Risto Koivula
08.10.2017 03:04:54
394270
|
Tiedeusko vai tiedeuskonto - vaiko ei kumpikaan?
Kas kun ei oli ikinä käsitelty Skepsiksen keskusteluissa, vaikka olisi ehkä pitänyt...
http://www.vartija-lehti.fi/tiedeusko-vai-tiedeuskonto/
"Tiedeusko vai tiedeuskonto?
Ruotsalainen uskonnonfilosofi Mikael Stenmark lähestyy kirjassaan tiede-uskonto-keskustelua skientismin eli tiedeuskoa koskevan analyysin valossa. Hän aloittaa kirjansa erottelemalla useita tiedeuskon lajeja. Näitä ovat muun muassa episteeminen, ontologinen, aksiologinen (arvoihin liittyvä) ja eksistentiaalinen tiedeusko.
Kaikkien näiden ytimessä on ajatus, että luonnontiede lopulta paljastaa maailman perimmäisen olemuksen. Tiedeus-kokeskusteluun liittyen kirjassa käsitellään erityisesti moraalin ja uskonnon luonnontieteellisiä (evoluutioteoreettisia) selityksiä.
Tieteen ja uskonnon suhdetta koskeva keskustelu on ollut vilkasta kymmenen viime vuoden aikana ja tähän keskus- teluun Stenmarkin kirja tuo lisän. Kansainvälisesti huomiota ovat herättäneet niin sanottujen uusateistien, kuten evoluutiobiologi Richard Dawkinsin ja filosofi Daniel Dennettin, uskontokriittiset kirjoitukset. Suomessa uskonnollista maailmankatsomusta on kritisoinut muun muassa fyysikko Kari Enqvist, jonka mukaan materialismiin sitoutunut luonnontiede on uskontoa parempi perusta maailmankuvalle.
Akateemisessa maailmassa on uskonnon tutkimuksessa vahvistunut kognitiivinen näkökulma (kognitiivinen uskonto- tiede), jonka tunnetuin edustaja Suomessa on ollut Ilkka Pyysiäinen. Suomalaisessa teologisessa tutkimuksessa us- konnon ja tieteen suhdetta ovat käsitelleet useat nuoremman polven tutkijat, kuten uskonnonfilosofit Rope Kojonen ja Aku Visala.He ovat myös laatineet Stenmarkin kirjaan valaisevan katsauksen,jossa esitellään kirjan ilmestymisen jälkeistä, vastaavia teemoja koskevaa tutkimusta.
Kirjan käännös etenee sujuvasti; tosin joitain lauserakenteita olisi ajoittain voinut vielä selkeyttää. Stenmarkin teosta voi lukea – jos säilyttää tarkkaavaisuuden – ilman erityisiä filosofian esitietoja.
Stenmark kritisoi tiedeuskon muotojen perustavia väitteitä. Esimerkiksi episteemisen tiedeuskon mukaan vain luon- nontiede voi antaa meille todellista tietoa maailmasta. Näin määriteltynä episteeminen tiedeusko vaikuttaakin aivan liian vahvalta. Tuskin paatuneinkaan skientisti käyttää tieteellistä menetelmää tarkistaakseen, sataako ulkona; pelkkä vilkaisu ikkunasta riittää. Stenmark muistuttaa aiheellisesti, että luonnontiede edellyttää jo olemassa olevien tiedon lähteiden, kuten muistin, käyttöä.
Toinen keskeinen skientismin muoto on ontologinen tiedeusko. Stenmarkin määritelmän mukaan se sanoo, että vain luonnontieteen paljastamat ilmiöt ovat todella olemassa. Stenmark kritisoi muun muassa nobelisti Francis Crickin (DNA:n rakenteen selvittäjän) käsitystä, jonka mukaan ”emme ole muuta kuin kasa neuroneja”. Stenmark huomaut- taa, että tällaiset käsitykset eivät itsessään perustu luonnontieteen tuloksiin, vaan ne ovat filosofisia kannanottoja. Tämä on yksi tärkeä kirjan opetus. Esittäessään maailmaa ja ihmistä koskevia (yleisiä) väitteitä myös luonnontieteili-jät teke vät filosofisia oletuksia, joista he eivät aina ole tietoisia ja joita ei voi tukea vain tieteellisellä tutkimuksella. Tämä on tärkeä muistaa myös siksi, että kaikkien luonnontieteilijöiden skientismi ei ole yhtä aukikirjoitetun jyrkkää kuin Crickin tai Richard Dawkinsin. Siksi Stenmarkin kirjan toivoisi löytävän lukijoita myös luonnontieteilijöiden keskuudesta.
Tosin Stenmark olisi voinut myös muistuttaa, että hänen määrittelemänsä ontologisen tiedeuskon ei välttämättä tarvitse johtaa jyrkkään materialismiin. Luonnontieteellinen tutkimus on paitsi havaintojen tekemistä materiaalisesta maailmasta, myös teorioiden rakentamista. Hallitseva tieteenfilosofinen näkemys eli tieteellinen realismi lähtee siitä, että tieteellisten teorioiden termit viittaavat olemassa oleviin olioihin, vaikka jälkimmäisiä ei voitaisikaan empiirisesti havaita. Ne ovat olemassa, koska parhaiten selittävät tieteelliset teoriat edellyttävät niiden olemassaoloa. On esi- merkiksi mahdollista, että jossain vaiheessa luonnontieteellinen tutkimus joutuu myöntämään, että ihmisen tietoi- suutta ei voi selittää pelkästään aivotoiminnan avulla. Silloin ehkä joudutaan olettamaan selittävänä tekijänä jokin ihmispersoonan ei-materiaalinen elementti, joka voi toimia tietyissä olosuhteista jopa aivoperustasta riippumatta. Siten tieteellinen realisti – ja Stenmarkin määrittelemä ontologinen skientisti – voisi tieteen teorioita seuraten päätyä hyväksymään ihmispersoonan ei-materiaalisen elementin olemassaolon!
Moraalin ja uskonnon analyysi liittyvät Stenmarkin kirjassa aksiologisen ja eksistentiaalisen skientismin arviointiin. Stenmark tekee keskustelussaan hyviä erotteluja ja torjuu tiettyjen evoluutiobiologien yritykset perustella moraali evoluutioteoreettisesti esimerkiksi vain geenien pyrkimyksenä jatkaa olemassaoloaan. Tässä yhteydessä hiukan häiritsee Stenmarkin puhe ”sosiobiologiasta”, jonka on sittemmin paljolti korvannut evoluutiopsykologia. Jälkimmäi- sen mukaan ihmisen tietyt psykologiset tai sosiaaliset ominaisuudet eivät ole suoranaisia evolutiivisia sopeumia, vaan evoluutio on tuottanut tiettyjä kognitiivisia ohjelmia, joilla voidaan selittää myös kulttuurista käyttäytymistä. Evoluutiopsykologia sai vauhtia jo 1990-luvun alkupuolella, joten Stenmarkin teoreettinen jälkijättöisyys ei johdu vain hänen kirjansa ilmestymisajankohdasta.
[Stenmark on enempi oikeassa noiden "oppien" luonteen suhteen, kun pintaa raaputtaa..., RK]
Myös Stenmarkin keskustelu uskonnon ja evoluution suhteesta kaipaa päivitystä ja tässä auttaa Kojosen ja Visalan jälkipuhe, jossa selostetaan 2000-luvun luonnontieteellisiä uskonnon selityksiä. Tosin Stenmark tarkastelee myös laajemmin uskonnon luonnontieteellistä kritiikkiä. Hän huomauttaa aiheellisesti, että monet uskonnon kriitikot pitävät uskontoa väärin luonnontieteellisenä hypoteesina. Sen sijaan henkilön usko perustuu usein siihen, että hän kokee kohdanneensa jumalallisen todellisuuden, vaikka hän jossain tilanteessa pitäisikin Jumalaa eräänlaisena selittävänä hypoteesina elämässään. Tosin yksi syy kriitikkojen käsitykseen saattaa olla se, että (kristityt) uskonnonfilosofit käsittävät tavallisesti Jumalan perinteisen teistisesti. Tällöin Jumalan ja maailman välille tehdään lähtökohtaisesti jyrkkä metafyysinen ero ja Jumala ymmärretään ikään kuin maailman ulkopuolisena toimijana, joka ensin luo kaikkeuden ja saattaa sitten jopa puuttua sen kulkuun. Tällainen antropomorfiselta tuoksahtava Jumala-käsitys on altis kritiikille. Stenmark olisi voinut käsitellä hiukan myös tämänkaltaisia kysymyksiä.
Kaiken kaikkiaan Stenmarkin ei skientismin analyysina ole vanhentunut 15 vuodessa, vaikka erityisesti uskontoa koskevaan tutkimukseen on tullut uusia teemoja, kuten Kojonen ja Visala katsauksessaan esittävät. Kirjan konkreet- tisuutta olisi lisännyt se, että tekijä olisi arvioinut tiedeuskon vaikuttavuutta myös tiedemaailman ulkopuolella. Usko tieteeseen on varmasti osa ainakin nykypäivän suomalaista ”virallista” maailmankuvaa; onko tiedeuskokin sitä?
Arvioitu teos:
Stenmark, Mikael: Tiedeusko ja todellisuuden rajat. Suom. Kirsi Nisula. 262 s. Kirjapaja, 2016 (alkuteos julk. 2001).
Muokannut: Risto Koivula, 10/10/2017 5:21:05 PM
|
Risto Koivula
11.10.2017 10:13:56
394354
|
Tiedeusko vai tiedeuskonto - vaiko ei kumpikaan?
Lainaus: Diletant, 10.10.2017 11:44:38, 394325 Risto Koivula kirjoitti 08.10.2017 (394270)...> Kas kun ei oli ikinä käsitelty Skepsiksen > keskusteluissa, vaikka olisi ehkä pitänyt... > http://www.vartija-lehti.fi/tiedeusko-vai-tiedeuskonto/> > > " Tiedeusko vai tiedeuskonto? Tavallaan kiinnostavaa tai sitten ei. Lukaisin läpi copypasten ja ennenkaikkea minua kiinnostaa, että mitä mieltä itse olet. Oletusarvoni on, että sinulla on omia mielipiteitä - onhan tämä keskustelupalsta kai. Vähän tyhmäähän olisi olettaa, että kaikenlaiset stoorinjakajat kävisivät puolestasi väittelyä jakamastasi tekstistä. Ei nyt kuitenkaan Heinolaan matkusteta.
Minusta tuollaista skientismiä on, sekä tieteen sisällä kuten juuri Dawkins, Dennett ja Enqvist, Stephen Hawking, Graig Venter, monet nobelistit jne., että tieteen ulkopuolella kuten vaikka Elon Musk, Mark Zuckerberg, Ray Kurzweil, Jyrki Kasvis, Pentti Haikonen, Risto Siilasmaa, YLE, Hesari jne.
Sillä "tieteellä", mihin skientisti uskoo, ei välttämättä tarvoitse olle mitään tekemistä oikean todellisen tieteen kanssa.
Tuon kirjoittaja on siis filosofian tohtori Leo Näreaho, joka on uskonnonfilosofian professori Helsingin yliopistossa. Taatusti viisaampi ja tieteellisempi mies kuin vaikkapa psykologian emeritusprofessori arkkiskientisti Aivokaapeli-Antti Revonsuo...
Täällä palstalla on hänestä mainittu usein, ensimmäinen viesti kaikkiaan on tässä:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/37539?page=1#37539
Ensimmäinen Lauri Gröhnin viesti on tässä:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/101463?page=1#101540
Ensimmäinen Pekka "Laika" Aution kirjoitus, jossa on myös linkki Näreahon juttuihin
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/199029?page=2#199163
" No, pitihän mennä vähän överiksi, ei ollut tarkoitus loukata.
Mutta kun sanoit lukeneesi nde-kirjallisuutta(keneltä?),ja aiheen huuhaaksi todenneesi, niin luepa vielä linkki tuolta muista aiheista, ja kommentoi asiallisesti:
http://www.paranet.fi/paradocs/tutkimuksia/nareaho2003.pdf
Onko tuo kaikki, havainnot ja Näreahon johtopäätökset, nyt ihan varmasti pelkkää hörhöjen haahuilua? Niin, ettei mitään todellista kuoleman jälkeistä olemassaoloa voi olla eikä kenenkään osaksi tulla? "
(Jaa ei se juttuun menekään van sivustolle...)
Ja ensimmäinen mun viestini hänestä, jossa Näreaho kritisoi juuri Revonsuota:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/222310?page=1#222468
" Re: Paradigman muutos - kvanttimieli- ja tietoisuus
Olennaista tajunnassa ei ole, että "kvanttia tai ei", vaan olemuksellista on, että tajunta on jonkin ilmiöjoukon KUVAA, ja edelleen aivan tietynlaista, päänsisäistä kuvaa. (Se toisin sanoen MATKII ulkoisten kohteiden aiheuttamia aistimuksia aistimuksia.) Tajunnan vaikutus muuhun elimistöön, on ´viivytettyä ja muokattua aistimusten vaikutusta, eli työstettyä, organisoitua, ja varastoitua refleksitoimintaa.
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=159238
Ainakaan tässä suhteessa MITÄÄN "PARADIGMANMUUTOSTA" EI OLE TULOSSA ITSE PERUSASIAAN, vaikka suomen akatemia kuinka hartaasti "murtaisi mustoa haventa".
Uusimmassa Psykologia-lehdessäkritisoidaan Revonsuon "fysikalistista" teoriaa:
http://www.psykologienkustannus.fi/sps/lehti/sisluettelot/sisalto06/sisalto_0606.htm
Jo ei "puutu yritystä" FT:ltä, ei sitä puutu Antti Revonsuoltakaan:
Hän ei aja vain "paradigaman" eli (darwinistis-pavlovistisen) TIETEELLISEN IHMISKUVAN, vaan myös ns. (galileilaisen) TIETEELLISEN AJTUSTYYLIN muutosta, sen, miyä me ylipäätään tarkoitamme ´tieteellä´!
Kirjoittaja Leo Näreaho kirjoittaa artikkelinsa lopuksi:
" Revonsuon "biologinen realismi" näyttää sisältävän kovin puutteellisen merkitysten teorian. On uskottavaa väittää, että tällainenteoria sisältää ainakin viittausta referentiaalisuuteen (joka vastaa representationaalisuutta ehkä kausaalisen suhteen avulla ymmärrettynä) ja kontekstuaalisuuteen (joka tarkoittaa merkitystä kantavan tilan suhdetta muihin vastaviin tiloihin tai erilaisiin ilamisuympäristöihin).
Revonsuon tietoisuuden mallintamisideaan sisältyy tässä suhteessa myös eräs toisenlainen ongelma.
Revonsuon mukaan tulevaisuuden neurotiede ei voi ilmaista kaikkia fenomenaalisen tieteoisuuden ominaisuuksia perinteisellä proposistionaalisella kielellä. Ne voidaan ilmaista vain niin, että mallintamisvälineenä on tutkijan itsensä (ensimmäisen persoonan) tietoisuus. Mutta jos fenomenaaliset tilat ovat biologis-fysikaalisia tiloja, miksi niiden olemusta (ainakin kausaalista vaikuttavuutta ja suhdetta muihin fysikaalisiin tiloihin) ei voitaisi ilamista myös kolmannen persoonan tieteellisellä kielellä? Voidaanko ne ainoastaan kokea? kaiken kaikkiaan revonsuon vastaus tuykimukselliseen kysymykseen sisältää monia ongelmallisia oletuksia.
Revonsuon biologinen realismi on kunnioitettava teoreettinen ja myös käytäntöön suuntautuva yritys ottaa kokemuksellinen ensimmäisen persoonan perspektiivi vakavasti tietoisuudentutkimuksessa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Revonsuon tutkimusohjelmassa arkipäivan kokemuksellisen näkökulman yhdistäminen empiiris-tieteelliseen tutkimukseen ja toisaalta filosofiseen tietoisuudenteoriaan muodostaa niin laajan kokonaisuuden, että jokin näistä osa-alueista joutuu ristiriitaan toisten kanssa.
Ehkä tulevaisuuden tietoisuudentutkimus joutuu vielä Revonsuon ohjelmaakin selvemmin luopumaan fysikalistisesta paradigmasta. "
Ja minun edellinen viestini ennen tätä ketjua:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/372711?page=7#373094
Muokannut: Risto Koivula, 10/11/2017 10:30:01 AM
|
Diletant
11.10.2017 23:39:32
394366
|
Tiedeusko vai tiedeuskonto - vaiko ei kumpikaan?
Risto Koivula kirjoitti 11.10.2017 (394354)...
> Lainaus: Diletant, 10.10.2017 11:44:38, 394325 Risto Koivula kirjoitti 08.10.2017
> (394270)...> >> Kas kun ei oli ikinä käsitelty Skepsiksen >> keskusteluissa, vaikka olisi ehkä pitänyt... > >> http://www.vartija-lehti.fi/tiedeusko-vai-tiedeuskonto/>> " Tiedeusko vai tiedeuskonto? > > Tavallaan kiinnostavaa tai sitten ei. Lukaisin läpi > copypasten ja ennenkaikkea > minua kiinnostaa, että mitä mieltä itse olet. > Oletusarvoni on, että sinulla on omia mielipiteitä > - onhan tämä keskustelupalsta kai. > Vähän tyhmäähän olisi olettaa, että kaikenlaiset > stoorinjakajat kävisivät > puolestasi väittelyä jakamastasi tekstistä. Ei nyt > kuitenkaan Heinolaan matkusteta.
>
> Minusta tuollaista skientismiä on, sekä tieteen sisällä
> kuten juuri Dawkins, Dennett ja Enqvist, Stphen Hawking,
> Graig Venter, monet nobelistit jne.,
Tarkoituksesi voi olla hyvä ja aito, mutta sekalainen ryöpyttävä tekstimassasi
linkkeine ja lainauksineen ei vaan jaksa herättää kiinnostustani.
Puhun siis juntin, käsitetaiteesta ymmärtämättömän taviksen aivoituksella.
Muokannut: Diletant, 10/11/2017 11:44:03 PM
|
