly new paper out which purports to show that DSR is actually just a coordinate transformation of SR, however.

http://arxiv.org/abs/gr-qc/0602075
There is a comment by Smolin about this paper:


Lee Smolin wrote: "This is an old objection and its not only wrong, its not original. It was settled years ago. Its embaressing that they bring it up again, but note that they reference no paper except their own later than 2003. The basic point is that the phase space for DSR is quantum deformed and so it is not isomorphic to the phase space algebra of a particle in ordinary special relativity. To see why DSR is not equivalent to SR you have to look at the whole phase space algebra, not just a part of it. By only looking at a piece of the algebra-how the lorentz boosts act on translation generators, you can get to the wrong conclusion-as they do here, and as was done before. Another way to see it is that the kappa poincare algebra, is the q-deformed symmetry of a non-commutative geometry which is kappa minkowski spacetime."


Read more: http://www.physicsforums.com

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/220160?page=3#363843

Kraussin kilpaileva "sipuliversumiteoria", jonka muka alkupaikut pamahtelevt toitensasiään, kun edellinen on riittävästi hajaantunut.

http://genesis1.asu.edu/0308046.pdf

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/fysikalismin-ideologia-on-munatonta-metafyysista-monadologiaa


Muokannut: Risto Koivula , 3/3/2014 12:59:34 PM
Risto Koivula
02.06.2014 06:11:10
378349

"TIETEELTÄ" TAAS PUHDASTA PASKAA MYÖS PSYKOLOGIASTA

[url=fb_action_ids=647492575325462&fb_action_types=og.recommends][/url]!

Lapsuuden unohdus sai selityksen

Uusien hermosolujen tehtailu karsii varhaismuistot.

Varhaisen lapsuuden tapahtumien unohtaminen eli niin sanottu lapsuuden muistinmenetys johtuu uusien hermosolujen syntymisestä, vihjaavat jyrsijöillä tehdyt kokeet. Tutkijat ovat esittäneet, että kun aivojen hippokampus tehtailee hermosoluja uusien muistojen mieleenpainamiseksi, hermoyhteydet järjestyvät samalla uudestaan ja vanhoja muistoja häviää. Tämä selitys monilla nisäkkäillä esiintyvään ilmiöön saa nyt tukea Sciencessa julkaistusta tutkimuksesta.

Toronton lastensairaalan tutkija Katherine Akers ja hänen työtoverinsa opettivat hiiret pelkäämään tiettyä ympäristöä lievillä sähköiskuilla. Sitten osa hiiristä pääsi kipittämään juoksupyörässä, minkä tiedetään lisäävän hermosolujen muodostumista.

Kun hiiret palautettiin pelkoa herättävään ympäristöön, juoksijat olivat suureksi osaksi unohtaneet pelkonsa. Sen sijaan toisille hiirille, jotka eivät olleet päässeet juoksupyörään, pelko palautui mieleen.

Seuraavaksi tutkijat hidastivat lääkkeellä hermosolujen muodostumista hiirenpennuissa. Nämä osoittautuivat jälkeenpäin paremmiksi muistajiksi kuin ne, joiden hermosolut olivat kehittyneet normaaliin tahtiin.

Muistamiskokeita tehtiin myös marsuilla ja torvimyyrillä, joilla on syntyessään jo kehittyneet hermosolut eikä niille synny poikasaikansa kovin paljon uusia neuroneja. Marsut ja torvimyyrät eivät unohdakaan pelkoaan yhtä nopeasti kuin hiiret, mutta niin pian kuin niille annettiin hermosolujen muodostumista lisäävää lääkettä, nekin alkoivat unohtaa. "

Uusi "selitys" on läpikoytaisin täydellisesti väärä.

Ihmisen tietoisesti muistettavissa olevat muistot, joilla myös ajatellaan, TALLENTUVAT KIELELLISRAKENTEI- SESTI, esimerkiksi niitä aktivoivat niissä esiintyvien objektien nimet, mille perustuu puheen automaattinen ymmärtäminen ja myös ajattelu.

Muitakin ilmiöitä voi tietysti esiintyä, mutta tuo on se varsinainen perusta.

Käänne tietoisesti muistettuun tietoon tapahtuu vasta, kun lapsen kielellinen käyttäytyminen sisäistyy (internalisoituu, Vygotski) Skinnerin verbaalisten reaktioden mekanismin kaltaisesta Pavlovin 2. signalointisysteemiksi. Lapsi, joka vasta tapailee sanoja, voi esimerkiksi muistaa jonkin laulun siten, että tietää, mikä sana kulloinkin oli tulossa, jos laulaja on miettivinään. Myöhemmin lapsi ei kuitenkaan muista ikinä kuullensa koko laulua, jos ei ole sitä alle yksivuotiaan ja yli kasivuotiaan välisenä aikana kuullut. On kokeiltu. Sopii kokeilla muidenkin.

Varhaislapsuudessa opitut asiat eivät menetä vaikuttavuuttaan psyykeen, mutta kuuluvat ns. suorien ehdollisten refleksien piiriin, jotka eivät ole tajuntaa eivätkä alitajuntaa, mutta vaikuttavat mm. asioiden emotionaalisiin väreihin.

Fasistinen haistapaskanTIEDE-lehti on varsinainen paskaimuri, joka kerää vain kaiken sonnan ja myrkyn maailman muusta hölynpölytiedelehdistöstä, ja pimittää, kuten YLE ja Hesari ja "Akatemia" ja eräät "yliopistotkin" KAIKEN TODELLISEN TIETEELLISEN EDISTYKSEN ja myöskin varsinkin todellisen todistetun perutiedon varsinkin tieteellisen ihmiskuvan alalla, mitä maailmassa tapahtuu.

Lehti pitäisi panna syytteeseen terrorismista.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Thinking


Muokannut: Risto Koivula , 6/2/2014 6:30:36 AM