Runo kahvesta

sherlocker, 3/19/2020 4:33:41 PM, 402866

Tähän synkkään aikaamme hieman jotain muutakin synkkää. Löysin taannoin J. Sänkelän Luku-Kirjan kansakoulun tarpeeksi, vuodelta
1879.

Sieltä löysin myös runon kahvesta.

Ajattelin piristää palstaa tällä harvinaisella runolla. Kuka lie kirjoittanut, ehkä Länkelä itse.

Jokapäiväinen kahvimme oli siis aikoinaan lähinnä vain pappiloiden ja varakkaiden kartanoiden ilona. Tavallisissa tuvissa tarjottiin vieraalle itse tehty viinaryyppy. Siitä sitten ilmeisesti kehkeni suomalaisten kahvi"kulttuuri", opittiin vähitellen tarjoamaan kahvia vieraille viinan sijaan ja hyvä niin.

Näiltä sijoilta varmaan kahvi on edelleen Suomessa niin isossa arvossa ja jopa jonkinlainen kauppaindeksi.

Sitä mietin, että kahviko se oli, joka toi sivistystä Suomen pirtteihin, ja pontikkaa alettiin tarjota piilossa nurkan takana, emänniltä piilossa?

Runossa vihjataan siihenkin suuntaan, että kahvista innostuttiin jopa niin paljon, että sitä saadakseen myytin emännän viimeinenkin vasikka ja ainoa lehmä ja jopa omaisuutta alettiin huutokaupata, kun oli alettu juoda liikaa kallista kahvia, jotta oltaisiin lähempänä pappilan ja kartanon tasoa.

Avissioniss eli huutokaupassa telkkarissa paukkaa keisarin käsissä kuparipannu nytkin satojen eurojen arvosta, tosin nimmari kyljessä. Ympyräkö kiirii umpeen rahvaan ajantajussa?

Kirjoitin runon tähän yksi yhteen välimerkkeineen ja isoine alkukirjaimineen, kuten ne ovat alkuperäisessäkin.

Runo kahvesta (1879)

Tuo on kahve kallis juoma
Ja rakas rahojen surma.
Alkoi ennen Aasiassa,
Kasvoi maassa kaunihissa,
pikkuisissa pensahissa,
pienten palkojen sisässä;
Tuosta alkoivat osata
Keitteä jaloimman juoman,
Jota herrat herkkunansa,
siniviitat siivonansa
Ensin keitit kestinänsä,
sitten joivat joutessansa.

Sieltä Suomehen levisi,
Kuljettivat kauppamiehet.
Heti kohta Suomen herrat
tunsivat tämän hyväksi,
joill' oli napit nutussa,
silmät saipuulla sivitty,
kädet oli pesty puhtahiksi.

Nyt on päässeet pienet pannut
Törky-turpainki tupihin,
Likasilmäin liedoksille.
Tupa on tukien nojassa,
räystäät räpälöittelevät,
viedään viimeinen vasikka,
ainoa emännän lehmä
Ruunulle henki-rahoista;
Kyllä paukkaapi vasara
Avisioniss' aika lailla
Kahven juojan kartanossa.

Eipä tuota ennen tietty:
Viina oli vierahan varana,
ruokana rukiinen leipä,
Silakk' oli särpimenä.
Keitto oli kuvusta kaalin,
ruoka raavahan lihasta,
Olipa sian lihoa,
oli tuoss' olutta tuoppi.
Pappilas oli kahvepannu,
Vaan ei löytty lukkarissa
Eikä huonoissa hovissa.

Muokannut: sherlocker, 3/19/2020 5:25:58 PM


Runo kahvesta   [ 402866 , sherlocker , 19.03.2020 16:33:41 ]
    Runo kahvesta   [ 402868 , PeP , 19.03.2020 23:24:07 ]
        Runo kahvesta   [ 402874 , sherlocker , 23.03.2020 13:44:22 ]