|
sherlocker
09.12.2020 22:27:27
404169
|
Ajan luonne
Onko kukaan törmännyt kirjaan Carlo Rovelli, Ajan luonne?
Oion nyt hieman kun en ole kirjaa lukenut ja kysyn kannattaako hankkiakaan?
|
|
|
Teppolainen
09.12.2020 23:36:27
404172
|
Etelän luonne
Lainaus: sherlocker, 09.12.2020 22:27:27, 404169 Onko kukaan törmännyt kirjaan Carlo Rovelli, Ajan luonne?
Oion nyt hieman kun en ole kirjaa lukenut ja kysyn kannattaako hankkiakaan?
Hän näyttää olevan sitä mieltä, että aika on illuusio, koska ei ole olemassa mitään absoluuttista aikaa tai universaalia ajan mittaria.
Kirja menee syvälle etelään heti tässä kohtaa. Etelällä tarkoitan siis tässä tapauksessa sijaintia, jossa on se kuuluisa metsä, johon tietyillä asioilla on tapana mennä kun ne menevät pieleen. Englanninkielessä lienee ilmaisu "going south" tunnetumpi.
Itse olen samassa hengessä sitä mieltä, että etelä on pelkkä illuusio. Ei ole olemassa mitään absoluuttista "etelää" tai universaalia "etelän" mittaria.
Pohjoinen sen sijaan on absoluuttisesti mitattavissa. Se on se sijainti, josta kulloinkin paistaa kirkkain valo kyseiseen mittauskohtaan. Maapallolla tämä tarkoittaa hengen valoa ja se sijaitsee uskoakseni Lahdessa, tarkalleen ottaen Väinö Kuisman kotitalon kohdalla. Perustelen tätä tunnetulla sanonnalla "valo tulee Pohjolasta".
Muokannut: Teppolainen, 12/9/2020 11:46:28 PM
|
|
|
sherlocker
10.12.2020 00:25:48
404173
|
Etelän luonne
Lainaus: Teppolainen, 09.12.2020 23:36:27, 404172 Lainaus: sherlocker, 09.12.2020 22:27:27, 404169 Onko kukaan törmännyt kirjaan Carlo Rovelli, Ajan luonne?
Oion nyt hieman kun en ole kirjaa lukenut ja kysyn kannattaako hankkiakaan? Hän näyttää olevan sitä mieltä, että aika on illuusio, koska ei ole olemassa mitään absoluuttista aikaa tai universaalia ajan mittaria. Kirja menee syvälle etelään heti tässä kohtaa. Etelällä tarkoitan siis tässä tapauksessa sijaintia, jossa on se kuuluisa metsä, johon tietyillä asioilla on tapana mennä kun ne menevät pieleen. Englanninkielessä lienee ilmaisu "going south" tunnetumpi. Itse olen samassa hengessä sitä mieltä, että etelä on pelkkä illuusio. Ei ole olemassa mitään absoluuttista "etelää" tai universaalia "etelän" mittaria. Pohjoinen sen sijaan on absoluuttisesti mitattavissa. Se on se sijainti, josta kulloinkin paistaa kirkkain valo kyseiseen mittauskohtaan. Maapallolla tämä tarkoittaa hengen valoa ja se sijaitsee uskoakseni Lahdessa, tarkalleen ottaen Väinö Kuisman kotitalon kohdalla. Perustelen tätä tunnetulla sanonnalla "valo tulee Pohjolasta".
"Näyttää olevan sitä mieltä..." Et siis ole lukenut kirjaa, mutta tiedät heti että mihin "ilmansuuntaan" mennään. Lähdemmekö nyt keskustelemaan kirjasta, jota kumpikaan meistä ei ole lukenut?
Muokannut: sherlocker, 12/10/2020 12:35:15 AM
|
|
|
sherlocker
10.12.2020 00:54:45
404174
|
Pineni lisäys
Lainaus: sherlocker, 10.12.2020 00:25:48, 404173 Lainaus: Teppolainen, 09.12.2020 23:36:27, 404172 Lainaus: sherlocker, 09.12.2020 22:27:27, 404169 Onko kukaan törmännyt kirjaan Carlo Rovelli, Ajan luonne?
Oion nyt hieman kun en ole kirjaa lukenut ja kysyn kannattaako hankkiakaan? Hän näyttää olevan sitä mieltä, että aika on illuusio, koska ei ole olemassa mitään absoluuttista aikaa tai universaalia ajan mittaria. Kirja menee syvälle etelään heti tässä kohtaa. Etelällä tarkoitan siis tässä tapauksessa sijaintia, jossa on se kuuluisa metsä, johon tietyillä asioilla on tapana mennä kun ne menevät pieleen. Englanninkielessä lienee ilmaisu "going south" tunnetumpi. Itse olen samassa hengessä sitä mieltä, että etelä on pelkkä illuusio. Ei ole olemassa mitään absoluuttista "etelää" tai universaalia "etelän" mittaria. Pohjoinen sen sijaan on absoluuttisesti mitattavissa. Se on se sijainti, josta kulloinkin paistaa kirkkain valo kyseiseen mittauskohtaan. Maapallolla tämä tarkoittaa hengen valoa ja se sijaitsee uskoakseni Lahdessa, tarkalleen ottaen Väinö Kuisman kotitalon kohdalla. Perustelen tätä tunnetulla sanonnalla "valo tulee Pohjolasta". "Näyttää olevan sitä mieltä..." Et siis ole lukenut kirjaa, mutta tiedät heti että mihin "ilmansuuntaan" mennään. Lähdemmekö nyt keskustelemaan kirjasta, jota kumpikaan meistä ei ole lukenut?
Ajan suunta voidaan tietääkseni määritellä ainakin kolmella tavalla: 1) Termodynaaminen aika eli missä suunnassa entropia tai epäjärjestys kasvaa 2) psykologinen aika, joka kertoo meille menneen tai tulevan eron 3) Kosmologinen aika, jossa maailmakaikkeutemme laajenee
|
|
|
Risto Koivula
10.12.2020 05:43:36
404179
|
Ajan luonne
Lainaus: sherlocker, 09.12.2020 22:27:27, 404169 Onko kukaan törmännyt kirjaan Carlo Rovelli, Ajan luonne?
Oion nyt hieman kun en ole kirjaa lukenut ja kysyn kannattaako hankkiakaan?
26 euroahan ei ole paljon hölynpölykirjastakaan...
Tää on vanhaa huttua, vaikka nyt vasta ilmestyy kirjana suomeksi...
https://www.tiede.fi/comment/1912772#comment-1912772
" Onko tulevaisuus ja menneisyys todellisia
... 11/230 |
klo 21:59 | 22.6.2009
Tinke
Entä osaako kukaan sanoa mitään näihin artikkeleihin
https://news.softpedia.com/news/Does-Time-Really-Exist-61530.shtml
"Space and time in some sense melt in this picture. There is no space anymore. There are just quanta kind of living on top of one another without being immersed in a space," said Rovelli.
" Planck time, the smallest time unit with any physical meaning, would be 10-43 from a second, less than a trillionth of a trillionth of an attosecond. And furthermore? Tempus incognito at the limits of the current physics. But this run touches the very basics of the problem: time may not exist in physical reality. Then, what is time and why are we its slaves? "
Arkkis:
Tämä on versio siitä epädialektisesta ja väärästä (enqvistiläisestä?) asettamuksesta, että "rautakanki ei ole todellinen (eikä yhtään sen enempää mahollinenkaan!) "KOSKA SE KOOSTUU ATOMEISTA".
Näkemys merkitsee, että "rautakangen atomit vaikuttavat vain yksittäisten objektien, eivätkä sellaisina muodostamansa fysikaalisen organisaation muodossa (jonka organisaation monet piirteet voitaisiin toteuttaa joidenkin muunalaistenkin atomien muodostaman organisaation muodossa, esimerkiksi kuparikangen.
Tuo trikin tarkoitus on häivyttää näköpiiristä reduktuonistiselle fysikalismille vieläkin ongelmallisempi luonnonlakien itsekityksen, AIDON EMERGENSSIN käsite ja ilmiö:
http://www.helsinki.fi/~enqvist/emergenssi.html
http://www.journaloftheoretics.com/Articles/6-3/S.pdf
" Conclusion
"In General Relativity Theory time is already half "absorbed" by space, here it exists only as a "by-product" of the matter that continuously changes in the cosmic space. In the cosmic space itself time does not run. Conscious experience allows us to experience time and space as one perceives them."
" It is not that change happens in physical time, change itself is physical time. "
Tämä viimeinen juttu on sisäisesti ristiriitainen, vaikka sisältääkin erittäin huomionarvoisia näkökohtia: toisessa paikassa muutos, liike nimittäin "kulkee fysikaalisessa varuudessa", mutta "aika ei kulje"; toisaalla taas " 'aika' ja 'muutos' "ovat tasan sama asia".
'Liike' on 'materian´ dialektinen vastakohta ainakin dialektisen materialismin perushypoteesin mukaan. 'Aika' tai EI OLE 'materian' dialektinen vastohta, vaan se muodstaa materian ns. attribuuttien, yleismäärisen ykseuden 'avaruuden' (ja heijastavuuden, informaation) kanssa, joita attribuutteja ei ole olemassa ilman liikkuvaa materiaa.
Tämän jutun tarkoitus on sanoa, että "aika on vain "meidän tapamme mieltää liike" ", mikä ei ole totta. Aika on objektiivinen fysikaalinen suure ja parametri siinä kuin esimerkiksi avaruuskin. "
https://en.wikipedia.org/wiki/Carlo_Rovelli
Muokannut: Risto Koivula, 12/10/2020 5:47:34 AM
|
|
|
riiviö
11.12.2020 10:32:15
404187
|
Ajan luonne
Hyllyssäni tuo on ja olen lukenut.
Rovelli välttelee kaavojen ja yhtälöiden kirjoittamista, mutta minä joskus kaipaisin nasevaa kaavaa pitkän sanallisen selostuksen sijaan. Olen luultavasti vähemmistossä tämän suhteen.
Kirja on naseva paketti tietoa siitä, mitä ajasta on tieteen edistymisen myötä tiedetty ja missä kohdassa tietämättömyyttä nyt mennään. Sitä, että kaikkea ei tiedetä eikä ole pystytty selittämään, ei mitenkään salailla.
Rovelli on silmukkakvanttigravitaation miehiä ja se näkyy tekstissä. Teoria onkin kyllä ihan vahvoilla kvanttiteorian ja gravitaation naittamisen erilaisten yritysten joukossa.
Luvun 9 otsikko on "Aika on tietämättömyyttä". Se tiivistää hiukan tahattomastikin aiheen suunnattoman vaikeuden.
Rovellia ei voi syyttää siitä, että ajasta kohteena on hyvin vaikea sanoa mitään tolkullista, koska kielemme rakenteet kätkevät sisäänsä tietyn aikakäsityksen. Kunnon lauseessa on verbi, joka on jossakin aikamuodossa.
Uskallan suositella luettavaksi, varsinkin jos lukija ei ole jo ennestään aikakäsitteeseen liittyvän fysiikan tohtori.
|
|
|
Risto Koivula
13.12.2020 05:21:17
404208
|
Ajan luonne
Lainaus: riiviö, 11.12.2020 10:32:15, 404187 Hyllyssäni tuo on ja olen lukenut.
Rovelli välttelee kaavojen ja yhtälöiden kirjoittamista, mutta minä joskus kaipaisin nasevaa kaavaa pitkän sanallisen selostuksen sijaan. Olen luultavasti vähemmistossä tämän suhteen.
Kirja on naseva paketti tietoa siitä, mitä ajasta on tieteen edistymisen myötä tiedetty ja missä kohdassa tietämättömyyttä nyt mennään. Sitä, että kaikkea ei tiedetä eikä ole pystytty selittämään, ei mitenkään salailla.
Rovelli on silmukkakvanttigravitaation miehiä ja se näkyy tekstissä. Teoria onkin kyllä ihan vahvoilla kvanttiteorian ja gravitaation naittamisen erilaisten yritysten joukossa.
Luvun 9 otsikko on "Aika on tietämättömyyttä". Se tiivistää hiukan tahattomastikin aiheen suunnattoman vaikeuden.
Rovellia ei voi syyttää siitä, että ajasta kohteena on hyvin vaikea sanoa mitään tolkullista, koska kielemme rakenteet kätkevät sisäänsä tietyn aikakäsityksen. Kunnon lauseessa on verbi, joka on jossakin aikamuodossa.
Uskallan suositella luettavaksi, varsinkin jos lukija ei ole jo ennestään aikakäsitteeseen liittyvän fysiikan tohtori.
Fysikaalisessa laskennallisessa teoriassa jokaista symbolikiemuraa (paitsi muodollista logiikkaa) pitäisi vastata jokin fysikaalinen vastinilmiö siellä tutkimuskohteessa. Lisäksi vain sellaiset piirteet voidaan edes periaatteessa kokeelli- sesti tarkistaa sellaisenaan,joilla tuollainen vastaavuus on.Tässä suhteessa ajan ja avaruuden olemassaolosta kai- ken fysikaalisen todellisuuden attribuutteina eli yleismääreinä ei pitäisi olla epäselvyyttä. Niiden kaikki ominaisuudet ja keskinäiset suhteet eivät ole selvitettyjä eivätkä siten tunnettuja. Sellaista ainesta fysikaalisissa teorioissa, joiden vastinta itse todellisuudessa ei tunneta eikä tiedetä, nimitetään ´epäkonstruktiiviseksi´. On vaihtelevia käsityksiä siitä, missä määrin epäkonstruktiivista ainesta teorioissa voidaan missäkin kulloinkin hyväksyä.
Muokannut: Risto Koivula, 12/13/2020 5:24:46 AM
|
|
|
Kai Varma
13.12.2020 06:26:26
404210
|
Ajan luonne
Lainaanpa tähän yhteyteen fiktiivisestä kirjasta löytämäni yhteenvedon(ei siis tieteellinen ), jossa tästä maailmasta poistuva vanhus suree sitä, että keskustelut ylen viisaan pojanpoikansa kanssa jäivät kesken koskien maailmnkaikkeutta.
”Haluaisin pohtia hänen kanssaan, mikä yhteys on ajan kululla ja entropian kasvulla koko universumin mittakaavassa. Tässä kohtaa tunnen olevani eksyksissä. Olen eksyksissä, koska en ole elämäni aikana uskaltautunut perehtymään kvanttimaailmaan syvällisesti, vaan olen piiloutunut termodynamiikan taakse. Minun kaltaisiani piiloutuvia surkimuksia Samuel Beckett pilkkasi teoksissaan. Mutta kun kukaan ei tunnu olevan oikeassakaan. Kaikkein suurimmatkin asiantuntijat piiloutuvat singulariteetin ja alkuräjähdyksen taakse.”
|
|
|
sherlocker
15.12.2020 14:18:53
404225
|
Ajan luonne
Lainaus: riiviö, 11.12.2020 10:32:15, 404187 Hyllyssäni tuo on ja olen lukenut.
Rovelli välttelee kaavojen ja yhtälöiden kirjoittamista, mutta minä joskus kaipaisin nasevaa kaavaa pitkän sanallisen selostuksen sijaan. Olen luultavasti vähemmistossä tämän suhteen.
Kirja on naseva paketti tietoa siitä, mitä ajasta on tieteen edistymisen myötä tiedetty ja missä kohdassa tietämättömyyttä nyt mennään. Sitä, että kaikkea ei tiedetä eikä ole pystytty selittämään, ei mitenkään salailla.
Rovelli on silmukkakvanttigravitaation miehiä ja se näkyy tekstissä. Teoria onkin kyllä ihan vahvoilla kvanttiteorian ja gravitaation naittamisen erilaisten yritysten joukossa.
Luvun 9 otsikko on "Aika on tietämättömyyttä". Se tiivistää hiukan tahattomastikin aiheen suunnattoman vaikeuden.
Rovellia ei voi syyttää siitä, että ajasta kohteena on hyvin vaikea sanoa mitään tolkullista, koska kielemme rakenteet kätkevät sisäänsä tietyn aikakäsityksen. Kunnon lauseessa on verbi, joka on jossakin aikamuodossa.
Uskallan suositella luettavaksi, varsinkin jos lukija ei ole jo ennestään aikakäsitteeseen liittyvän fysiikan tohtori.
Kaavat sikseen, mutta kiitos vastauksesta. Pitää hankkia luettavaksi.
|
|
|
sherlocker
15.12.2020 14:27:05
404226
|
Ajan luonne
Lainaus: Risto Koivula, 13.12.2020 05:21:17, 404208 Lainaus: riiviö, 11.12.2020 10:32:15, 404187 Hyllyssäni tuo on ja olen lukenut.
Rovelli välttelee kaavojen ja yhtälöiden kirjoittamista, mutta minä joskus kaipaisin nasevaa kaavaa pitkän sanallisen selostuksen sijaan. Olen luultavasti vähemmistossä tämän suhteen.
Kirja on naseva paketti tietoa siitä, mitä ajasta on tieteen edistymisen myötä tiedetty ja missä kohdassa tietämättömyyttä nyt mennään. Sitä, että kaikkea ei tiedetä eikä ole pystytty selittämään, ei mitenkään salailla.
Rovelli on silmukkakvanttigravitaation miehiä ja se näkyy tekstissä. Teoria onkin kyllä ihan vahvoilla kvanttiteorian ja gravitaation naittamisen erilaisten yritysten joukossa.
Luvun 9 otsikko on "Aika on tietämättömyyttä". Se tiivistää hiukan tahattomastikin aiheen suunnattoman vaikeuden.
Rovellia ei voi syyttää siitä, että ajasta kohteena on hyvin vaikea sanoa mitään tolkullista, koska kielemme rakenteet kätkevät sisäänsä tietyn aikakäsityksen. Kunnon lauseessa on verbi, joka on jossakin aikamuodossa.
Uskallan suositella luettavaksi, varsinkin jos lukija ei ole jo ennestään aikakäsitteeseen liittyvän fysiikan tohtori. Fysikaalisessa laskennallisessa teoriassa jokaista symbolikiemuraa (paitsi muodollista logiikkaa) pitäisi vastata jokin fysikaalinen vastinilmiö siellä tutkimuskohteessa. Lisäksi vain sellaiset piirteet voidaan edes periaatteessa kokeelli- sesti tarkistaa sellaisenaan,joilla tuollainen vastaavuus on.Tässä suhteessa ajan ja avaruuden olemassaolosta kai- ken fysikaalisen todellisuuden attribuutteina eli yleismääreinä ei pitäisi olla epäselvyyttä. Niiden kaikki ominaisuudet ja keskinäiset suhteet eivät ole selvitettyjä eivätkä siten tunnettuja. Sellaista ainesta fysikaalisissa teorioissa, joiden vastinta itse todellisuudessa ei tunneta eikä tiedetä, nimitetään ´epäkonstruktiiviseksi´. On vaihtelevia käsityksiä siitä, missä määrin epäkonstruktiivista ainesta teorioissa voidaan missäkin kulloinkin hyväksyä.
Löysin vanhan ketjun, jossa toit esiin Lobatsevskin tässä aikakysymyksessä. Et saanut kovin paljon ymmärrystä silloin. Valitettavasti en ole tarpeeksi älykäs ja oppinut keskustelemaan näistä asioista kovin syvällisesti, mutta kysyn kuitenkin, miten varhainen Lobatsevski voisi ohittaa myöhemmät asiaan liittyvät selvitykset? Vai tarkoititko edes mitään sellaista.
|
|
|
Risto Koivula
16.12.2020 02:53:56
404228
|
Ajan luonne
Lainaus: sherlocker, 15.12.2020 14:27:05, 404226 Lainaus: Risto Koivula, 13.12.2020 05:21:17, 404208 Lainaus: riiviö, 11.12.2020 10:32:15, 404187 Hyllyssäni tuo on ja olen lukenut.
Rovelli välttelee kaavojen ja yhtälöiden kirjoittamista, mutta minä joskus kaipaisin nasevaa kaavaa pitkän sanallisen selostuksen sijaan. Olen luultavasti vähemmistossä tämän suhteen.
Kirja on naseva paketti tietoa siitä, mitä ajasta on tieteen edistymisen myötä tiedetty ja missä kohdassa tietämättömyyttä nyt mennään. Sitä, että kaikkea ei tiedetä eikä ole pystytty selittämään, ei mitenkään salailla.
Rovelli on silmukkakvanttigravitaation miehiä ja se näkyy tekstissä. Teoria onkin kyllä ihan vahvoilla kvanttiteorian ja gravitaation naittamisen erilaisten yritysten joukossa.
Luvun 9 otsikko on "Aika on tietämättömyyttä". Se tiivistää hiukan tahattomastikin aiheen suunnattoman vaikeuden.
Rovellia ei voi syyttää siitä, että ajasta kohteena on hyvin vaikea sanoa mitään tolkullista, koska kielemme rakenteet kätkevät sisäänsä tietyn aikakäsityksen. Kunnon lauseessa on verbi, joka on jossakin aikamuodossa.
Uskallan suositella luettavaksi, varsinkin jos lukija ei ole jo ennestään aikakäsitteeseen liittyvän fysiikan tohtori. Fysikaalisessa laskennallisessa teoriassa jokaista symbolikiemuraa (paitsi muodollista logiikkaa) pitäisi vastata jokin fysikaalinen vastinilmiö siellä tutkimuskohteessa. Lisäksi vain sellaiset piirteet voidaan edes periaatteessa kokeelli- sesti tarkistaa sellaisenaan,joilla tuollainen vastaavuus on.Tässä suhteessa ajan ja avaruuden olemassaolosta kai- ken fysikaalisen todellisuuden attribuutteina eli yleismääreinä ei pitäisi olla epäselvyyttä. Niiden kaikki ominaisuudet ja keskinäiset suhteet eivät ole selvitettyjä eivätkä siten tunnettuja. Sellaista ainesta fysikaalisissa teorioissa, joiden vastinta itse todellisuudessa ei tunneta eikä tiedetä, nimitetään ´epäkonstruktiiviseksi´. On vaihtelevia käsityksiä siitä, missä määrin epäkonstruktiivista ainesta teorioissa voidaan missäkin kulloinkin hyväksyä. Löysin vanhan ketjun, jossa toit esiin Lobatsevskin tässä aikakysymyksessä. Et saanut kovin paljon ymmärrystä silloin. Valitettavasti en ole tarpeeksi älykäs ja oppinut keskustelemaan näistä asioista kovin syvällisesti, mutta kysyn kuitenkin, miten varhainen Lobatsevski voisi ohittaa myöhemmät asiaan liittyvät selvitykset? Vai tarkoititko edes mitään sellaista.
Tässä meikäläisen kaikkein ensimmäisessä viestissä aiheesta mikään ei ole muuttunut. Nostan sen esiin ja pistäm muutaman linkin:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/78140?page=2#78593
" RK 25.03.2002 02:23:13
78593
Re: Big bang?
Mirja Valtonen kirjoitti 19.03.2002 (78140)...
>Luin Esko Valtaojan kirjan Kotona
>maailmankaikkeudessa. Siinä esitetään
>(vanha?) kuvaus maailmankaikkeuden
>synnystä eli ns. Big bang. Valtaojan
>kirjassa on teksti "alussa aine ..
>oli tiivistyneenä yhteen pisteeseen".
>Myöhemmin hän kirjoittaa, että alussa
>oli vety- ja heliumatomeja, jotka
>sitten "räjähtivät". Mutta: kuka
>kertoisi minulle, mistä tuo aine
>(atomit) tulivat siihen alkuun? Ex
>nihilo nil eli jotenkin on pitänyt
>sen materian muodostua; miten, mistä
>"aineksista"? Eli mikä oli tilanne
>pikkuisen ennen kuin BB "posahti"?
Nyt kannattaa vähän kerrata, mikä fysikaalisessa maailmankuvassa on mittauksille perustuvia premissejä, ja mikä taas näistä johdettuja ja enemmän tai vähemmän kokeellisesti todennettuja johtopäätöksiä:
Kokeellisia premissejä ovat ainakin
- jatkavuuslait (eli kappale jatkaa tasaisessa liikkeessä, ellei siihen mikään voima vaikuta), eli impulssin säilymislait.
- valon nopeuden vakioisuus (tyhjössä) kaikkien havaitsijoiden suhteen
Ainakaan nämä eivät esimerkiksi "seuraa" mistään (erityisen suhteellisuusteorian) matematiikasta, vaan päin vastoin se matematiikka, mm. (nopeus)avaruuden epäeuklidisuus eli kaarevuus, seuraa näistä tosiasioista(?).
(Filosofian puolelta tarvitaan lisäksi vielä OCCAMIN PARTAVEITSI, joka ei ole mitään turhanpäiväistä järkeilyä teorianmuodostuksessa; kyseessä on YKSINKERTAISIN nuo vaatimukset täyttävä aika-avaruuden malli. Malli on "klassisfysikaalinen": kukin seikka on tuon neliulotteisen avaruuden kussakin pisteessä tietyllä tavalla. Einstein ei ollut tuossa suhteessa minkään uuden aikakauden ensimmäinen, vaan vanhan aikakauden viimeinen fyysikko, siitä huolimatta että esimerkiksi väitteli tohtoriksi kavanttimekaniikasta, valosähköisestä ilmöstä. RK 16.12.2020)
Jatkavuuslait kertovat toisaalta avaruuden matemaattisesta homogeenisuudesta eri suunnissa: luonnonlakien pitää olla samat kappaleen tasaisen liikkeen suunnasta riippumatta. Samoin luonnonlakien tulee olla samat, vaikka kappale olisi tasaisessa pyörimisliikkeessä jonkin akselin ympäri (eli kolme akselisuuntaa tässäkin). Tästä seuraa impulssimomentin eli drallin säilymislaki. (Se saa mm. heitettyyn kiveen kiinnitetyn langan kiertymään puun ympärille kiihtyvällä kulmanopeudella vapaan langanpituuden lyhetessä.)
Aika on näihin kolmeen ulottuvuuteen nähden sikäli poikkeuksellinen ulottuvuus, että se on matemaattisesti imaginaarinen. Silloin aika x nopeus -termien neliöt ovat normiavaruudessa negatiivisia, kun muiden matkojen neliöt ovat tietysti positiivisia.
Energian säilyvyyden laki liittyy tähän aikaulottuvuuteen samaan tapaan kuin impulssien säilyvyyden laki avaruus- ulottuvuuksiin: energian säilyvyyden laki "seuraa" matemaattisesti sellaisesta seikasta, ns. ajanalkupisteinvarians- sin periaatteesta, että luonnonlakien pitää pysyä samoina siitä riippumatta, minkä pisteen valitsemme laskelmis- samme ajan nollakohdaksi. Todistus (Emmy Noether 1915) tälle asialle on epäsuora ja monimutkainen. Toisaalta aika ja energia, kuten nopeus (impulssi) ja paikkakin, ovat kvanttitasolla ns. epätarkkuusperiaatteiden alaisia: hiukkasen energia juuri tietyllä ajanhetkellä voidaan mitata vain epätarkkuusperiaatteen rajoissa.
Ns. massan energiasisältö E = mc² SEURAA ERITYISEN suhteellisuusteorian matemaattisesta apparaatista, se on välttämätöntä kappaleiden (koordinaatistojen) liikkeiden yhteensopivuudelle kuten nopeuksien yhteenlaskulle tässä käyräviivaisessa epäeuklidisessa ns. Lobatshevskin nopeusavaruudessa. Tässä apparaatissa RIIPPU- MATTOMALLE ajalle ei yksinkertaisesti ole tilaa, aika on mallin sisäinen parametri (kuten tietysti perimmiltään paik- kakin), jos ei ole sitä maailmankaikkeuden materiaa, niin ei ole ainakaan aikaa, eikä kyllä avaruuttakaan! Ja jos kaikki LIIKE "materiasta" loppuu, niin kuin tällaisessa singulariteetissa ilmeisesti käy, niin siihen pysähtyy kyllä aikakin. Mitään "ikuista tyhjää säiliötä", absoluuttista aikaa ja avaruutta ei ole olemassa, eikä tämän osoittamiseksi tarvita vielä mitään olettamuksia esimerkiksi gravitaation luonteesta tai vaikka Higgsin bosonista...
Huomioiden massan energiasisältö ei ole löydetty poikkeuksia energian säilyvyyden lakiin. Tämän kaikkea muuta kuin ilmeisen, mutta kokeellisesti niin vahvasti kuin suinkin vain mahdollista todistetun massan energiasisällön perusteella voidaan katsoa ERITYINEN suhteellisuusteoria kokeellisesti todennetuksi teoriaksi. Mutta jos siellä singulariteetin välittömässä ympäristössä aika-avaruudessa luonnonlait eivät olisikaan esimerkiksi ajassa vakioita, vaan vallitsisi joitakin meille tuntemattomia prosesseja (ja aikakin olisi esimerkiksi kvantittunut), niin silloin sen energian ja impulssien säilyvyyden lakien ei ehkä sillä tavalla tarvitsisikaan olla (sellaisessa singulaari"pisteessä") voimassa kuin tässä "räjähtävässä" todellisuudessa. Nehän eivät ole, kuten jo tuli mainittua, voimassa muutenkaan missään "PISTEESSÄ", vaan äärellisessä ALUEESSA, joka tosin on äärimmäisen pieni, kunkin "pisteen" ympärillä.
Edelleen kokeellisiin premisseihin kuuluu
- raskaan ja hitaan massan yhtäsuuruus
Tämä on nyt nimenomaan sen YLEISEN suhteellisuusteorian premissi. Ja vasta tästä yhdessä edellä kerrotun kanssa seuraavat nämä kosmologiset mallit, kuten räjähtävä (alkuräjähdyksineen), romahtava ja sykkivä. Toisin kuin erityinen suhteellisuusteoria, YLEINEN suhteellisuusteoria EI OLE sillä tavalla ehdottomasti oikeaksi todistettu teoria kuin ERITYINEN suhteellisuusteoria, joka antaa ilmeisesti hyvin oikean mallin siitä, MITEN jotakin tapahtuu, mutta ei välttämättä kerro siitä MITÄ se jokin perimmiltään on. Ja kun ei yleinen suhteellisuusteoria ole ehdottomasti oikeaksi todistettu, sitä ei silloin ole aivan välttämättä itse alkuräjähdysteoriakaan. Mutta jos alkuräjähdys todella on tapahtu- nut, niin silloin sen asian kysyminen, mitä oli ajassa ennen alkuräjähdystä on todellakin samaa kuin kysyttäisiin, mitä on pohjoisnavalta pohjoiseen, niin kuin joku totesi...
Ja edelleen kokeellisiin premisseihin, jolta pohjalta on osaltaan johdettu kvanttiteorian matematiikka, kuuluu
- energian kvanttiluonne
Se liittyy nyt tähän lähinnä siten, että se antaa pienimpiä mahdollisia aikoja ja pienimpiä mahdollisia matkoja joillakin energioilla.
Ja mitä tulee noihin positiivisiin ja negatiivisiin energioihin, niin hiukkasfysiikassa tiettyjen ominaisarvoyhtälöiden ratkaisut antavat puhtaan muodollisesti sekä positiivisia että negatiivisia energioita, ja kun vain oletetaan, tarkempia perusteita tämän osoittajalla Paul Diracilla ei ollut, että ne negatiiviset energiatilat ovat "täynnä" (mitä se sitten tarkoittaneekin), niin saadaan kokeiden kanssa yhtäpitäviä tuloksia. Siinä on taas yksi esimerkki kokeellisesta "matemaattisesta totuudesta" (kuten siinä Lobatshevskin nopeusavaruudessakin), jollaisia joidenkuiden mukaan ei saisi ollenkaan olla... "
Muokannut: Risto Koivula, 12/16/2020 4:21:55 AM
|
|
|
Kai Varma
18.12.2020 07:45:42
404236
|
Pineni lisäys
Ajan suunta voidaan tietääkseni määritellä ainakin kolmella tavalla: 1) Termodynaaminen aika eli missä suunnassa entropia tai epäjärjestys kasvaa 2) psykologinen aika, joka kertoo meille menneen tai tulevan eron 3) Kosmologinen aika, jossa maailmakaikkeutemme laajenee[/q]
Fiktiivisessä kirjassa, johon viittasin,oli siis tuo maininta ajan ja entropian suhteesta.
Mainitset kolme tapaa määritellä aika. Mutta voisiko aika olla samaan aikaan termodynaaminen ja kosmologinen? Jos ajatellaan ,että alkuräjähdyksen jälkeen entropian kasvu tapahtuisi siten, ettei galakseja muodostuisi olisi entropian kasvu maksimaalinen. Kun galakseja on kuitenkin muodostunut siitä seuraa. että entropian todellinen kasvu jää hitaammaksi kuin tuossa maksimaalisessa kasvussa. Voisiko tällä erotuksella olla mitään tekemistä ajan kanssa?
|
|
|
Kai Varma
22.12.2020 07:45:06
404261
|
Pineni lisäys
Täsmennän vielä.
Siis että aikaa ei olisi olemassakaan. Alkuräjähdyksen hetkellä aika oli nolla ja ajan tunne syntyisi ihmisen ajatuksissa siitä, että entropia ei kasvakaan räjähdyksen jälkeen lineaarisesti vaan galaksien synty hidastaisi entropian kasvua. Aika olisi siis seurausta tapahtumajärjestyksestä. Ja kun galaksit ovat hajonnet ja maailman kaikkeuden entropia saavuttanut huippunsa, olisi aika yhä nolla.
Jotenkin noin ymmärsin tuon fiktiivisen kirjan päähenkilön ajatuksenjuoksun, joka siis perustunee William Thomsonin ajatuksiin. Kirja on fiktiivinen tarina ihmiskunnan tulevaisuudesta ajanjaksolla tästä päivästä 10000 vuotta eteenpäin. Kirja on mustan huumorin sävyttämä fiktiivinen tarina, enkä osaa sanoa onko tuo aikateoria esitetty vakavissaan vai mustan huumorin osana. Huumoria kun lasketaan myös siitä, miten vähän ihminen ymmärtää maailmankaikkeutta.
Kirja ”Tulevaisuuden lyhyt historia” löytyy netistä (http://www.bod.fi/s?k=soupfvjlkd1c ) , ja sain sen luettavakseni sattuman kautta kevään koronakaranteenin aikana.
Kirjan lähtökohtana on nykyhetken ilmastonmuutos, joka johtaa kaaokseen, jolloin vallan länsimaissa kaappaavat fasistit feminismin kaapuun pukeutuneina. Fasistien tie johtaa ihmiskunnan tuhoon ja ihminen joutuu luonnon armoille. Tätä tilannetta on maailmankirjallisuudessa käsitellyt ainakin Kurt Vonnegut kirjassaan ”Galapagos”. Vonnegutin tarina vie tuhosta selviytyneen ihmisryhmän Galapagos saarelle, jossa he joutuvat ottamaan ravintonsa merestä, joten ihmisestä kehittyy evoluution myötä vesieläin. Tämän kirjan ihminen joutuu myös sopeutumaan uusiin olosuhteisiin ja alttiiksi evoluutiolle, mutta nyt ihmiskunnalla on paljo valoisampi tulevaisuus.
Kirja siis alkaa vastaansanomattomalla kuvauksella ilmastonmuutoksesta ja pitkään luulin sen olevan kirjan ”pihvi”, kunnes pitkissä nettikeskusteluissa itseäni viisaampien kanssa oivalsin, että varsinainen ”pihvi” olikin kirjan kakkososa, joka oli otsikoitu ”Satu aikuisille”, ja siellä tuo aikateoria nousee esiin tarinan edetessä. Kirjan alussa varoitetaan, että kirjassa on joitain väittämiä, joista tieteellinen näyttö on jossain määrin puutteellista, joten vastuu on lukijalla.
Minulta ainakin meni tuon kirjan ymmärtämiseen melkein vuosi, joten turhaan evät kaverit sano, että ”olen vähän hidas ymmärtämään uusia asioita”, mutta jos aikaa ei kerran ole, hiin ei kai tuo hitaus niin pahasta ole! Ja tuota aikaa en kyllä oikein vieläkään ymmärrä.
|
|
|
PeP
22.12.2020 09:54:39
404262
|
Pineni lisäys
Olen tutustunut kyseiseen opukseen.
Kirjojen ystävänä rehellinen mielipiteeni on se, että olisi tuo saanut jäädä kirjoittamatta.
|
|
|
Kai Varma
22.12.2020 11:31:41
404263
|
Pineni lisäys
Sama tunne minullakin oli ensimmäisen lukemisen jälkeen, kun oletin kirjan olevan vain yksi saarnakirja loputtomassa ilmastonmuutoskeskustelussa, Sitten ilmastofoorumilla käymäni keskustelu sai minut oivaltamaan, että tuolla ilmastosaarnalla luotiin vain uskottavan tuntuiset puitteet tulevalle tarinalle. Siinähän pelkistetään äärimmäisen yksinkertaisesti ja vastaansanomattomasti tuo hiilen kumuloituminen, ja luodaan tunnelma, että katastrofi on väistämätön, vaikka tekijät sanovatkin, etteivät usko maailmanloppuun.
Kun sitten aloin lukea tuota satuosaa niin sen lopulauseissa avautui tuon kirjan syvempi sisältö ja minun oli aloitettava alusta. Uuslukemisessa kirja avautui minulle hyvin monitasoisena ihmisyyden syvintä olemusta luotaavaksi teokseksi. Tosin eihän sen kaunokirjallinen taso tietenkään ollut mitään, adjektiiveja ei juuri käytettu. Mutta kun kirjoittajat ovat osanneet käyttää Dostojevskia osana kirjan juonta, niin on siinä liittymä myös kaunokirjallisuuteen.
En usko että kirjan tekijät ovat edes tavoitelleet kaunokirjallista tuotetta tai myyntimenestystä, sillä siellähän kaikki ismit saavat huutia ja lähes jokaisella lukijalla on oma isminsä, jonka puolesta loukkaantua. Vain luontoa kunnioitetaan. Olettaisin tekijöiden olevan vanhempia tieteen tekijöitä jättämässä jäähyväisiä.
Ainakin minä ihastuin kovin. Eihän kirja ole luokiteltavissa mihinkään kategoriaan, mutta vakavaa tiedettä se ei pilkkaa, ellei sitten tuo aikakäsite ole tosiaan huumoria, jolla halutaan sanoa, että kosmologia on vielä tasolla jota voitaisiin verrata historian alkemiaan.
Varmaa on , että valtaosa kirjan käteensä saaneista kokee sen niinkuin sinä,ja kirjahan varoittaakin johdannon lopussa, että tosikkojen ei kannata vaivautua lukemaan. Mutta onko tuo aikateoria mustaa huumoria, se minua kiinnostaa!
|
|
|
|
|
