Valitettavasti nuo sähköpostilinkit eivät vieneet ihan perille , joten koetetaan laittaa uudelleen

https://kysymykset.kysyilmastosta.fi/t/miten-kansantajuistaa-ilmastokysymysta/915

https://kysymykset.kysyilmastosta.fi/t/voiko-hiilenkierron-pelkistaa-saatopiiriksi/1047/2

Korona-aika lamautti keskustelun ilmastonmuutoksesta, mutta toisaalta se tuotti useita merkittäviä kirjoja. On siis ollut aikaa lukea ja ajatella!

Esimerkiksi asiantuntijatasolla Petteri Taalas painottaa uudessa kirjassaan, että painopiste on siirrettävä fossiilisten polton rajoittamiseen, ja poliittisella tasolla Erkki Tuomioja kysyy kirjassaan ”Tulevaisuuden varjossa”, ”ketä kuuntelemme, kun kuuntelemme asiantuntijoita?”

TUO TUOMIOJAN KYSYMYS OSUU ARKAAN PAIKKAAN

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Ilmastokysymyksessä Taalasta ei kuunnella vaan hallitus touhuaa, kylläkin oikean asian ympärillä, mutta hallitusohjelma on kaiken maailman bisneslobbareiden junailema.

Ilmastoaktiivien piireihin Taalaksesta näyttää tulleen hapan maku. Taalas keskittyi isoihin linjoihin, fossiilisiin päästöihin. Ihmisen (aktiivien) omia toimia tai lentoliikenteen päästöjen(2%) vähennystä hän pitää mitättömänä "pikkunäpertelynä". Ei hän aivan väärässäkään ole.
Mutta mutta.
Ihmisten, erityisesti aktiivien, aktiivit omat toimet voi vaikuttaa suurteollisuuden toimintaan markkinavoimin ja poliittisin voimin. (Muna kana-ongelma: Jos kansa ei välitä niin suurteollisuus/poliitikot ei välitä eikä reagoi, eikä kansa muuta käytöstään tai ei voi muuttaa vaikka tahtoisi. Joten aktivististen yksityiskansalaisten on reagoitava jotta isot voimat liikahtaa, luotava painetta).
Ja paikallisesti Suomessa: suomalainen kuuluu maapallon eliittiin jonka ilmastopäästöissä lentoliikenteellä on monilla huomattava osa.

Huomasin vasta äskettäin (olisko ihan viime viikolla) että tuommoinenkin sivusto on olemassa (joku viittasi twitterissä).
Todella hyvä syvä ja analyyttinen, jossa osataan vastata perusteellisesti asiantuntijoiden toimesta!

Nuo kiertoprosessit muistuttaa kemian prosesseja, monimutkaisina tuntuu mahdottomalta niitä popularisoitavan tavis-kansalle tai edes tavispoliitikoille. Asiaa vaikeuttaa että epämiellyttävälle totuudelle kärsivät ihmisaivot (vastenmielinen tieto voi aiheuttaa ahdistusta jopa jonkinlaista kipua) haluaa löytää vaihtoehtoisen kiertotien, väistötien jolla kieltää se, vaikka se tie olisi luonnontieteen vastainen tai muuten älytön tietämättömän pakotie.
Näillä sitten populistinen tieteenkieltävä poliitikko voi vielä "pelailla" mielin määrin.

Mutta tuntuu kuin Koivula ei haluaisi tätä ahepiiriä käsiteltävän.

Ihmettelen suuresti, ettei tällä palstalla löydy mustan huumorin ystäviä, jotka osaisivat nauraa tulevaisuuden ennustelijoista tehtyy komiikan helmiin.

Arkijärjen käytöstä vastuullisesa asemassa ei tietoakaan!

Itse olen kiitollisena laittanut vinkkaamasi kirjan listalleni, joka tosin on jo nyt pitkähkö.

Kaveri on useilla palstoilla mainostanut kirjaa. Olisikohan oma tuotos. Kerro mielipiteesi, kun olet lukenut. Minulla on oma mielipiteeni ko. tuotoksesta, mutta jätän sen nyt kertomatta.

Tämä keskustelu oli kehittymässä hedelmälliseksi, sillä suljettun kiertoprosessin ajatus hiilenkierrossa avaa ainakin minulle uuden näkökulman ja olen huomaavinani, että tällainen luonnon realiteetti on lähes tuntematon monien asiantuntijoiden ajatusmaailmassa.

Tämä keskustelu oli kehittymässä hedelmälliseksi, sillä suljettun kiertoprosessin ajatus hiilenkierrossa avaa ainakin minulle uuden näkökulman ja olen huomaavinani, että tällainen luonnon realiteetti on lähes tuntematon monien asiantuntijoiden ajatusmaailmassa.

Mutta tuntuu kuin Koivula ei haluaisi tätä ahepiiriä käsiteltävän. Muuten en ymmärrä pitkiä tarinoita Siperiasta.

Tai sitten hän loukkaantui, koska en pidä Krussia hörhönä, vaan terveenä skeptikkona, joka uskaltaa kyseenalaistaa, myös valtavirtaa. Oleellistahan on, että oikea terve skeptikko kyseenalaistaa, ja tutkii hurjiakin olettamuksia, mutta vain tietteellinen perustelu kelpaa totuuden etsinnässä.

Tällaien mielestäni on Krauss (ja Enqvist), ja myös tuo tietteen huipulla oleva porukka, joka on tehtaillut tuon kansantajuisen (TLH) teoksen.

Ihmettelen suuresti, ettei tällä palstalla löydy mustan huumorin ystäviä, jotka osaisivat nauraa tulevaisuuden ennustelijoista tehtyy komiikan helmiin.

Minua ainakin naurattaa suuresti maailmanvallankunous, joka tehdään feministisen manifestin innoittamana ja tieteen hyippusaavutuksiin luottaen.

En voi olla näkemättä yhtäläisyyksiä nykymenoon, jossa ministerimme vannovat asiantuntujoiden nimeen pää kenossa (koronan alkaessa) ja kertovat kuinka maskeista ei ole tutkittua tietoa, ja ne voivat olla vaarallisia... Arkijärjen käytöstä vastuullisesa asemassa ei tietoakaan!

Mutta kaipa tekijät tiesivät ongelman, koska johdannossa toteavat, että kirjan fiktiivistä osaa he eivät suosittele tosikoille.

En hallitse tohtoritason tieteellistä keskustelua.

No pieleenhän se meni, enkä saanut ”Huomisen lyhyttä historiaa” vaan ”Tulevaisuuden lyhyen historian” (TLH).

... tutut nimittelevät kaikkitietäväksi. Se johtuu vain siitä, että toisinaan satun osumaan kapeille vahvan osaamisen alueilleni ja useimmiten muulloin maltan olla hiljaa.

Näyttää siltä, että avausten ytimessä on huolen ilmaiseminen. Huolen aiheena on se, että päättäjämme eivät ole riittävän hyvin tietoisia siitä, minkälaisia toimia tarvitaan katastrofaalisen ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Se jäi epäselväksi, mikä tuollaisen huolen herättää. Miten päättäjiemme pitäisi tai olisi pitänyt toimia, jotta se saisi avauksen tekijän vakuuttuneeksi siitä, että heillä on asianmukainen tieto käytettävissään?

Vastatakseni Koivulan kysymyksiin, minun on ensin täsmennettävä asemaani tällaisella ”ammattiväittelijöiden” palstalla.

Ensinnäkin olen ilmastoasioissa kovin ”myöhäisherännyt” ja tulen keskusteluun ulkopuolelta.

En hallitse tohtoritason tieteellistä keskustelua. Alun perin en hakeutunut ilmastoasioihin, vaan kävin juuri ennen koronakaranteenin julistamista Helsingissä vaimoni kanssa teatterissa katsomassa näytelmää ”Homo sapiens”.

Minua kiinnosti ihmisen historia, ja kiinnostuin siis tuon näytelmän takana olevasta israelilaisesta tiedemiehestä siinä määrin, että ajattelin tutustua tekijään ostamalla hänen uudemman teoksensa. ”Huomisen lyhyt historia”. Koronakaranteeni pakotti eläkeläisen niinkin epätoivoiseen tekoon, kuin kirjan tilaamiseen nettikaupasta. No pieleenhän se meni, enkä saanut ”Huomisen lyhyttä historiaa” vaan ”Tulevaisuuden lyhyen historian” (TLH).

No koska olen kirjojen suhteen kaikkiruokainen aloin lukea. Puoleen vuoteen en päässyt juuri johdantoa pitemmälle, sillä tuo kuva sivulla 17 oli hypnotisoiva. Voiko tuon mystiseltä tuntuva ilmastonmuutoksen perussyyn kiteyttää noin yksinkertaiseksi. Tekniikan parissa elämäntyön tehneenä kuvassa näkyi kaksi sisäkkäistä suljetun kierron prosessia, joista toisen kierron nopeus oli miljoonissa vuosissa ja toisen kierto oli taas vuosissa laskettavissa.

Ja nyt ihmiskunta oli porannut reiän isosta kierrosta pieneen, josta vuoti pieneen kiertoon moninkertainen määrä hiiltä vuodessa aikaisempaan nähden. Vuosimiljoonia tasapainossa ollut nopea kiertohan järkkyy varmasti.

Jos siis tuo kuva on totta, on hiilinieluihin siirtely näpertelyä. Maa-meri-ilma-systeemi on avoin systeemi, joka jakaa hiilen luonnonlakien mukaiseen tasapainotilaan eri osien välillä. Ihmiskunnalla ei koskaan tule olemaan resursseja, joilla se voisi tätä tosiasiaa muuttaa. Kirjaa (TLH) lainatakseni: ”Ei kannettu vesi kaivossa pysy”.

Näytti kuin tekijät sanoisivat vanhan sadun mukaisesti, ettei ”ilmastokeisareilla ole vaatteita”. Tiedemaailmassa on tietoa, mutta ilmastokeisareita ovat poliitikot, joita ohjaa äänestäjän pelko. Uskoni poliitikkoihin, jotka vannovat hiilinielujen nimeen alkoi horjua; hiilinielut ehkä siirtävät ongelman lapsiltani lastenlapsilleni, mutta heille kaikkein vähiten haluan tuottaa tuskaa. Näin huoli lastenlapsistani ajoi minut tähän ilmastokeskusteluun, ja järkytykseni vain syveni kun tohtori Sihto-Nissilä vastasi kysymykseeni, ja vahvisti, että kuvan perusajatus on oikea!

Kerroin tämän siksi, että tulisi ymmärretyksi motiivini osallistua keskusteluun. Se on niin yksinkertainen kuin pelko lastenlasteni puolesta.

Nyt siis noihin Koivulan esiin nostamiin asioihin!

1. Siperian metaani

Tämä keskustelu koski (ainakin niin tarkoitin aloittaessani) sitä, että tuo kuva, johon juutuin, täytyy olla tieteen kovassa ytimessä tunnettu, koskapa niinkin kova tekijä kuin Krauss pohtii asiaa. Ja sitten sitä, miten kehnosti se on tunnettu poliitikkojen keskuudesa.

Toki metaani on osatekijä ilmastoasiassa, mutta Siperian metaani tuon kuvan kontekstissa on sivuseikka.

Tosin mielenkiintoinen sellainen ja itsekin kyselin sen perään ”kysyilmastosta.fi sivustolla saamatta vastausta

(https://kysymykset.kysyilmastosta.fi/t/onko-olemassa-hyvaa-ja-pahaa-metaania/1077?u=kaivarma).

2. Mistä luulen TLH:n tekijöiden olevan tieteen huipulta.

Tuo kysymys olikin itseasiassa koko viime vuoden pohdinnan ytimessä pohtiessani ovatko lapsenlapseni todella vaarassa. Kun kuva jonka he olivat luoneet oli fiktiivisen teoksen johdannossa, oli mielestäni mahdollista, että jokin oleellinen seikka tuosta kuvasta puuttuu, joten eräänlaisella taikurin tempulla luodaan illuusio, joka johtaa uskottavasti katastrofiin.
Mutta vaikka kuinka kyselin viisaammilta, ei kukaan osannut osoittaa tuosta kuvasta virhettä, ja kun tohtori Sihto-Nissilä kuvan periaatteellisen totuudenmukaisuuden vahvisti, oli minulle selvää, että tekijät eivät ole mitään dekkarikirjailijoita.

Lisäksi tohtori Sihto-Nissilä vahvisti, että kirjan minulle seuraava täysin kryptinen lause on tietyin varauksin totta: ”Maapallon hiilidioksiditasapaino on nimittäin liian monen toisistaan riippumattoman osatekijän muodostama dynaaminen kokonaisuus, jonka matemaattinen mallintaminen johtaa niin monimutkaisiin osittaisdifferentiaaliyhtälöihin, että niiden ratkaisemisessa parhaatkin tietokoneet tukehtuvat.

Ja kun sitten joskus saadaan avuksi kvanttitietokone, joka ei tukehdu, ei löydy sitä neroa, joka osaisi tulkita sen antamia tuloksia.”

Tuollainen teksti vaatinee jo korkeamman matematiikan hallintaa.

Ja kun sitten Krauss kuvaa samaa problematiikka samoilla argumenteilla en enää usko, että tekstiä on tehty show-mielessä.
Ja edelleen, kun sitten useamman luentakerran jälkeen on minulle vakiintunut käsitys, että kirjan varsinainen sanoma löytyy tuolta mustan huumorin leimaamasta fiktiivisestä osiosta, jossa varoitetaan geenimanipulaation vaaroista ja tiedeuskovaisuuden ongelmista ja uskontojen yleisestä vaarallisuudesta, on selvää ainakin minulle, että jokin tieteellinen ”lauantaiseura” haluaa avata yleiseen keskusteluun foorumin jossa he vapautuisivat tieteen pakkopaidasta ja muotokielestä. Oikeampi kysymys minusta on se, voidaanko kuunnella asiantuntijoita, jotka esittävät näkemyksensä fiktiivisessä kontekstissa taiteen tavoin kirjallisena kokonaisuutena. Voidaanko nuo näkemykset sivuuttaa vain sillä perusteella. että teoksen taiteellinen tasoon ei ole panostettu ja oikoluennan kustannuksissakin lienee säästetty? Tekeekö fiktiivinen konteksti tiedon vääräksi?

3. Onko kysymys käännöskirjasta tai referaatti

Tuohon en osaa vastata. Mutta olettaisin, että jos se on käännös, kirjan alkuperäinen kirjoittaja varmaan nostaisi valtavan metakan, koska alkuperäisteosta ei ole mainittu. Todennäköisempänä vaihtoehtona pidän, että kirja on jonkinlainen tiedemaailman sisäpiirijuttu, koskapa kirjaa ei mainosteta missään.

Vakavista asioista lasketaan leikkiä mustan huumorin muodossa, mutta he eivät selvästikään leiki vakavalla asialla, vaan liputtavat voimakkaasti esim. vetytalouden puolesta.