Puheenjohtajan palsta 4/2018: Totuuden tuolla puolen

Otto Mäkelä, 12/17/2018 5:08:55 PM, 400315 [Moderaattori]

You may as soone perswade some Country peasants that the Moone is made of greene Cheese (as wee say) as that ’tis bigger than his Cart-wheele
— John Wilkins (1614–1672): The Discovery of a World in the Moone, 1640

Nykyään tuntuu, että joissain asioissa ihmiset haluavat olla tarkoituksella väärässä, vaikka varmasti tietävätkin asioiden todellisen laidan. Joskus tietenkin on kyse tietoverkossa niin suositusta trollaamisesta, jossa muka esitetään omana mielipiteenä jotain kovin kiistanalaista. Olen kuitenkin joutunut kokemaan, että on olemassa ihmisiä joiden todellisuuskäsitys on rankasti empirian vastaista.

Kotiplaneettamme muodosta ei pitäisi enää olla epäselvyyttä. Varhaisin säilynyt maininta pallon muotoisesta Maasta löytyy 3. vuosisadalla eaa kreikkalaisista lähteistä, ilmeisesti perustuen havaintoihin horisontista, auringosta ja tähdistä. Käsitys laajeni yleiseksi tiedepiireissä jo myöhäisantiikin aikana, litteän maan idean painuessa lähes unohduksiin paitsi uskonnollisten ääriliikkeiden parissa. Ilmailun sekä avaruuslentojen myötä uskomus liki katosi. Se on kuitenkin kokenut uuden tulemisen sosiaalisen median kaikukammiovaikutuksen myötä.

Vaikka nykyiset nuoren maailman kreationismin kannattajat esittävät noudattavansa vuosituhansia vanhaa perinnettä, näkemys oli kristillisyydessä jäänyt varsin marginaaliseksi modernin ajan geologian nostettua tieteellisen näkemyksen maapallon iästä miljooniksi vuosiksi. Tieteellisessä mielessä evoluutioteoria syrjäytti luomisopin. Vasta fundamentalismin nousu 20. vuosisadan alussa palautti nämä näkemykset niin suosituksi, että vuonna 2017 tehdyssä kyselyssä Yhdysvalloissa 38% aikuisista piti lausetta "Jumala kerralla loi ihmiset nykymuotoonsa alle 10000 vuotta sitten" totuudenmukaisena.

Isorokkorokote osoittautui niin tehokkaaksi, että WHO julisti vielä vuonna 1970 kaksi miljoonaa ihmishenkeä vuodessa vieneen taudin hävitetyksi 1980. Vuosina 1950–1959 polioepidemiat aiheuttivat 2893 suomalaisen halvaantumisen joista 8.2% johti potilaan kuolemaan. Vuonna 1962 halvaustapauksia oli vain kaksi – jyrkän vähentymisen katsotaan olleen tehokkaan rokotuskampanjan ansiota. Tuhkarokon yleisyydessä on ollut vuosien varrella jaksollista vaihtelua, mutta pysyvämpi tapausten väheneminen tapahtui vasta sen jälkeen kun tuhkarokkorokote otettiin laajamittaisesti käyttöön vuonna 1963. Näistä menestystarinoista huolimatta rokotteita edelleen vastustetaan, tieteellisesti katsottuna usein varsin epämääräisin perustein.

Ihmiskunnan historiassa on tapahtunut monia kauheuksia, mutta maailmassa on tahoja jotka kieltävät niiden edes tapahtuneen. Dokumentoidut julmuudet eivät kuitenkaan lakkaa olemasta tosia vaikka kirjoja poltetaan, tapahtumien silminnäkijät kuolevat vanhuuteen, tai vaikka asiasta säädettäisiin lakeja.

Totuuskielteisyyden syiden ymmärtäminen (joka tietenkin on eri asia kuin hyväksyminen) saattaa auttaa syntyvien umpisolmujen aukaisemisessa. Lääketieteeseen liittyvissä kysymyksissä monilla on toiveena "luonnonmukaisuus" yhdistettynä jonkinasteiseen viranomaisvastaisuuteen, usein jonkin samaistuttavan oloisen tahon lobbaamana. Keskivertoihmisille ero anekdootin ja tutkimustuloksen välillä on vain veteen piirretty viiva: raflaavasti esitetty superfood-näkemys uppoaa paremmin kuin lakonisesti ilmaistu tutkimustulos. Kun vahva näkemys on kerran muodostettu, sen vastaiset tiedot torjutaan ja sitä vahvistetaan edelleen hakemalla omista viiteryhmistä näkemystä tukevia mielipiteitä.

Valitettavasti mitään yleispätevää ratkaisua totuuden vastaisuuteen ei voi antaa, ihmiset eivät varmasti ajattele olevansa väärässä. Kuten en minäkään. Toivon kuitenkin pystyväni pitämään silmäni auki tutkituille todisteille.