Usko Toivo (ja rakkaus)

Tulin skepsiksen palstoille noin kolme vuotta sitten , kun olin koronakaranteenissa saanut sattuman oikusta luettavakseni kirjan ”tulevaisuuden lyhyt historia”.
Se alkoi kansantajuisella selostuksella siitä, miten hiilinielut tukkeutuvat , koska biosfäärin ulkopuolelta biosfääriin virtaa ihmisen toimesta 10 gigatonnia hiiltä vuodessa, mutta ihminen ei pysty palauttamaan sitä lainkaan takaisn.  Se tarkoittaa että 50 vuodessa määrä on 500 gigatonnia, mikä taas tarkoittaa ,että biomassaan sidottuna lisää biomassaa tarvittaisiin teratonnin luokkaa mikä on sama kuin nykyinen biomassan määrä. 
Luettuani kirjan juutuin tuohon tosiasiaan ja huolestuin vakavasti lastenlasteni puolesta, ja etsin täältä netistä apua, sillä jos noin on, ..... no olkoon sanomatta.

Kävin keskustelua valitettavasti väärän otsikon alla. Minulta meni siis kolme vuota aktiivista pohdiskelua, ennen kuin ymmärsin, ettei kirjan sanoma ollutkaan tuo itsestään selvyys. Ilmastonmuutos oli vain johdantoa tulevaan. Ihminen ei pysty pysäyttämään ilmastonmuutosta, mutta se ei tarkoita maailmanloppua. Lämpötila tulee nousemaan noin viisi astetta ja sitten hiilidioksidin vaikutus on saturoitunut. Maailmanloppu tulee, jos on tullakseen ydinsodan kautta. Kirjan kirjoittamisen aikaan 2019 tuo vaihtoehto tuntui vielä kaukaiselta, mutta valitettavasti maailmanpolitiikka on noudattanut lähes tarkalleen skenaariota, jota kirjan tekijät ovat kuvanneet. Maailma on todellakin jakautumassa totalitaristiseen ja liberaaliin leiriin  ja nyt Ukrainassa jo paalutetaan leirien välistä rajalinjaa. Tarvitaan enää, että populistit saavat valtaansa Capitol- kukkulan (kukapa olisi vuonna 2019 uskonut)
Mutta tämäkään ei ole kirjan pointti. 
              -------------------------

Pointti avautui minulle kahra kautta. Ensinnäkin kun olen pohtinut Scherlockerin viime keväällä kirjoittamaa selkokielista tekstiä riittävän kauan. Hän tiivisti:

Kai Varma "Tuo äidinrakkaus mahdollistaa siis ihmisyyden.”


”Anteeksi kai, Kai Varma, en lukenut tarpeeksi huolellisesti tekstiäsi ja sain sellainen tyypillisen läpilukukuvan sanomastasi.

"Läpilukukuva" on yhtä kuin kun lukee nopeasti tekstiä, niin sieltä bongaa vain jotkin ennakkooletukset pinnalle.

Mutta jos nyt ymmärrän oikein tuota yllä lainaamaani tekstiäsi, niin olen samaa mieltä siinä, että lapsen etu kaiken edelle, niin että kaikkien synnyttäjien ei tarvitse heti vieroituksen jälkeen alkaa toteuttaa tai jatkaa omaa uraansa yli perinteisen miesjohtajuuksien, vain näyttääkseen että kyllä täältäkin pesee. Varsinkin pienessä Suomessa pitää lapsiperheille jakaa yhteistä hyvää vielä enemmän kuin nyt, jotta äiti voi pysyä kotona entistä pitempään antaakseen kaikille lapsilleen sitä yhtäläistä rakkautta (eikä vain sitä imetysajan hormonaalista) ja sitten valtion pitää taata työtä yli nelikymppisellekin naiselle kun sen aika on.

Näin vallankumous ei syö lapsiaan.”
                                                         ------------------

Ja toisaalta kun yhdistää tuon Sherlokerin elämänläheisen näkemyksen tuon kirjan sivulla  155  olevaan tekstiin , alkaa kirjan monumentaalisuus avautua.

”...että ihmiskunnan ydin on perhe, jonka syvin olemus muodostuu äidin ja lapsen välisestä suhteesta. Tämän suhteen Metsätonttu sinetöi vahvalla hormonisidoksella, joka muodostuu jo silloin, kun lapsi kehittyy kohdussa osana äitiä. Toinen perheen muodostava ja yhtä tärkeä suhde on äidin ja isän välinen suhde, jonka Metsätonttu myös sinetöi hormonisidoksella. Se on syntynyt jo ennen kuin lapsi on saanut alkunsa. 
On tärkeää ymmärtää nämä kaksi suhdetta erillisinä, koska niiden syntymekanismit poikkeavat toisistaan. Äidin rakkaus lapseen alkaa muodostua heti sikiövaiheessa lapsen ollessa konkreettisestikin osa häntä itseään, mutta isän suhde lapseen alkaa
varsinaisesti vasta, kun lapsi alkaa olla äidistä erillinen olento. Tämä tapahtuu parin vuoden iässä, kun lapsi alkaa kävellä, puhua ja kommunikoida ympäristönsä kanssa.”


Nyt minulle lopultakin selvisi kolmen vuoden pähkäilyn jälkeen, että olen todellinen tonttu, kun juutuin milloin ilmastonmuutokseen, milloin vetytaluteen jne, mutta ei kaikki täälläkään kyllä ruudinkeksijöitä ole.  

Olen alusta asti kertonut, etten ole mikään akateeminen analyytikko, ja silti lähes kaikki kommentit mitä olen saanut, ovat koskeneet lähinnä minun typeryyttäni, eikä tuon kirjan sanomaa, joka kasvaa aina vain uusiin sfääreihin.

Tällä hetkellä ymmärrän sen seuraavasti.

Maailmaa uhkaa ilmastokatastrofi, mutta se vain saa aikaan väestön siirtymistä subtrooppiselle alueelle (selkkauksissa kuolee kyllä paljon väkeä, mutta maailmanloppu se ei ole).
Maailma jakautuu totalitaristeihin ja liberaaleihin. Liberaalin maailman johtovaltio USA joutuu ahtaalle,  ja puolustautuu poltetun maan taktiikalla (Itä-Eurooppa jätetään susille). Valtameret suojaavat sitä geopoliittisesti, ja kun Väli-Amerikka tehdään kulkukelvottomaksi, on se suojassa kansainvaelluksilta. 
Liberaalin maailman Akilleen kantapää on tasa-arvon käsitteen väärinymmärrys. Sukupuoliroolit sekoitetaan systemaattisesti. On lukemattomia sukupuolia, vaikka luonnossa niitä on vain kaksi. Yksilöllä joko on tai ei ole y-kromosomia. Miksi ihminen sitten itsensä tuntevat, on kai jokaisen oma asia.

 Naisten eliitti omaksuu miehisen arvomaailman, jonka seurauksena ihmiskunnan tärkein voimavara, äidinrakkaus kuolee. Ja sen seurauksena ydintuho vie ihmiskunnan tuhoon.

Mutta tuhon jälkeen Luonto luo uuden ihmisen. Kanta-äitinä on Aino, jolle on omistettu ihan oma lukunsa. Luontoon uskovat Ainon jälkeläiset (”hyvät ihmiset”) voittavat teknologiaan uskovat ”pahat” ja kun  Luonto löytää keinon poistaa perimästä toksisen maskuliinisuuden, siirtyy ihmiskunta kohti onnellista tulevaisuutta.

Tuolla parjatulla sivustolla  ”Suomi 24” löytyi joku, joka oli vaivautunut perehtymään asiaan ja kiteytti kirjan sanoman seuraavasti: ”Minä olen Luonto,  
sinun jumalasi! Älä pidä muta jumalia”.

Kun olen sanonut että skepsis on kuollut, niin perustelen sitä sillä, että täällä ei löydy muuta järkevää kommenttia tuohon kirjaan kuin tuo Sherlockerin yllä oleva kommentti.
Johtopäätökseni on, että ”Suomi 24” on korkeatasoisempi, sillä kertoohan tuo ensimmäisen käskyn uudelleen muotoilu siitä, että vaikka Suomi24:ssä  on paljon typeryyttä, on siellä myös viisutta. Miksi me tuijotamme vain typeryksiä?  

Nyt ymmärrän myös tuon pseudonyymin nerokkuuden. Uskoa meillä kyllä löytyy ja toivoa, mutta missä on rakkaus? Ja se tosiasia, että äidinrakkaudelle ei länsimaissa anneta arvoa, on keskustelunaiheena tabu, jonka toteaminen pelkästään kääntää veistä liberaalin ihmisen haavassa.  Woke-kansa pillastuisi oikein kunnolla!