Risto Koivula
10.01.2022 03:58:48
408222

Juhani Knuutin tieteenmääritelmästä puuttuu kriittisyyden mahdollisuus pöyhkeitä ja usein väärässä olevia virallisia tiedeorganisaatiota kohtaan

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhaniknuuti/kuinka-monta-laaketiedetta-on-olemassa/


Kuinka monta lääketiedettä on olemassa?

Juhani Knuuti



Juhani Knuuti 9.1.2022 15:30

Tiede Terveydenhuolto


Kirjoittajat Juhani Kellosalo ja Juhani Knuuti

Sairauksien hoitoa ja ehkäisyä ja varsinkin niin sanottua hyvinvointia käsittelevässä informaatiossa vilahtaa monesti sana: lääketiede. Kirjoituksissa mainitaan mm. kiinalainen lääketiede, vaihtoehtoinen ja täydentävä, funktionaalinen, ja integratiivinen lääketiede. Toisaalta virallista lääketiedettä kutsutaan koululääketieteeksi. Näiden keskellä voi hämärtyä käsitys siitä, mitä lääketiede oikeasti on.

Tiede on menetelmä, jonka säännöillä toimimalla saadaan mahdollisimman todenmukaista tietoa. Tieteessä esitetään hypoteesi tai väite, joka pyrkii kumoamaan nykyisen tulkinnan asiasta. Tämän väitteen testaamiseksi kerätään havaintoja ja tehdään mittauksia. Saatuja tuloksia analysoidaan huolellisesti tilastollisia menetelmiä hyödyntäen.

Sen jälkeen saatuja tuloksia tarkastellaan suhteessa aikaisempaan tietoon asiasta ja tehdään johtopäätöksiä. Lopuksi käytetyt menetelmät, tulokset ja johtopäätökset julkaistaan, jolloin muut voivat niitä arvioida ja kritisoida ja haastaa uusilla tutkimuksilla.

Tämän perusteella on vaikea kuvitella, että olisi vaihtoehtoinen tiede. Mille se olisi vaihtoehto? Jätettäisiinkö jokin noista vaiheista pois? Olisiko olemassa vaihtoehtoista matematiikkaa, geologiaa tai fysiikkaa? Vaihtoehtoja tieteen vaatimukset täyttäville oppirakennelmille ei ole, sillä jokaista tieteenalaa on lopulta vain yksi.

Tämä koskee myös lääketiedettä. Sen piiriin kuuluu kaikki tieteen kriteerit täyttävä tieto ihmisen psykofyysisestä rakenteesta ja toiminnasta, sen sairauksien syntymekanismeista, ehkäisystä ja hoitamisesta. Kaikkea ei vielä tiedetä, ja tiedon käytäntöön soveltaminen on inhimillistä toimintaa omine puutteineen. Silti lääketieteen ydin ja ohjenuora on luotettavaan näyttöön perustuva harkittu toiminta – joskus toimimatta jättäminen.

Jos on vain yksi omana tieteenalanaan erottuva, mitä sitten kaikki muut lääketieteeksi nimitetyt ovat? Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta kuin käännösvirheestä. Näiden muualla, usein rapakon takana, syntyneiden hoitokäsitysten nimikyltit on suomennettu niin, että englannin sana medicine on tulkittu yksioikoisesti lääketieteeksi. Sitä se ei läheskään aina tarkoita, vaan sen merkityksiä ovat myös esimerkiksi lääke, rohto, hoito, hoitosysteemi. Tiukasti ottaen lääketiede on englanniksi medical science.

Usein, ja varsinkin puheena olevissa tapauksissa, sanan medicine oikeita käännöksiä ovat hoito tai lääkintä. Traditional Chinese medicin on kiinalaista kansanlääkintää tai perinteistä kiinalaista lääkintää, antroposophic medicine on antroposofista lääkintää jne.

Tämä ei sulje pois sitä, etteikö esimerkiksi kansanlääkinnän hoitokeinoissa voisi olla toimivia, jotka tutkimusnäytön jälkeen voitaisiin hyväksyä lääketieteen piiriin. Tällaisia on löytynytkin, mutta tämä ei tee kansanlääkinnästä kokonaisuudessaan tiedettä. Monet sen hoitoyritykset pohjaavat primitiivisiin vaikutusoletuksiin, vaikkapa virtsalöylyssä istuminen keltataudin hoitokeinona.

Lääketiede ei vaadi lisämääreitä kuten virallinen, eikä ole syytä nimittää sitä koululääketieteeksi.

Toinen esimerkki virheellisestä tulkinnasta on väittää lääketieteen olevan vain lääkkeiden tiedettä, suomen kielen lääke-tiede mukaisesti. Suomenkielisestä termistä huolimatta lääketiede sisältää pääosin lääkkeisiin liittymättömät ilmiöt ja hoidot. Esimerkiksi toimenpiteet, ehkäisevät toimet ja terapiat kuuluvat lääketieteeseen vaikka niissä ei käytetä lääkkeitä.

Viestinnän yksi periaatteista on, että kielen erottelu- ja nimeämiskyvystä kannattaa pitää kiinni. Ei ole yhdentekevää, mitä sanoja käytetään; on hyvä punnita, lisäävätkö ne selkeyttä vai hämärtävätkö asioita. Monista lääketieteistä puhuminen ei kirkasta sitä, mitä tarkoitetaan.

Hämäryyttä voidaan käyttää myös tarkoitushakuisesti. Lääketieteen ulkopuolisia hoitoja kauppaavat tai puolustelevat esittävät mieluusti näkemyksensä tieteenaloina. Tällä hamuamallaan mandaatilla he pyrkivät lavastamaan asiantuntijoiden toteamukset siitä, että vaikutusmekanismit ovat kuviteltuja eikä tutkimusnäyttöä ole, pelkiksi mielipiteiksi ja keskustelun asiasta tieteilijöiden välisiksi näkemyseroiksi.

Tutkimusnäytön avulla mistä tahansa hoidosta voi tulla osa lääketiedettä.

————————-

Juhani Kellosalo, LKT, Lääketieteen termit -sanakirjan aikaisempi päätoimittaja

Juhani Knuuti, LT, professori (blogin ylläpitäjä)



RK: Tiede ei ole olemukseltaan eikä määritelmältään menetelmä, metodi.

Tiede on eri tieteenalojen kehittyvä vuorovaikutteinen systeemi, joilla on oma suhteellisen itsenäinen objektiivinen tutkimuskohteensa ja siitä määräytyvät omat omat objektiiviset metodinsa, joiden ei ole tarkoituskaan päteä joka paikassa.

Tieteenalan olemassaolon edellytys on todellisen objektiivisen suhteellisen itsenäisen, omalakisen tutkimuskohteen olemassaolo. Perimmäiseltä luonteeltaan tieteenala on tuota tutkimuskohdetta koskevien tosien teorioiden järjestelmä. Määreiden kanssa sana tiede tarkoittaa tieteenalaa. Tiede kokonaisuutena on tällaisten tieteenalojen vuorovaikutteinen systeemi. Kukin tieteenala on periaatteessa yksi, koska sen tutkimuskohteena on jokin luonnon ja yhteiskunnan objektiivinen ykseys. Myös itse tiede on yksi, koska sen tutkima objektiivinen todellisuus kokonaisuutena katsotaan myöskin olevan keskinäisessä vuorvaikutuksessa oleva kokonaisuus.

Mutta. Tieteealoja myös syntyy, jakautuu ja katoaakin esimerkiksi menemällä uudelleenjakoon naapuritieteenalojen kesken. Kuten emme aina tiedä teorioista, ovatko ne totta vai eivät, emme aina tiedä esimerkiksi sellaisiin liittyvistä asettamuksistakaan, ovatko ne todella tiedettä vai eivät.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/science

Science,

the field of human endeavor that elaborates and theoretically systematizes objective knowledge of reality; one of the forms of social consciousness.


In the course of historical development science becomes a productive force in society and a highly important social institution. The concept of science includes both activity aimed at gaining new knowledge and the result of such activity — the sum of the scientific knowledge acquired up to a given time, which constitutes the scientific conception of the world. The term “science” is also used to designate the various branches of scientific knowledge.

The immediate goals of science are to describe, explain, and predict processes and phenomena of reality employing the laws that science has discovered. In the broad sense, science aims at the theoretical representation of reality.

Science and other ways of apprehending reality.

Inseparable from the practical way of comprehending the world, science as the creation of knowledge is a specific form of activity that differs significantly both from physical production and from other types of mental activity. Whereas in physical production knowledge is used only as an ideal means, in science the acquisition of knowledge constitutes the primary and direct goal, regardless of the form that the goal takes — whether the goal be a theoretical description, the flow charts of an industrial process, a summary of experimental data, or the formula of a preparation. Unlike those types of endeavor whose result is known in advance, before the activity begins, scientific work is scientific because it creates new knowledge — its result is fundamentally nontraditional. It is precisely for this reason that science acts as a force that continually revolutionizes other types of activity.

In contrast to the aesthetic (artistic) way of comprehending reality, as embodied in art, science strives for impersonal, objective knowledge that is generalized to the fullest possible extent; in art the results of artistic cognition are inseparable from the unique personal element. Art is often described as “thinking in images” and science as “thinking in concepts,” emphasizing that the former develops chiefly the sensory and imaginal aspect of man’s creative capacity, whereas the latter deals primarily with the intellectual and conceptual aspect.

These differences, however, do not constitute an insurmountable barrier between science and art, which are linked by their creative and cognitive attitude toward reality. On the one hand, the aesthetic element often plays a significant role in scientific constructs, especially in the development of a theory, in a mathematical formula, or in the plan or idea for an experiment. The presence of the aesthetic element has been noted by many scientists. On the other hand, artistic works have a cognitive, as well as an aesthetic aspect.

... The relationship between science and philosophy as specific forms of social consciousness is complex. To some extent philosophy always provides science with a methodology of cognition and interprets its discoveries in terms of a world view. Philosophy and science are also linked by a common striving to present knowledge in a theoretical form and by a desire for logical proof. This striving reaches its highest fulfillment in dialectical materialism — a philosophy that consciously and openly allies itself with science and with the scientific method. Dialectical materialism studies the most general laws of the development of nature, society, and thought, relying on the findings of science.

Because of the direct relation between philosophy and Weltanshauung, in a society of antagonistic classes various philosophical schools relate differently to science and to the methods that it uses to arrive at knowledge. Some philosophical schools view science skeptically (for example, existentialism) or even with open hostility, whereas others attempt to dissolve philosophy in science (positivism), thereby disregarding philosophy’s function in shaping a world view. Only Marxism-Leninism gives a consistent solution to the problem of the relationship between philosophy and science. It adopts scientific methods and makes full use of scientific discoveries, at the same time taking into account the specific nature of the subject matter under study and the social role of philosophy. This makes Marxism-Leninism a truly scientific philosophy. Through philosophy and the general theory of the social sciences, all science is related to ideology and politics.

... Science, which is oriented toward the criteria of reason, has been the antithesis of religion, which rests on faith in the supernatural. Whereas science studies reality by means of reality itself and requires rational substantiation and practical confirmation of the knowledge derived, religion sees its main strength in revelation and in appeals to suprarational arguments and to the indisputable authority of canonical texts. In the modern world, however, religion has had to contend with the tremendous progress in science and the growth of its social role, and therefore it is vainly trying to find some way of reconciling its doctrine with scientific truths or even of adapting them to its own needs.

...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2020/03/vastalaaketta-holynpolytieteelle-vai-mille

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/materialistisen-dialektiikan-totuuskasityksesta-sovellettuna-teknisiin-tieteisiin


Muokannut: Risto Koivula, 1/10/2022 4:12:40 AM