L.Gröhn
27.02.1999 02:43:53
9833

Puhakaisen perusvirhe

Dosentti Puhakainen luulee, että tiedemiehet
luulevat, että kartta on sama kuin maasto
(HS.24.2).

Tieteen teoriat ovat eräänlaisia karttoja
kohdealueistaan. Kartat tarkentuvat ajoittain
ja mahdollistavat osaltaan todellisuuden täydentämisen
artefakteilla teknologian keinoin. Jos kartta
ja todellisuus ovat ristiriidassa, tiede hylkää
kartan.

Uskonnot, new age ja vastaavat ovat puolestaan
karttoja etiikalle ja ihmisen olemassaololle.
Nuo kartat eivät välttämättä tarkennu ja niitä
ei tavallisesti hylätä ristiriitaisinakaan.

Pseudotieteille on tyypillistä mainittujen
kahden karttatyypin sekoittaminen. Jos kuvitellaan,
että etiikan kartat kertovat jotakin luonnosta
ollaan hakoteillä, esimerkkinä vaikka kreationistit.
Vastaavasti menetellään väärin, jos tieteen
kartoilla pyritään tukemaan uskontoa, kuten
edesmennyt K.V. Laurikainen teki.

Puhakainen on edellä mainitussa mielessä aito
pseudotieteilijä. Puhakainen toteaa, ettei
maailmaa voidaa omistaa. Mutta heti jatkossa
hän toteaa, että taiteet, uskonnot ja filosofia
ovat tärkeitä todellisuuden ymmärtämisen muotoja.

Uskonnot ja filosofia käsiteltiin jo edellä.
Taiteet ovat etiikan teknologiaa. Siksi taulut eivät
korvaa tiedettä kuten vastaavasti kännykät eivät
korvaa etiikkaa. Etiikan kartoista ei voi
riidellä, koska kaikki käy. Tieteen kartoista
pitää riidellä, jotta löydetään kullakin hetkellä
paras, parhaiten maastoa vastaava.

PS.
Olen lukenut Puhakaisen viimeisimmän kirjan syksyllä. Siitä käy valitettavan hyvin ilmi se, ettei akateemisella filosofialla ole substanssia. Filosofian väitöskirjoissa voidaan harhautua bohmilaiseen fysiikkaan, kvanttimystiikkaan, eläinten oikeuksiin, tekoälyyn...
Puhaisen kirjassa Matti Bergström on nostettu aivotutkijaksi, vaikka hänen tieteellinen tuotantonsa taisi loppua jo 70-luvun alussa...
hs
27.02.1999 02:43:56
9836

Re: Puhakaisen perusvirhe

L.Gröhn kirjoitti 27.02.1999 (9833)...

>Dosentti Puhakainen luulee, että
>tiedemiehet luulevat, että kartta on
>sama kuin maasto (HS.24.2).

>Tieteen teoriat ovat eräänlaisia
>karttoja kohdealueistaan. Kartat
>tarkentuvat ajoittain ja
>mahdollistavat osaltaan todellisuuden
>täydentämisen artefakteilla
>teknologian keinoin. Jos kartta ja
>todellisuus ovat ristiriidassa, tiede
>hylkää kartan.

>Uskonnot, new age ja vastaavat ovat
>puolestaan karttoja etiikalle ja
>ihmisen olemassaololle. Nuo kartat
>eivät välttämättä tarkennu ja niitä
>ei tavallisesti hylätä
>ristiriitaisinakaan.

>Pseudotieteille on tyypillistä
>mainittujen kahden karttatyypin
>sekoittaminen.

>Puhakainen on edellä mainitussa
>mielessä aito pseudotieteilijä.
>Puhakainen toteaa, ettei maailmaa
>voidaa omistaa. Mutta heti jatkossa
>hän toteaa, että taiteet, uskonnot ja
>filosofia ovat tärkeitä todellisuuden
>ymmärtämisen muotoja.

ihmiset kuluttavat kaikenlaisia karttoja. välillä käydään elokuvissa ja välillä luetaan fysiikkaa. molemmat tuntuvat siis olevan jossain mielessä tärkeitä. puhakaisen mielestä tästä seuraa että niitä pitäisi myös valmistaa samassa toimistossa, ja piirtäjinä pitäisi olla fyysikoiden lisäksi viljaympyrämiestä ja elämäntapafilosofia (Kaiser Sozea lainatakseni). tuskinpa aikaansaadusta kartasta olisi mitään hyötyä tai iloa sen enempää fyysikolle kuin elämäntapafilosofillekaan.
Habeas Corpus
02.03.1999 02:46:02
9962

Re: Puhakaisen perusvirhe

L.Gröhn kirjoitti 27.02.1999 (9833)...
>
>PS. Olen lukenut Puhakaisen
>viimeisimmän kirjan syksyllä. Siitä
>käy valitettavan hyvin ilmi se, ettei
>akateemisella filosofialla ole
>substanssia. Filosofian
>väitöskirjoissa voidaan harhautua
>bohmilaiseen fysiikkaan,
>kvanttimystiikkaan, eläinten
>oikeuksiin, tekoälyyn... Puhaisen
>kirjassa Matti Bergström on nostettu
>aivotutkijaksi, vaikka hänen
>tieteellinen tuotantonsa taisi loppua
>jo 70-luvun alussa...

En ole lukenut Puhakaisen kirjaa, vain yhden lehtijutun jossa esiteltiin hänen kritiikkiään aivotutkimusta kohtaan ja jota kommentoinkin täällä (muutama kuukausi sitten) sekä nyt hiljattain erään yleisönosastokirjoituksen jossa hän mielestäni äärimmäisen epä-älyllisellä ja populistisella tavalla hyökkää tiedettä vastaan ylipäätään.

En tiedä viitsisinkö vaivautua lukemaan hänen kirjaansa, jos sen sanoma on yhtä lapsellinen.

Puhakainen tekee mielestäni karhunpalveluksen filosofialle, joka voi olla äärimmäisen merkittävä tieteenala (huom ! voi) asettumalla filosofina ikään kuin tiedettä vastaan.

Tämän takia olen taipuvainen pitämään häntä yhtä paljon pseudofilosofian kuin pseudotieteen edustajana. Molempia ikävä kyllä esiintyy.

Gröhn mainitsee muutamia esimerkkejä "huuhaafilosofiasta". Onneksi on olemassa myös vaikkapa Bertrand Russell tai Karl Popper !