Kirjassahan ei väitetä oikeastaan mitään, vaan asetetaan kyseenalaiseksi ihmisen toimiminen Jumalan sijaisena luonnon säätelijänä. Mapallon kolme elementtiä maa, meri ilmakehä muodostaa avoimen systeemin, joten ihmisen yritys siirtää ilman yhtä komponenttia maahan tai mereen ei toimi pitkän päälle, koska kaikki osat ovat avoimessa vuorovaikutuksessa keskenään.

... sillä viljelymenetelmillä saatu hyöty ei pienennä tuota 10 gigatonnin vuotoa. Hieman se suurentaa biomassan hiilivarastoa, mutta ilmeisesti osaat sitten sanoa, mikä on se maksimihiilimäärä, minkä maapallo voi eri lämpötiloissa kantaa, koska tiedät, ettei saturaatiopistettä lähiaikoina saavuteta. Juuri tuo on se kysymys, johon etsin vastausta. Kerro minulle!

Pieni kaino neuvo: Lyhennä.
Pitkien lainausten kopsaaminen sivustolle ei ole keskustelua. Linkki pääkohdin höystettynä riittää.

Olen lukenut Kysy Ilmastosta sivustoa, joka oli minulla jonkin aikaa kirjamerkeissäkin. Sihto Nissilän asiantuntevat kommentit ovat tuttuja. Niihin minulla ei ole lisättävää.

Mielestäni pääpaino lähestymisillämme on sama, jos en ole väärin ymmärtänyt. Fossiilisesta energiasta on luovuttava.
Tämä vaatii globaalilla tasolla pakostakin kymmenien vuosien siirtymäkauden. Sen aikana tulee käyttää kaikkia toimivia realistisesti toteutuskelpoisia mahdollisuuksia CO2 tason lisääntymisen jarruttamiseksi. Laaja-alaisella tutkimuksella voimme saada lisää tietoa eri keinojen vaikuttavuudesta.

Tässä minun teesini pähkinänkuoressa.

Minä toivon enemmän suoraa fossiilienergialähteiden sulkemista. Samalla myönnän, että käytännössä sen toteuttaminen tulisi varmaan törmäämään globaalilla tasolla suurvaltapolitiikan esteisiin, ja Öljystä riippuvaiset valtiot haraisivat kaikin voimin vastaan.

Myös CO2 pitoisuuden kasvua jarruttavat kaikki toimenpiteet ovat toivottavia, mutta en pidä siitä , että tämän ongelman varjolla, ajetaan ideologisia tavoitteita, joilla on vähän tai ei lainkaan vaikutusta fossiilienergian kulutuksen vähenemiseen. Ideologisia tavoitteitaan saa kukin ajaa, mutta ilmastonmuutos ei ole ideologinen vaan luonnontieteellinen ilmiö, jonka torjuntaa mielestäni haittaa sen politisoiminen.

Suomessa puut kyllä kasvavat ihan istuttamattakin ja biomassa lisääntyy kun ilmastonmuutoksen myötä kasvuolosuhteet paranevat. Istuttaa tosin kannattaa, kun istuttamalla saadaan kaupallisesti toivotumpaa sortimenttia.
Muttta jos panemme toivomme hiilinieluhin. ilmastonmuutoksen hidastajana, on toimenpiteen vaikutus tosi vaikeasti mitattavissa, Ollaan ”toivotaan toivotaan ”rintamalla. Pelkään, että kyseessä on pöhinäilmiö. Kukaan ei osaa sanoa, kuinka paljon biomassaa mahtuu reaalimaailmaan lisää. Biomassan kasvulle pitää olla kasvun edelletykset. Ne varmasti tulevat paranemaan subtrooppisella alueella, mutta miten asia on päiväntasaajalla. Nykytilanne on, että biomassa vähenee, eli että muutaman tuhannen vuoden periodilla olemme biomassan määrän suhteen saturaatiopisteen jo ohittaneet!
Toivotaan, että merivirrat ja tuulet ohjaavat kasteluvedet puuistutuksille suotuisasti, mutta pelkään, että ilmaston lämpeneminen tuo lisää kuivuutta päiväntasaajalle.

Metsien istutus on ollut rutiinia jo vuosikymmeniä. En tiedä virheistä, mitä alkuaikoina tehtiin, mutta nykyään on poikkeus, että jouduttaisiin istuttamaan useaan kertaan.

"Hiilinielujen kasvattaminen perustuu esimerkiksi metsien istutukseen. Miten se voi päättyä nolosti."

Nuorena miehenä olin mukana tekemässä "Osaran aukeiden", uudelleen istutuksia. Piti istuttaa monta kertaa kun istutukset meinasivat näivettyä lumen alle, joten yllätykset ovat mahdollisia, luonto kun ei ihmisen määräyksiä välttämättä ota vastaan. Luonnon logiikka on semmoinen, etä yhtä osaa säädettäesssä reagoi muu eliökunta melko arvaamattomalla tavalla. Tästä ei pidä vetää johtopäätöstä, että vastustaisin metsäistutksia.

Voisiko olla että sieltä 70-luvulta myös taimia on ehditty jalostaa kestämään vähän kaikkea, kunhan ne istutetaan kunnolla eikä urakalla?

Bambit ovat nyt sitten tämän ajan uusi tulokas ja riesa.

Niin, Osaran kentät hakattiin avohakkuina 40 ja 50 luvulla. Vaikeudet saada ne uudelleen kasvamaan johtui siitä, että hakkuut tehtiin korkeilla vaaroilla lähellä puurajaa, ja uudelleen istutuksessa käytettiin etelästä tuotuja männyn taimia. Ja mäntykin oli väärä puulaji korkeille vaaranrinteille. No onneksi kasvusto vähitellen sai voiton, eikä sinne tundraa syntynyt, mutta lähellä taisi sekin vaihtoehto olla.

Niin, Osaran kentät hakattiin avohakkuina 40 ja 50 luvulla. Vaikeudet saada ne uudelleen kasvamaan johtui siitä, että hakkuut tehtiin korkeilla vaaroilla lähellä puurajaa, ja uudelleen istutuksessa käytettiin etelästä tuotuja männyn taimia. Ja mäntykin oli väärä puulaji korkeille vaaranrinteille. No onneksi kasvusto vähitellen sai voiton, eikä sinne tundraa syntynyt, mutta lähellä taisi sekin vaihtoehto olla.

Eikö täällä tosiaankaan ole tyttöjä mukana? En tiedä, mutta olisi kovin suotavaa olla.

Kun olen oppinut tätä nettimaailmaa, olen jakanut näitä keskustelujani täällä lähipiirini kanssa. Lähipiirissäni sattuu olemaan muutamia tyttöjäkin! Kyselin heiltä, mikä mättää , kun naiset eivät innostu näistä aiheista.

Yksi tytöistä (jo aikuinen nainen) kysyi, haluanko kuulla rehellisen vastauksen vai naisen vastauksen. Sanoin haluavani rehellisen vastauksen. Ei olisi pitänyt.

Sain vastauksen, että olemme kaikki tolloja, eli tarkemmin sanottuna miehiä! Miehillä ei yleensäkään ole mitään naisille sanottavaa, ja tällä porukalle ei sitäkään vähää!

Vaatiessani perusteluja, sain vastaukseksi iloista naurua. Sitten tulivat musertavat perustelut. Sain kuullla seuraavaa:

Olin herättyäni ilmastoasiaan patistanut lähipiiriäni tuon TLH-kirjan pariin. Pari tytöistä lukikin sen ja pitivät sitä oikein mielenkiintoisena ja hauskana ( ? ) teoksena, ja heille oli muodostunut sen ympärille pieni kerho.
Tivasin mikseivät he ole keskustelleet asiasta kanssani, ja vastaus oli paljon puhuva: ”Ei me raaskittu, kun sinä et ymmärrä siitä kirjasta yhtään mitään, eivätkä ne sinun kaverisi siellä Skepsiksessä ole yhtään sen parempia. Tolloja(=miehiä) koko sakki”.
Sitten tulivat varsinaiset perustelut.
Ensinnäkin kuvittelemme, että tekijät ovat miehiä, kun tarina on rakennettu tieteellisiin mahtaviin kulisseihin. Tiesivät kertoa, että tekijät ovat hyvin sivistyneitä naisia, jotka eivät saa kiksejä lasikattojen rikkomisista, vaan kokevat perinteisen naisen mallin sopivan heille paremmin. He ovat siksi tulleet eristetyiksi pienen testosteronihuuruisen naiseliitin toimesta.
Minä olen kuulemma se varsinainen tollo, koska olen rakastunut noihin kulisseihin, enkä ymmärrä itse tarinasta mitään. Skepsis-kaverini ovat fiksumpia tolloja, koska ymmärtävät, ettei kulisseja kannata tuijottaa, joten yrittävät sentään tunnistaa tarina. Mutta eiväthän ne voi sitä löytää, koska ovat miehiä.

Kirja kertoo sadun naisille. Sille suurelle naisenemmistölle, jonka tehtäväksi luonto on antanut luoda uuden sukupolven, mutta jonka nykymaailma pakottaa elämään miesten luomassa rujossa maailmassa. Jossa vain miehisillä arvoilla on merkitystä.
Valtaosalla naisia luonnon asettamat testosteronitasot ovat vai murto-osa miesten vastaavista, eikä niillä arvoilla käydä sotia ja fyysiset kamppailut (paitsi pikkupoikien kaveripainit) inhottavat tavallista naista, joiden erityiseksi tehtäväksi luonto on asettanut lasten synnyttämisen ja saattamisen aikuisuuteen.
Ykikään mies ei ikinä tule ymmärtämään, mitä merkitsee lapsen syntyminen naiselle.
Niinpä tuo kirja TLH on kirja naisilta naisille. Sen voi lukea vaikka romanttisen ajanvietekirjana, jossa tavallinen perusnainen saa rauhassa samaistua ihastuttavan Ainon rooliin ja unelmoida perus elämästä turvassa luonnon keskellä lastensa kanssa luolassa, jonka turvallisuudesta vastaa unelmien mies. Jokainen lukija saa luoda mielessään omanlaisensa unelmien maailman, jonne voi paeta, kun on väsyneenä hakenut väsyneet lapsensa hoitolaitoksesta ja huonon omantunnon kanssa laittanut heidät nukkumaan.
Tai sen voi lukea filosofisena pohdintana naisen asemasta patriarkaatin hierarkiassa. Tai sitten miehisen arvomaailman omaksuneiden korkean testosteronitason omaavien naisten epätoivoisena yrityksenä löytää paikkansa patriarkaatin rakentamassa ikuisen kasvun yhteiskunnassa, jolloin kirjan musta huumori pääsee valloilleen. Nämä ja monet muut tasot ovat liian vaikeita putkiaivoisille miehille, jotka evoluutio on rakentanut saalistamaan riistaa, ja pystyvät siksi katsomaan vain yhtä asiaa kerrallaan.
Tai sitten kirjan voi ymmärtää sen viimeisestä lauseesta, mutta sinne asti ani harva mies jaksaa seurata naisen maailman monimuotoisuutta. Mutta ehkä miehet voisivat hieman miettiä, minkä tason naisia ovat kirjan tekijät, jotka jo vuosia sitten ovat perustellusti kertoneet saman minkä YK:n pääsihteeri Guterres juuri kertoi suurena uutisena, että 1,5 asteen lämpenemistavoite on utopiaa. Pahasti tullaan menemään yli!

P.S. Tämän tekstin tekemisessä minua avustivat lähipiirini fiksut naiset, joiden mielestä minun ei kannattaisi lähettää tätä Skepsus-kavereilleni luettavaksi. Hehän ovat miehiä, joten tuskin ymmärtävät tämänkään jälkeen. Sanaa ”tollo” tytöt käyttivät enemmänkin kuvaamaan tunneilmaisua, kuin älykkyyttä.

Kun olen oppinut tätä nettimaailmaa, olen jakanut näitä keskustelujani täällä lähipiirini kanssa. Lähipiirissäni sattuu olemaan muutamia tyttöjäkin! Kyselin heiltä, mikä mättää , kun naiset eivät innostu näistä aiheista.

Yksi tytöistä (jo aikuinen nainen) kysyi, haluanko kuulla rehellisen vastauksen vai naisen vastauksen. Sanoin haluavani rehellisen vastauksen. Ei olisi pitänyt.

Sain vastauksen, että olemme kaikki tolloja, eli tarkemmin sanottuna miehiä! Miehillä ei yleensäkään ole mitään naisille sanottavaa, ja tällä porukalle ei sitäkään vähää!

Vaatiessani perusteluja, sain vastaukseksi iloista naurua. Sitten tulivat musertavat perustelut. Sain kuullla seuraavaa:

Olin herättyäni ilmastoasiaan patistanut lähipiiriäni tuon TLH-kirjan pariin. Pari tytöistä lukikin sen ja pitivät sitä oikein mielenkiintoisena ja hauskana ( ? ) teoksena, ja heille oli muodostunut sen ympärille pieni kerho.
Tivasin mikseivät he ole keskustelleet asiasta kanssani, ja vastaus oli paljon puhuva: ”Ei me raaskittu, kun sinä et ymmärrä siitä kirjasta yhtään mitään, eivätkä ne sinun kaverisi siellä Skepsiksessä ole yhtään sen parempia. Tolloja(=miehiä) koko sakki”.
Sitten tulivat varsinaiset perustelut.
Ensinnäkin kuvittelemme, että tekijät ovat miehiä, kun tarina on rakennettu tieteellisiin mahtaviin kulisseihin. Tiesivät kertoa, että tekijät ovat hyvin sivistyneitä naisia, jotka eivät saa kiksejä lasikattojen rikkomisista, vaan kokevat perinteisen naisen mallin sopivan heille paremmin. He ovat siksi tulleet eristetyiksi pienen testosteronihuuruisen naiseliitin toimesta.
Minä olen kuulemma se varsinainen tollo, koska olen rakastunut noihin kulisseihin, enkä ymmärrä itse tarinasta mitään. Skepsis-kaverini ovat fiksumpia tolloja, koska ymmärtävät, ettei kulisseja kannata tuijottaa, joten yrittävät sentään tunnistaa tarina. Mutta eiväthän ne voi sitä löytää, koska ovat miehiä.

Kirja kertoo sadun naisille. Sille suurelle naisenemmistölle, jonka tehtäväksi luonto on antanut luoda uuden sukupolven, mutta jonka nykymaailma pakottaa elämään miesten luomassa rujossa maailmassa. Jossa vain miehisillä arvoilla on merkitystä.
Valtaosalla naisia luonnon asettamat testosteronitasot ovat vai murto-osa miesten vastaavista, eikä niillä arvoilla käydä sotia ja fyysiset kamppailut (paitsi pikkupoikien kaveripainit) inhottavat tavallista naista, joiden erityiseksi tehtäväksi luonto on asettanut lasten synnyttämisen ja saattamisen aikuisuuteen.
Ykikään mies ei ikinä tule ymmärtämään, mitä merkitsee lapsen syntyminen naiselle.
Niinpä tuo kirja TLH on kirja naisilta naisille. Sen voi lukea vaikka romanttisen ajanvietekirjana, jossa tavallinen perusnainen saa rauhassa samaistua ihastuttavan Ainon rooliin ja unelmoida perus elämästä turvassa luonnon keskellä lastensa kanssa luolassa, jonka turvallisuudesta vastaa unelmien mies. Jokainen lukija saa luoda mielessään omanlaisensa unelmien maailman, jonne voi paeta, kun on väsyneenä hakenut väsyneet lapsensa hoitolaitoksesta ja huonon omantunnon kanssa laittanut heidät nukkumaan.
Tai sen voi lukea filosofisena pohdintana naisen asemasta patriarkaatin hierarkiassa. Tai sitten miehisen arvomaailman omaksuneiden korkean testosteronitason omaavien naisten epätoivoisena yrityksenä löytää paikkansa patriarkaatin rakentamassa ikuisen kasvun yhteiskunnassa, jolloin kirjan musta huumori pääsee valloilleen. Nämä ja monet muut tasot ovat liian vaikeita putkiaivoisille miehille, jotka evoluutio on rakentanut saalistamaan riistaa, ja pystyvät siksi katsomaan vain yhtä asiaa kerrallaan.
Tai sitten kirjan voi ymmärtää sen viimeisestä lauseesta, mutta sinne asti ani harva mies jaksaa seurata naisen maailman monimuotoisuutta. Mutta ehkä miehet voisivat hieman miettiä, minkä tason naisia ovat kirjan tekijät, jotka jo vuosia sitten ovat perustellusti kertoneet saman minkä YK:n pääsihteeri Guterres juuri kertoi suurena uutisena, että 1,5 asteen lämpenemistavoite on utopiaa. Pahasti tullaan menemään yli!

P.S. Tämän tekstin tekemisessä minua avustivat lähipiirini fiksut naiset, joiden mielestä minun ei kannattaisi lähettää tätä Skepsus-kavereilleni luettavaksi. Hehän ovat miehiä, joten tuskin ymmärtävät tämänkään jälkeen. Sanaa ”tollo” tytöt käyttivät enemmänkin kuvaamaan tunneilmaisua, kuin älykkyyttä.

Nyt kristitty Räsänen istuu raamatun lainaamisesta!