Korona-ajan jälkeen

Kun lähes vuosi sitten kerroin siirtyväni  tältä palstalta Dostojevskin maailmaan, sanoi täällä joku, ettei sinne tunkkaiseen kellariin kannata jäädä.Terveiset nyt kuitenkin täältä Dostojevskin tunkkaisesta kellarista.  Olen viihtynyt erinomaisesti täällä. Pitää vain muistaa  silloin tällöin vilkaista maailman menoa TV uutisista ja netistä. Paavo Väyrysen blogin muistan lukea säännöllisesti, sillä välillä tuntuu, että hän on ainoa täysjärkinen  (ei tosin ole aina oikeassa, vaikka uskoo niin) tässä yhä hullummaksi käyvässä maailmassa. Lapsenlapset piipahtelevat säännöllisesti ja heidän kanssaan on mukava muistella korona-aikaa, jolloin he työnsivät minut tänne nettimaailmaan haahuilemaan, ja laittoivat mukaan tuon merkillisen kirjan (TLH). 

Kun aikaa on kulunut näkee tuonkin ajan jo osana henkilökohtaista historiaa. 

Lupasin täältä poistuessani piipahtaa täällä aika-ajoin, kun olen jonkun asian taas oivaltanut. Maailma menee vain sellaista vauhtia, että uusi informaatio kumoaa vanhan, ennen kuin sitä vanhaa on ehtinyt edes sisäistämään.
En tiedä, olenko nytkään mitään oivaltanut, mutta minut sai tänne nyt kommentoimaan eilinen Putinin puhe.
Katsoin puheen suorana kokonaisuudessaan, ja eihän maailma meno nyt hyvältä näytä.  Itse en pysy oikein kärryillä, mutta kaivoin naftaliinista tuo vanhan TLH kirjan, ja aloin lukea sen satuosiota. Kun osaan jo tuon kirjan melkein ulkoa, loksahtelivat palikat nopeasti paikoilleen.  Tuntuu kuin tuo satu olisi jonkinlainen käsikirjoitus tällä karmealle maailmanmenolle. Joku täällä sanoi silloin että polttaa tuollainen kirja pitäisi! Olen samaa mieltä! 
Soittelin illalla lapsenlapsilleni, jotka ovat paremmin perillä nykymenosta, ja ihmettelin, miten on mahdollista, että vuosia sitten on tehty kirja, joka tietää tulevaisuuden asiat.  En usko mihinkään yliluonnolliseen.

He kertoivat minulle, että kyseessä ei todellakaan ole mistään mystiikasta eikä yliluonnollisesta, vaan tieteestä.  
Ensinnäkään kirja ei ole tieteellinen teos, eikä se ennusta mitään, mutta sen tekemiseen on käytetty tieteen viimeisiä saavutuksia. Tekijät osoittavat terävälle lukijalle, että he ovat tieteen huipulla, piirtämällä hiilenkierrosta kaavion, joka on niin yksinkertainen, että sen tekeminen vaatii syvää tietoa ko asiasta. Tästä tulin kyllä vakuuttuneeksi, kun  Lawrwnce  M. Krauss piirsi samanlaisen kaavion omaan kirjaansa vuotta myöhemmin.
Sitten tuo satuosio, joka minua hätkähdyttää, on lastenlasteni mukaan syntynyt tekoälyä testailemalla. He epäilivät , että nyt  tullaan alueelle, jota vaarin koulutus jaelämänkokemus ei kata, mutta jos haluan itsepintaisesti asiaan perehtyä  he lupasivat tuoda minulle asiaa valaisevia teoksia. 
Tänä aamuna sitten ”rikkiviisas ” lapsenlapseni piipahti luonani, ja antoi minulle Timo Honkelan kirjan ”Tekoälytutkijan testamentti”. Sanoi, että luepa aluksi tuo. Jos ymmärrän ”rauhankoneen” toimintaperiaatteen, hän voi sitten perehdyttää minua tekoälyn ja neuroverkkojen maailmaan. 
Korona-aika sai minut kunnioittamaan lastenlasteni kautta akateemista maailmaa, joten heitänpä nyt Dostojevskin nurkkaan ja alan perehtyä tuohon” tekoälytutkijan testamenttiin”.  Jos joku täällä tuntee kirjaa noin vanhemman ihmisen näkökulmasta niin mielelläni kuulisin ohjeita miten moista opusta pitäisi lähestyä. Nuo lapsenlapset kun tuntuvat välillä pitävän välillä hauskaa oppimattomuuteni kanssa. Se taas kuuluu tuohon ikään ja on mielestäni ok.