Kai Varma
27.12.2021 00:01:07
408057

vielä kerran TLH/kasvatustieteen sokea piste?

Kolmesti rokotettuna olen nyt saanut viettää jouluni jälleen ”enkelikuoroni ” (tai niin kuin minä sitä kutsun, ”valvontakomissioni”) ympäröimänä.

Otin suvun vanhimpana haltuuni suvun patriarkan roolin, ja tivasin, millä oikeudella tytöt ovat pitäneet minua pilkkanaan kaksi vuotta.
Eihän minusta ollut pitkään julmistelemaan, kun tytöt niin vilpittömästi vakuuttivat, että he eivät ikimaailmassa sortuisi sellaiseen.
No sitten mentiin asiaan, ja eihän asia ollut lainkaan niin kuin olin uskonut. Yritän nyt kertoa tyttöjen kaakatuksen sekamelskasta seuraavat oleelliset asiat. Samalla pyydän anteeksi, että olen syvällä rinta-äänellä (tänne kirjoitttamalla) vaahdonnut milloin mitäkin ymmärtämisprosessini vaiheita.

Ensinnäkin he myönsivät, ettei TLH kirja tullut pöydälleni minun osaamattomuuden johdosta, vaan he toimiessaan minun nettiavustajina tekivät tietoisen virheen. Se oli jäynä, joka karkasi heidän käsistään. Ei ollut tullut mieleenkään, että niin vanha ihminen kuin minä, saattaisi juuttua ”akkojen höpötykseen”. Minun ei pitäisi olla vihainen, sillä he halusivat vain parastani. Asiaa on heidän mielestään katsottava kahden vuoden takaisen tilanteen valossa. Yksi heistä on valtion virkamies, ja sai ensikäden tietoa tulevasta korona-uhasta. Täydellisessä eristyksessä on muitakin pahoja uhkia, kuin virus. Yksi niistä on virikkeettömyys. Siksi he usuttivat minut netti keskusteluihin. Mutta aihe johon juutuin oli heillekin täysi yllätys. Mutta he ovat nyt kuulema hyvin ylpeitä siitä, että vaari on kahden vuoden korpivaelluksen jälkeen päätynyt vuoren juurelle, eli pohtimaan tuon loppulauseen merkitystä. Koska nyt pohdin kirjan ydinsanomaa, he lupasivat neuvoa minulle tien vuoren huipulle. Minun ei siis tarvitse kahlata koko kirjaa taas läpi, vaan he lupasivat kerto mistä kirjassa on kyse. He tosin epäilevät, että sieltä vuoren hupultakaan en miehenä pystyisi ymmärtämään. He sanoivat, että päästyäni vuoren huipulle ymmärtäisin sentään, miksi en pysty ymmärtämään, enkä kantaisi sitten heille kaunaa.

Tytöt aloittivat: ”Muistatko vaari, kuinka istuimme yhdessä ja katsoimme VHS-kasetilta monet kerrat sinun lempileffaasi ”Citizen Kanea””. Hävettää myöntää mutta niin taisi olla. Tytöt kertoivat, että eiväthän he siitä silloin siitä mitään ymmärtäneet, Xanadu vähän pelotti, mutta oli mukavaa kun vaari oli ihan hiljaa, ja he saivat syödä vapaasi karkkeja. Tuo elokuva tuli heille myöhemmin aikuisina rakkaaksi, koska he ymmärsivät sen sanoman, jota vaari ei taida vieläkään ymmärtää. Kirjahan ei edes ole mikään kirja. Ihan niin kuin PeP on sen heti terävästi analysoinut. Tyttöjen mielestä se on ”epäkirja”. Silti sen ytimessä on sama problematiikka, josta tuo elokuva kertoo. Molemmissa teoksissa teos aukeaa vasta lopussa. TLH on ongelmallisempi, koska nykyaikana asia on tabu ainakin länsimaissa. ”Citizen kane”-elokuvan syntyessä se tuskin oli mikään tabu vielä 30-luvulla.
Tytöt kysyivät minulta uskonko todella , että Orson Welles reiluna kaksikymppisenä oikeasti ymmärsi mikä ”rosebud” oli. Ymmärsikö edes käsikirjoittajaksi merkitty Josef Mankiewitz. Vaikuttaa nimittäin siltä, että teksti on ratkaisevalta osalta naisen käsialaa. Tuo Xanadu ja machomaailma ovat kyllä aitoa sovinistimaailmaa, mutta se ruusunnuppu?
Elokuva kuorii mestarillisesti terälehden kerrallaan. Ja mitä paljastuukaan viimeisen terälehden alta? Mitä Kane oli niin raivokkaasti etsinyt koko elämänsä? Mitä vaille hän elämässään jäi? Ja vastaus on: Äidirakkautta!
Se uunissa palava kelkka oli ainoa muisto äidistä ja sekin paloi tuhkaksi niin, ettei hänen kuoltuaan kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Surullista, sanomme, emmekä mekään ymmärrä, vaikka meille sanotaan. Äidinrakkautta kukaan mies ei tule ikinä ymmärtämään! Ne ihmiset, jotka sen ovat saaneet lapsuudessaan riittävästi äidinrakkautta, eivät asiaa osaa noteerata, ja ne, joilta se on lapsena riistetty, etsivät sitä koko elämänsä. Vain äitiyden kokenut nainen voi ymmärtää mistä on kysymys. Tästä kertoo myös TLH.
Länsimainen yhteiskunta perustuu taloudellisen kasvun ja sotilaallisen voiman ylläpitoon, joten sen ydin rakentuu miehisten arvojen varaan. Naiset ovat tervetulleita tukemaan tätä miehistä maailmaa, mutta maailma menee siihen suuntaan, että vastuu lapsista on silloin jätettävä yhteiskunnan vastuulle.
Tässä syntyy voimakas ristiriita. Joidenkin naisten synnytyksen kautta tuleva sidos lapseen on niin voimakas, että ennenaikainen luopuminen lapsesta on ylivoimaista. Ja saa heidät epätoivoon. Kyse on isojen naarasnisäkkäiden geenistöön evoluution myötä kehittynyt mekanismi. On paljon naisia, jotka haluaisivat elää sopusoinnussa tuon tunteen kanssa, ja antaa lastensa kehityksen määritellä missä aikataulussa he kasvavat kiinni yhteiskuntaan. Liian varhaisessa vaiheessa lasten pakottaminen suuriin ryhmiin, on heidän mielestään lasten pahoinpitelyä. Tämä asia on tabu. Siitä on kehittynyt tabu, koska yhteiskunta on rakentunut niin, että naiset, jotka ovat yhteiskunnan päättävillä paikoilla, ovat lähes poikkeuksetta, joutuneet tekemään ratkaisun yhteiskunnan edun mukaisesti aina edes ajattelematta sen vaikutusta lapsen maailmaan. Tai sitten he ovat lapsettomia, eivätkä voi ymmärtää. Miehiä asia ei edes kiinnosta. Miksi näin on, selviää tuon kirjan sivuilta, mutta sitä työt lupasivat selostaa minulle uudenvuoden tapaamisessamme.
Niinpä tämän asian suhteen syntyy musta piste. EI kai kukaan edes alitajunnassaan uskalla pohtia, että olisi myötävaikuttanut lastensa pahoinpitelyyn. Sama koskee myös tutkijoita. Keltinkankaan tapainen poikkeus vahvistaa säännön.
Tuon ”epäkirjan” syntyä he valottivat seuraavasti
Yhteiskunnallinen kehitys on johtanut siihen, että on olemassa joukko naisia., jotka ahdistuvat voimakkaasti siitä, että joutuvat hylkäämään (niin kuin he sen kokevat) lapsensa ennen aikojaan yhteiskunnan haltuun. Koska he eivät voi muualla asiaa käsitellä, on somemaailmaan muodostunut suljettuja keskusteluryhmiä, eräänlaisia vertaistukiryhmiä. Siellä toki käsitellään sitten muitakin kipupisteitä, ja yksi suuri huolenaihe on ollut ilmastonmuutoksen pelko. Niinpä tuo ilmasto-osio on saanut alkunsa siitä , että joku on tieteen kautta selostanut miksi maailmanloppua ei tule. Niin kuin siellä tekstissä sivulla 12 sanotaan: ” Lapsia maailmanlopulla pelottelevat aikuiset ovat vastuuttomia.” Ja sitten seuraa tieteelliset perustelut . Periaatteessa keskustelupiireihin ei hyväksytä miehiä, mutta tämän ilmasto-osion on huhujen mukaan tehnyt hyvin tunnettu ilmasto-asiantuntija, joka on halunnut auttaa vaimoaan jäsentämään mistä on kysymys, ja antanut luvan myös viedä sen tuohon kirjaan. Varsinainen kirjan sisältö on muotoutunut eri naisnäkökulmien vuorovaikutuksesta ja huhun mukaan muutamat tomerat, tästä ongelmasta kärsivät ja tieteen parissa työskentelevät naiset, ovat koonneet niistä pienimuotoisen tarinan eräänlaiseksi keskustelun tueksi, ja kevennykseksi.

Jos he puhuisivat asiasta julkisesti, jokainen ymmärtää näin ”woke”-aikakautena, että hukka heidät perisi. Kirjaa ei siis markkinoida julkisesti. Kirjan tarkoitus on helpottaa niiden naisten tuskaa, jotka joutuvat liian varhain eroon pienokaisestaan luonnon vastaisesti. Se antaa selityksen sille miksi heillä on paha olla ja miksi terapeutit eivät osaa auttaa. Aina auttaa kun tietää miksi on paha olla.
Palaan uudenvuoden jälkeen vielä kertomaan mitä sieltä vuorenhuipulta tytöt vielä minulle näyttävät, mutta sitten kyllä lopetan asian vatvomisen. Tytöthän jo alku syksystä vaativat minua pitämään näppini erossa tuon satumaailman vatvomisesta, mutta silloin en uskonut. Mutta nyt jo uskon. Onhan tämä näin jälkeenpäin katsottuna ollut nolo juttu.


Muokannut: Kai Varma, 12/27/2021 12:34:32 AM
Kai Varma
03.01.2022 08:51:59
408113

vielä kerran TLH/kasvatustieteen sokea piste?

Tytöt siis kertoivat  seuraavaa.
Heidän mielestään olen koko elämäni pohtinut menestyksellä reaalimaailman ongelmia, mutta kun tultiin satumaailmaan, oli vaari hukassa kuin Liisa ihmemaassa. Tuo tieteellisesti pätevä ilmasto-osio sai vaarin luopumaan denialismistaan, koska faktat ovat faktoja. Mutta sadussa sanoma löytyy itse tarinan takaa vertauskuvallisena.
Olisi kuulemma pitänyt heti kättelyssä ymmärtää, että kirja, jonka tekijäksi on merkitty ”Usko Toivo”, ei ole edes tarkoitettu julkiseen myyntiin. Uskonnollinen propaganda myydään tuolla nimellä, ja tässä aikuisten sadussa uskontoja hyväksikäyttävät ihmiset ovat ankaran pilkan kohteena. Ja missä on ”rakkaus”?
Ei vaari sitä sieltä löydä, vaikka se on se asia, jonka takia kirja on kirjotettu. Kirja on tarkoitettu ihmisille, joille se tunne on niin voimakas, että he eivät pysty sitä säätelemään yhteiskunnan vaatimusten mukaan. Niille, joille äidinrakkaus on se aidoin rakkauden muoto. Muut rakkaudenmuodot ovat vastavuoroisuutta edellyttäviä ja voivat olla vaihdannan välineitä, kauppa tavaraa.
Minun on kyllä nyt myönnettävä, että tytöt ovat oikeassa, jos asiaa katsoo nisäkkäiden evoluution kautta. Nisäkkäiden maailmassa, johon ihminenkin kuluu, emot saattavat pennut aikuisuuteen, ja urosten tehtäväksi jää tuon prosessin tukeminen. (ja taas löytyy joku näsäviisas, joka sanoo, että onhan olemassa poikkeus kuten..) .

Kirjan sanoma on siis tuossa kirjan viimeisessä lauseessa. Tuo sanoma tulee pitkin tarinaa mutta tuon äidinrakkauden synty ja suhde muuhun yhteiskuntaan on kerrottu sivulla 155 seuraavasti:
” ...että ihmiskunnan ydin on perhe, jonka syvin olemus muodostuu äidin ja lapsen välisestä suhteesta. Tämän suhteen
Metsätonttu sinetöi vahvalla hormonisidoksella, joka muodostuu jo silloin, kun lapsi kehittyy kohdussa osana äitiä. Toinen perheen muodostava ja yhtä tärkeä suhde on äidin ja isän välinen suhde, jonka Metsätonttu myös sinetöi hormonisidoksella. Se on syntynyt jo ennen kuin lapsi on saanut alkunsa. On tärkeää ymmärtää nämä kaksi suhdetta erillisinä, koska niiden syntymekanismit poikkeavat toisistaan. Äidin rakkaus lapseen alkaa muodostua heti sikiövaiheessa lapsen ollessa konkreettisestikin osa häntä itseään, mutta isän suhde lapseen alkaa
varsinaisesti vasta, kun lapsi alkaa olla äidistä erillinen olento. Tämä tapahtuu parin vuoden iässä, kun lapsi alkaa kävellä, puhua ja kommunikoida ympäristönsä kanssa.”

Tuo äidinrakkaus mahdollistaa siis ihmisyyden.

Kirjan tarina siis kiteyttää sitä, mitä tapahtuu kun tuo tunne poistetaan yhteiskunnan arvomaailmasta. Kun äidinrakkaus kielletään, yhteiskunnan kehityksen määrää yksilöiden keskeinen valtataistelu. Miehisiä geenejä omaavat naiset samaistuvat miehisiin arvoihin ja pyrkivät muodostamaan liittoumia päästäkseen nauttiman vallasta. Heitä on luonnollisestikin pieni vähemmistö, joka riittää vain lasikattojen murtamiseen siellä täällä.

Vallan saavuttamiseksi tarvitaan vallankumous. Se ei onnistu, ellei saada myös tavallisten naisten tukea. Tässä tarkoituksessa luodaan ”feministinen manifesti” agitaation työvälineeksi kaikille maailman feministisesti ajatteleville naisille. Tämä manifesti sisältää kauniin ajatuksen lapsen edun asettamisesta etusijalle, ja näin saadaan tavallisten naisten tuki asialle, mutta liikkeen johtajat ovat miehisen vallan tavoittelijoita, ja niinpä vallankumous tapahtuu , mutta niin kuin aina on käynyt, vallankumous ”syö lapsensa”.

Hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan niin kuin aina hyvässä sadussa tapahtuu. Pahaa edustaa maailma, jossa äidinrakkautta ei tunneta. Hyvän maailman ytimessä on taas tuo äidinrakkaus. Kirjan ymmärtämistä helpottaa, jos oivaltaa, että pahan maailman luoneen Maryn nimi symboloi vuosisatojen ajan johtajaa, jolle äidinrakkaus on tuntematon, joten hänen maailmansa perustuu teknologiaan ja väkivaltaan. Kun tääs hyvän maailman äidinrakkaus kulkee sukupolvelta toiselle kanta-äidin Ainon muiston muodossa.

Mutta sitten vuosisatoja myöhemmin, kun sodat on sodittu, ja pöly laskeutunut, on tavallisen naisen vuoro olla tasavertainen osa yhteiskuntaa. Mutta silloin jo huomataankin, että luonto on ajan saatossa, evoluution myötä, muuttanut ihmisen geenejä niin, että on uuden, luonnon kanssa sopusoinnussa elävän ihmisen aika.


Lopuksi tytöt huomauttivat, että saan olla ikionnellinen, että eksyin juuri tälle palstalle juttuineni. Tätä palstaa sangen harva lukee, naiset tuskin lainkaan, joten olen säästynyt kuin ihmeen kaupalla joutumasta kunnon telaketjufeministin hampaisiin. Wesan ryöpytys n-sanasta oli vielä pientä, mutta kunnon telaketjufeministi olisi tehnyt minusta silppua alta aikayksikön!

Alanpa ymmärtää mistä tytöt puhuivat ja syksyn alussa, kun yrittivät estää minua sotkeutumasta tuohon satutarinaan!

.

Minut on nyt opastettu vuoren huipulle. Ja tytöt kysyvät : ”Näetkö nyt totuuden?”
Vastaan: ”En”
Tytöt kysyvät: ”Näetkö suuren valheen ?”
Vastaan: ” Näen?”
Tytöt kysyvät: ”Ymmärrätkö sen?
Nyt en mennyt enää retkuun, vaan vastasin: ”Miten voisin väittää tietäväni jotain tunteesta, jota en ole koskaan tuntenut. Olen tietenkin lapsena ollut sen kohteena, mutta en voi tietää mitä se tarkoittaa äidin maailmassa.”

Nyt sitten tytöt kysyivät: ”Onko tämä asia nyt loppuun käsitelty?”
Vastaan: ”Nyt ymmärrän hyvin sen miksi en ymmärrä.” Loppun käsitelty asia minun puolestani on, mutta pohditttavaa jää koko loppuelämän ajalle.

Minun on myönnettävä, että nykynuorisosta löytyy myös sellaista viisautta, josta me vanhat voimme vain unelmoida. Vanhakin viisastuu, mutta hitaasti!


Muokannut: Kai Varma, 1/3/2022 9:30:42 AM
Kai Varma
15.01.2022 09:30:49
408298

Jäähyväispuheenvuoro

Haluan kiittää kaikkia, joiden kanssa olen saanut nyt pari vuotta vaihtaa ajatuksia.

Vertasin tätä palstaa kerran sirkusteltaksi, jonka ovelle olen eksynyt. Olen seissyt ovella kauan, enkä tiennyt mennäkö sisälle vai lähteä. Kiinnostavia esiintyjiä tässä sirkuksessa on monia, mutta kaikki ovat naamioituneet, niin etten oikein tiedä keneen voisi luottaa.

Nyt minulle on selvää, etten kuulu tälle palstalle. Syynä lienee pääasiassa sukupolvikysymys ja vaatimaton oppineisuuteni. Näkökulmani on liian käytännönläheinen, eikä tässä iässä enää opita some-maailman metkuja. Kun kahdessa vuodessa ei ole oppinut, on selvää, ettei elinaika riitä.
Tämä asia tuli minulle selväksi, kun yritin kirjoittaa vilpittömän kiitokseni Koivulale pari päivää sitten. En tiedä mitä palstan sääntöä nyt loukkasin, mutta kirjoitukseni katosi bittiavaruuteen samalla tavoin kuin kerran aikaisemmin, kun erehdyin moittimaan nykyistä hallitusta.

Ymmärrän kyllä, että en tunne tällaisten palstojen etikettiä, joten rikon helposti rajoja ymmärtämättömyyttäni. Tiedän olevani täällä norsu posliinikaupasa.

Olen ollut täällä eräänlainen koronailmiö. Tiedän, että läheiseni olivat minusta hyvin huolissaan, kun jouduin koronaeristykseen, ja he halusivat auttaa ohjaamalla minut tänne. Sitten ovelasti ohjasivat minulle keskustelun aiheeksi kirjan , jonka olettivat minua kiinnostavan. Olen heille hyvin kiitollinen. Olen myös kiitollinen siitä, että tallaisiä palstoja on olemassa, ja etenkin niille, jotka ovat kommentteihini vastailleet. Tässä iässä ei osaa enää loukkantua niinkuin nuorena, jos joku on eri mieltä kanssani.

Ymmärrän toki, että vetäytymiseni tuon yhden kirjan taakse, ärsytti monia. Se oli itsekästä ja pyydän anteeksi itsekkyyttäni. Mutta täällä keskustelijoilla on niin monialaista osaamista, että oma argumentaationi ei olisi rittänyt laaja-alaiseen keskusteluun. Käyttämällä TLH-kirjasta lainattuja viisauksia tunsin olevani "viisaampien suojeluksessa".

Kun aloin tuon kirjan lukemisen olin asennoitunut lukemaan Hararia. En tiedä lastenlasteni jujun perimmäistä motiivia,sille että he ilmeisen tietoisesti ohjasivat tuon kirjan minulle, mutta sen johdanto-osa ilmastonmuutoksesta tempaisi minut mukaansa. Kirjan näkemys oli vastoin silloista ymmärrystäni, ja yritin löytää virheen,joka pelastaisi minut nöyryytykseltä, että joutuisin myöntämään olleeni väärässä. Kun sitten Tohtori Sihto-Nissilä väänsi asian minulle rautalangasta, oli minun uskottava. Luulenpä, että lapsenlapseni olivat ajtelleet mielenkiintoni loppuvan tähän.

Valitettavasti olin humaltunut kirjan viisauteen, ja lähdin tuohon varsinaiseen tarinaan, josta tekijät kyllä varoittivat, että "tosikot älkööt vaivautuko."

Luulin monesti ymmärtäneeni, mutta sitten Koivula lainasi omaa keskusteluaan Antti Kuosmasen kanssa jostain parin vuoden takaa. Siinä he keskustelivat totuuden käsitteestä.

Olin täällä neuvonut ihmisiä lukemaan tuon TLH-kirjan viimeiset lauseet,jotka käsittelevät totuuden olemusta ymmärtämättä itse, mitä noissa lauseissa sanotaan. Hävetti.

Kun luin Kuosmasen ja Koivulan sanailua totuudesta tuli tunne. että Koivula on varmasti tuon kirjan tekijä, ja riensin väittämään asiaa totena, vaikka ei ajallinen ja ajatuksellinen yhdenmukaisuus tietenkään mitään todista.

Kun olen nyt pohtinut asiaa ymmärrän, että kyseessä on laajan filosofisen maailman peruskysymyksestä. Itse en tiedä filosofiasta mitään, joten ymmärtänette häpeäni.

Sen verran ymmärsin, että ollaan fysiikan ja metafysiikan rajapinnoilla. Näitä asioitahan nykyiset popparitieteilijät mielellään pyörittelevät. Viimeisin ajatukseni on, että TLH- kirja kritisoi voimakkaasti metafysiikan tuomista tieteen maailmaan. Jumalten maailma ja ihmisten maailma on erillään pidettäviä asioita, jos oikein tekijöitä ymmärrän. Kirjassa viitataan "äidinrakkauteen jumalallisena voimana" , mutta metafysiikkaahan tuo ei ole, koska se on geeneihin ja sitä kautta elämän perusteisiin sitoutunut asia. En malta olla toteamasta, että enpä ole ennen törmännyt kirjaan, jonka hyvän ja pahan vedenjakajana olisi tuo äidinrakkaus. No mieluummin se kuin metafysiikka.

Kuten sanottua, kahden vuoden punnertamisen jälkeen huomaan , että kirja näyttäytyy minulle filosofisena jättiläisenä.

Minä en ole koskaan ehtinyt pohtimaan filosofioita saati siten intersektionaalisia asioita, joten lienee nyt jo myöhäistä. Siksi pyydän anteeksi, että olen häirinnyt täällä keskeneräisillä ajatuksilani ja toivotan teille hyvää jatkoa.

Kiitoket kaikille, ja erityiskiitos Koivulalle häne terävästä näkemyksestään totuuden
olemukssta.


Muokannut: Kai Varma, 1/15/2022 9:44:45 AM
sherlocker
15.01.2022 21:32:59
408306

Jäähyväispuheenvuoro

Juhlallista!

Täältä on moni iloittanut lähtevänsä ja sitten kuitenkin palannut.

Koivula ei takuulla ole ollut kirjoittamassa mainostamaasi kirjaa.

Jospa kirjoittajat löytyvät lähempää kuin huomaatkaan.

Nuo jutut äidinrakkaudesta ja isien halusta vain saada valtaa, ovat minusta aika omituisia höpinöitä. Mihin muuhun ne perustuvat, paitsi tyttäriesi ajatuksiin?

Nuo juttusi antavat sellaisen kuvan, että tyttärilläsi ei ole ollut isää.


Muokannut: sherlocker, 1/15/2022 9:34:48 PM
sherlocker
15.01.2022 23:41:50
408314

Ymmärrys?

Kai Varma "Tuo äidinrakkaus mahdollistaa siis ihmisyyden.

Kirjan tarina siis kiteyttää sitä, mitä tapahtuu kun tuo tunne poistetaan yhteiskunnan arvomaailmasta. Kun äidinrakkaus kielletään, yhteiskunnan kehityksen määrää yksilöiden keskeinen valtataistelu. Miehisiä geenejä omaavat naiset samaistuvat miehisiin arvoihin ja pyrkivät muodostamaan liittoumia päästäkseen nauttiman vallasta. Heitä on luonnollisestikin pieni vähemmistö, joka riittää vain lasikattojen murtamiseen siellä täällä.

Vallan saavuttamiseksi tarvitaan vallankumous. Se ei onnistu, ellei saada myös tavallisten naisten tukea. Tässä tarkoituksessa luodaan ”feministinen manifesti” agitaation työvälineeksi kaikille maailman feministisesti ajatteleville naisille. Tämä manifesti sisältää kauniin ajatuksen lapsen edun asettamisesta etusijalle, ja näin saadaan tavallisten naisten tuki asialle, mutta liikkeen johtajat ovat miehisen vallan tavoittelijoita, ja niinpä vallankumous tapahtuu , mutta niin kuin aina on käynyt, vallankumous ”syö lapsensa”."

Anteeksi kai, Kai Varma, en lukenut tarpeeksi huolellisesti tekstiäsi ja sain sellainen tyypillisen läpilukukuvan sanomastasi.

"Läpilukukuva" on yhtä kuin kun lukee nopeasti tekstiä, niin sieltä bongaa vain jotkin ennakkooletukset pinnalle.

Mutta jos nyt ymmärrän oikein tuota yllä lainaamaani tekstiäsi, niin olen samaa mieltä siinä, että lapsen etu kaiken edelle, niin että kaikkien synnyttäjien ei tarvitse heti vieroituksen jälkeen alkaa toteuttaa tai jatkaa omaa uraansa yli perinteisen miesjohtajuuksien, vain näyttääkseen että kyllä täältäkin pesee. Varsinkin pienessä Suomessa pitää lapsiperheille jakaa yhteistä hyvää vielä enemmän kuin nyt, jotta äiti voi pysyä kotona entistä pitempään antaakseen kaikille lapsilleen sitä yhtäläistä rakkautta (eikä vain sitä imetysajan hormonaalista) ja sitten valtion pitää taata työtä yli nelikymppisellekin naiselle kun sen aika on.

Näin vallankumous ei syö lapsiaan.
Kai Varma
16.01.2022 02:20:04
408320

Ymmärrys?

Lainaus: sherlocker, 15.01.2022 23:41:50, 408314
Kai Varma "Tuo äidinrakkaus mahdollistaa siis ihmisyyden.

Kirjan tarina siis kiteyttää sitä, mitä tapahtuu kun tuo tunne poistetaan yhteiskunnan arvomaailmasta. Kun äidinrakkaus kielletään, yhteiskunnan kehityksen määrää yksilöiden keskeinen valtataistelu. Miehisiä geenejä omaavat naiset samaistuvat miehisiin arvoihin ja pyrkivät muodostamaan liittoumia päästäkseen nauttiman vallasta. Heitä on luonnollisestikin pieni vähemmistö, joka riittää vain lasikattojen murtamiseen siellä täällä.

Vallan saavuttamiseksi tarvitaan vallankumous. Se ei onnistu, ellei saada myös tavallisten naisten tukea. Tässä tarkoituksessa luodaan ”feministinen manifesti” agitaation työvälineeksi kaikille maailman feministisesti ajatteleville naisille. Tämä manifesti sisältää kauniin ajatuksen lapsen edun asettamisesta etusijalle, ja näin saadaan tavallisten naisten tuki asialle, mutta liikkeen johtajat ovat miehisen vallan tavoittelijoita, ja niinpä vallankumous tapahtuu , mutta niin kuin aina on käynyt, vallankumous ”syö lapsensa”."

Anteeksi kai, Kai Varma, en lukenut tarpeeksi huolellisesti tekstiäsi ja sain sellainen tyypillisen läpilukukuvan sanomastasi.

"Läpilukukuva" on yhtä kuin kun lukee nopeasti tekstiä, niin sieltä bongaa vain jotkin ennakkooletukset pinnalle.

Mutta jos nyt ymmärrän oikein tuota yllä lainaamaani tekstiäsi, niin olen samaa mieltä siinä, että lapsen etu kaiken edelle, niin että kaikkien synnyttäjien ei tarvitse heti vieroituksen jälkeen alkaa toteuttaa tai jatkaa omaa uraansa yli perinteisen miesjohtajuuksien, vain näyttääkseen että kyllä täältäkin pesee. Varsinkin pienessä Suomessa pitää lapsiperheille jakaa yhteistä hyvää vielä enemmän kuin nyt, jotta äiti voi pysyä kotona entistä pitempään antaakseen kaikille lapsilleen sitä yhtäläistä rakkautta (eikä vain sitä imetysajan hormonaalista) ja sitten valtion pitää taata työtä yli nelikymppisellekin naiselle kun sen aika on.

Näin vallankumous ei syö lapsiaan.


Reaalimaailmassa juuri noin. Äidinrakkaus on voima, jolle kaikki muu rakkaus perustuu.