Onko skepsis kuollut?

En voi olla palaamatta tuohon mutu-ajatukseen että Skepsiksestä ei löydy aidosti objektiiviseen ajatteluun kykeneviä, vaan se on vajonnut eräänlaiseksi ”pitkänokkaisten” kerhoksi, jossa tärkeää on voittaa väittely, ei löytää totuutta. 

Olen kolmen vuoden ajan pyrkinyt löytämään tuon merkillisen kirjan "Tulevaisuuden lyhyt hitoria" tekijöitä. Tuloksetta. Sinä aikana olen vähitellen päässyt syvemmälle ja syvemmälle. Luulen, että olen melko loppusuoralla, muta apuja skepsikseltä ei ole herunut. Yksittäiset oivallukset Sherlockerilta, ja Suomi 24 palstoilta ovat auttaneet merkittävästi, ja tietenkin Lawrence M. Kraussin teos ”The Physics of the Climate Change” on auttanut minua asemoimaan, millä tasolla tieteestä liikutaan.

Ymmärrän ylenkatseen meritoituneiden tieteilijöiden taholta. Heitä ymmärtääkseni on paljon Skepsiksenkin riveissä. He edustanevat korkeaa akateemista tasoa, joten on luonnollista, että he vieroksuvat sitä, että tiedemiehet ”alentuisivat” tekemään epätieteellisen pamfletin muotoon tehtyä teosta. Samoin he vieroksunevat tieteen ulkopuolelta tulevaa ”pähkäilijää”, joka ei osaa jäsennellä asioita tieteen vaatimalla tavalla. Tarkoitan itseäni. En ole meritoitunut akateemisen tutkimuksen alalla.
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Skepsis on aikoinan perustettu juuri noiden rajapintojen välisen pohdinnan analysointiin tieteen näkökulmasta. Ja siitä huolimatta olen aivan yksikseni saanut pähkäillä kolme vuotta sitä, miten tuon pamfletin väittämiin tulisi suhtautua.  Minulta meni kolme vuotta tajuta, että kyseessä on lähinnä filosofinen pamfletti, joka luotaa ihmiskunnan valtavirtoja, joten siirsin viimeisen kommenttini tuonne filosofiaosastoon. Joku akateeminen asiantuntija olisi sen varmaankin hetimiten nähnyt sen sinne kuuluvaksi. Ymmärrän, ettei tieteellinen tutkija voi sortua scifimaailmaan. Mutta sitä etteivät kellot soi Skepsiksessä, joka on pohtii jopa paranormaaleja ilmiöitä, sitä minun on vaikea ymmärtää.