Esa Saarisen viimeinen luento rohvessyörin viraassa

Risto Koivula, 4/4/2021 6:48:34 AM, 404984

Lainaus: Risto Koivula, 02.04.2021 03:54:51, 404972
Lainaus: sherlocker, 01.04.2021 18:03:37, 404963
Lainaus: Risto Koivula, 01.04.2021 07:18:44, 404955
Vilkaistuani palstan keskustelua haulla Esa Saarinen huomaan, että tällä palstalla häntä ei ole kovin korkealle arvostettu... Hänen on esimerkiksi vihjattu liikkuvan ja esiintyvän HUUHARI-piireissä ja -yhteyksissä, (muut) HUUHARIT ovat haikalleet häntä esittämään asiansa, jotta se uskottaisiin ("aivan uudella tavalla"), hänet on nostettu esiin esimerkkinä isommastakin julkkisjoukosta, joiden sanomiin suhtaudutaan kuolemattomina vaikka niissä ei olisi mitään järkeä, edustavan kantaa, että "on vain naisenergiaa ja sikaenergiaa", käyttävän epämääräisiä leimaavia omatekoisia termejä (kuten "loosipellet"), häntä epäillään kytkennästä epämääräiseen aatteellis-poliittiseen kuppikuntaan, jolla on HUUHAA-kytkentä (steinerismi bisneksineen), häneen vedotaan positiivisesti auktoriteettina vain kahdessa (2) viestissä, joista niistäkin toisessa hän valehtelee. Toisessa keskustelija "noniin" kumoaa Saarisen sitaatilla minua (ja on oikeassa, se on kolmas juttu). Saarinen mainitaan raivostuttavaksi "poikkitieteelliseksi puppugeneraattoriksi" Pekka Himasen ja Lasse Lehtisen ohella.

https://www.hs.fi/visio/art-2000007890259.html

HS Visio|HS Live

Esa Saarinen piti viimeisen luentonsa Aalto-yliopiston professorina

Filosofi Esa Saarinen piti jäähyväisluentonsa Aalto-yliopistossa. Luento lähetettiin suorana HS.fi:ssä.

...


Olinko tosiaan kerran oikeassa!! Hienoa kuulla, vaikka silloinkin vain Saaris-sitaatin takaa!!!

Luultavasti pian oikaiset asian :-) T. Entinen "Noniin"


Oot sää ollu oikeessa montakin kertaa. Mulla on tuossa hiukan väärään kohtaan linkki. Minä olin sikäli väärässä, että tuo auktoriteettinani käyttämäni Evald Iljenkovin kirja Dialectical Logic edustaa kuitenkin loppuviimekädessä spinozistista dialektiikka, kuten filosofi Keijo Lakkala tulkitsee ja osoittaa. Lakkala kannattaa sitä ja väittää myös Daniel Dennettin kannattavan. Tämäkin liippaa vähintäänkin läheltä siten, että kielellisen ajatteluteorian loi materialistisella puolella (aluksi fysikaalisin ja biologisin perustein) psykiatri ja filosofi -David Hartley vanhempi, joka oli spinozisti (omasta mielestään - hän oli vaikka kuinka paljon edellä). Hänet tunnettaan Englannissa ja USA:ssa paljon paremmin kuin Suomessa. Hän osoitti ensimmisenä aivojen valkean aikeen tajunnan "paikaksi" ja koneistoksi, jota ulkoiset aistimukset muokkaavat.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/136367?page=2#137797

" RK
31.03.2004 02:09:57
137797

Spinoza, marxismi ja Jumala

Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137445)...

>Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...

>>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...

>>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi
>>>suurimmista filosofeista.

>>Vaikka samasti Jumalan substanssiin?

>>Spinoza: "Kaikki mikä on, on
>>Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei
>>voi olla olemassa tai käsitettävissä."

>Voi hellan lettas sentään. Tampereen
>teknillisen yliopiston fysiikan
>dosentti Jouko Nieminen ja ilmeisesti
>riippumaton intellektuelli diplomi-
>insinööri Risto Koivula ovat nyt
>löytäneet toisensa.

>Filosofi Spinozan kautta. Spinozan
>pohjaltako meillä nyt sitten
>insinööritieteitä kehitetäänkin?

>Koivula on dialektinen materialisti
>ja marxisti. Niemisestä en tiedä
>muuta, kuin että oman kertomansa
>mukaan ihailee muinaista filosofi Spinozaa.

>Koivula ei usko Jumalaan, mutta
>uskoo sen sijaan Spinozaan, joka taas uskoo Jumalaan.

En usko Spinozaan kritiikittömästi, mutta juuri hän mm. älysi tarkentaa (kuten Evald Iljenkovin kijoituksesta ilmenee), että havaitsemista EI PIDÄ tutkia sisäisten mielikuvien tarkastelemisena "ulkoa", joiden lähteestä ulkoisessa todellisuudessa emme muka voimitään tietää", kuten sen ajan monet uskonnoliset filosofit tekivät, JA KUTEN TEKEE myös ANTONIO DAMASIO.

http://www.marxists.org/archive/ilyenkov/works/essays/essay2.htm

Hän on tietääkseni myös hypoteetisen ns. runsauden periaatteen esittäjä (että luonnonlait ovat "kieltolakeja", ja että sellaiset ilmiöt, joita ne ninenomaisesti eivät kiellä, joskus myös toteutuvat, suorastaan välttämättömyydellä).

>Koivula vannoo sen nimiin, että
>ihminen aivokuorellisena ja sen
>jälkeen, kun aivouori hänelle
>kehittyi (siis ihmiselle noin
>yleensä), on ollut vapaa valitsemaan
>tulevaisuutensa, kunhan ymmärtää
>valita dialektisen materialismin ja
>marxismin eikä esim. jälkikäteen
>vääristele ns. ”kommunismin mustan
>kirjan” tapaan, kuolleiden määrää
>ihmiskunnan historian valikoiduissa kansanmurhissa.

>Koivula uskoo, että ihminen ei ole
>valintakykynsä puolesta tietyissä
>asioissa lainkaan geeneistä
>riippuvainen. Samoin uskoo ainakin
>osittain Nieminen.

>Molemmat kuitenkin vetoavat
>Spinozaan, jonka mukaan: ”Kaikki mikä
>on, on Jumalassa ja ilman Jumalaa
>mikään ei voi olla olemassa, tai ei
>ole käsitettävissä.”

>Spinoza on äärimmäinen deterministi
>samaistaessaan Jumalan ja substanssin.

Se oli hämnen virheensä.

Hän ei tuntenut ´materian´ käsitettä, eikä sen liikemuotojen (fysikaalis-kemiallinen, biologinen, sosiaalinen) käsitteitä, ja siksi antoi kaikelle olevaiselle (olemukseltaan yhteiskunnallisen) ajattelun piirteitä, mikä lainalaisesti ja määritelmänmukaisesti (d.m. uskontomääritelmä) johti hänet uskonnollisen panteismin kannalle.

>En ole ennen kokenut, että
>Koivulalle sopisi determinismi
>ainakaan siten, että yhteiskunta
>olisi jotain muuta kuin ihmisen
>vapaan tahdon (aivokuoren jne...) ilmaisua.

>Spinozalle mitään vapaata tahtoa
>(aivokuoresta johtuvaa tms.) ei ole,
>vaan kaikki on peräisin Jumalasta.
>Jumalan olemus on välttämätön, joten
>jokainen mailman ominaisuus syntyy välttämättä.

Hänellä oli aivan omanlainen (tuolloin) käsitys ´välttämättömyydestä´, sen mainitun runsauden periaatteen mukainen. Ei se tarkoita, ettei voisi olla vapaata tahtoa. Sehän voi olla nimenomaan välttämättömyyden toteutumiskeino, löytää vahingossa jossakin päin kukin eri mahdollisuus, jota luonnolait eivät estä! Sitä ´välttämättömyys´ on myös mm. ei-predestinaatiotulkintaisessa islamilaisessa filosofiassa.

>Koivula kieltää Jumalan, mutta uskoo
>Jumalaan Spinotzan tunneteorian
>kautta, ottaen Jumalan tilalle
>dialektiikan. Tätä pyörittelyä ei voi ymmärtää.

>Niemisestä en tiedä.


En tuntenut Spinozan tunneteoriaa. Lakkala yhdistää sen "nykaikaisen(suomalaisen) neurotieteen (yleensä virheelliseen, damasiolaiseen) tunneteoriaan".

Lainaus
>Filosofi Esa Saarinen: ”Ihminen
>maailmansa muuttajana, kohtalonsa
>kääntäjänä - se visio kirpoaa
>Spinozalta ja katoaa
>välttämättömyyksien alle.


Saarinen lienee oikeassa.

Lainaus
>Dialektiseen materialismiin liittyy
>olennaisesti se, että yhteiskunta on
>materiaalisen (filosofisen)
>kehityksen huippu, joka kehittyy
>kielen ja ympäristöön reagoivan
>yksilön yhtälönä.


Kyllä.

Lainaus
Tässä Iljenkovin jutun kahdessa viimeisessä kappaleessa on Marxin analyysi Spinozan jumala-substanssi-käsittestä ja siitä, miten se pitää saattaa tieteeliselle pohjalle:

" (Spinoza:) " The sole ‘body’ that thinks from the necessity built into its special ‘nature’ (i.e. into its specific structure) is not the individual brain at all, and not even the whole man with a brain, heart, and hands, and all the anatomical features peculiar to him. Of necessity, according to Spinoza, only substance possesses thought. ThinkinAsignecessary premise and indispensable sqndition (sine qua non) in all nature as a whole."

But that, Marx affirmed, is not enough. Aecording to him, only nature of necessity thinks, nature that has achieved the stage of man socially producing his own life, nature changing and knowing itself in the person of man or of some other creature like him in this respect, universally altering nature, both that outside him and his own. A body of smaller scale and less ‘structural complexity’ will not think. Labour is the process of changing nature by the action of social man, and is the subject’ to which thought belongs as ‘predicate’. But nature, the universal matter of nature, is also its substance. Substance, having become the subject of all its changes in man, the cause of itself (causa sui). "


>Mikä siis on sattumaa ja mikä välttämätöntä?

Pohdintasi "sattumasta ja välttämättömyydestä" (jossa jälkimmäinen pitäisi olla joten aivoperäistä) menee aivan ohi asian, eikä se ole adekvaattia determinismi vs. indeterminismi -problematiikan kannalta.


Se oli helvetin hyvä, ydinkysymys tässä.

Lainaus
>Ehkäpä vasta toiminta ja sen seuraus
>sen kertoo: Ei ole pelkästään
>apriorista ennakkofilosofiaa. Ei ole
>pelkästään aposterioirista selittävää
>tulkintaa. On molemmat. Mutta se, tai
>hän, joka yrittää antaa tälle
>epämääräisyydelle absoluutisen nimen,
>syyllistyy Ruusun nimeämisen
>virheeseen. Ha ha. :-)

Spinozan käsitys ajattelusta objketiivisen todellisuuden kuvana materiassa/substanssissa oli materialistinen...

" From Spinoza’s standpoint thought before and outside of its spatial expression in the matter proper to it simply does not exist. All talk about an idea that first arises and then tries to find material suitable for its incarnation, selecting the body of man and his brain as the most suitable and malleable material, all talk of thought first arising and then ‘being embodied in words’, in ‘terms’ and ‘statements’, and later in actions, in deeds and their results, all such talk, therefore, from Spinoza’s point of view, is simply senseless or, what is the same thing, simply the atavism of religious theological ideas about the ‘incorporeal soul’ as the active cause of the human body’s actions. In other words, the sole alternative to Spinoza’s understanding proves to be the conception that an idea can ostensibly exist first somewhere and somehow outside the body of the thought and independently of it, and can then ‘express itself’ in that body’s actions. "

...mutta hänen käsityksensä itse siitä objektiivisesta todellisuudesta oli (objektiivis-)idealistinen.

RK


Sää esität erinomaisia aiheellisia kysymyksiä ja minä vastaan Evald Iljenkovilla, joka on spinozalainen filosofi ainakin joissakin kysymyksissä. Tosin hänkään ei jumaliin usko, mutta hänellä on materiakäsitys, ns. "Spinozan hyytelömaljamalli" (Bertrand Russel), joka sopii myös panteisteille. Sillä oli Neuvostoliitossa kannattajansa, ja siitä oli harmia mm. lysenkolaisuuden yhteydessä. Jotkut esimerkiksi eivät hyväksyneet elollisen materian kaikenkattavaa solurakenneteoriaakaan, vaikka se oli Engelsin mukaan rinnatettavissa Newtonin ja Darwinin lakeihin tärkeydeltään.

Tästä sitten päästään Dennettiin:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/materialistin-ongelma-baconin-vai-spinozan-substanssi-2

lauantai, 11. tammikuu 2014

Materialistin ongelma: Baconin vai Spinozan substanssi? 2.


Keijo Lakkala – Elävä aine: Evald Iljenkovin ja Daniel C. Dennettin filosofioiden yhtymäkohtia

Tässä artikkelissa tarkoitukseni on tarkastella mielenfilosofisia teemoja neuvostofilosofi Evald Iljenkovin ajattelun tarjoamasta näkökulmasta käsin. Aluksi käsittelen Iljenkovin Spinozalta lainaamaa ontologista perusratkaisua, substanssimonismia, jota hän käyttää muotoillessaan antireduktionistista käsitystään ihmismielestä.

Koska Iljenkov tukeutuu paljolti Spinozan filosofiaan, pohdin tässä artikkelissa myös mahdollisuutta käyttää Spinozan käsitettä conatus yhdistämään marxilainen filosofia moderniin evoluutioteoriaan tukeutuvaan mielenfilosofiaan. Väitän että Daniel C. Dennettin muotoilema intentionaalisuuden käsite on hyvin lähellä Spinozan conatusta ja siten yhdistettävissä Evald Iljenkovin ajatteluun. Tarkoituksena on tarkastella mahdollisuutta hyödyntää evoluutioteoriaa marxilaisessa filosofiassa. "


HM: Marxismiin ei kuulu oppia ”yhdestä substanssista”, vaan Spinozan sijaan marxismiin liittyy tosiasiassa Francis Baconin olio-oppi. Tämä liittyy siihen, että ´sisältö ja muoto´ sekä ´materia ja liike´ katsotaan dialektisiksi vastakohdiksi (aksiomaattisesti, Engels). Iljenkov kuvaa Spinozan filosofiaa, muttei ”hirttäydy näihin sen huonoihin puoliin, vaan tuo esiin mm., että Spinozalle aitojen (tosien) käsitteiden pitää olla luonnossa vallitsevien todellisten yhteyksien mukaisia.

[Kyllä Iljekov noihin takertui, minulta se oli jäänyt huomaamatta.]

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/sir-francis-bacon-materialistisen-dialektiikan-isoisa

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/01/oliko-lenin-objektiivinen-idealisti-vai-dialektinen-materialisti

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/fysikalismin-ideologia-on-munatonta-metafyysista-monadologiaa

Kts. lopussa keskustelu.


KL: " Ajatteleva Luonto

Neuvostoliittolainen filosofi Evald Iljenkov on erinomaisessa teoksessaan Dialekti- nen logiikka (1984) tulkinnut Marxin ajattelua osana modernin filosofian kehityskulkuja. Teoksessaan Iljenkov pyrkii filosofianhistoriallisen lähestymistapansa kautta kontekstualisoimaan ja positioimaan Marxin suhteessa aiempaan filosofiaan.

René Descartes’a voidaan hyvällä syyllä kutsua modernin filosofian perustajaksi. "


HM: Ei voida. Hänen filosofiassaan ei ollut mitään erityistä: hän uskoi aikansa peruslatteuksiin kuten "absoluuttiseen avaruuteen ja aikaan" sekä "epämateriaaliseen sieluun".

Analyyttisen geometrian keksijä hän ei myöskään ollut, vaan myös aikaa kuvattiin piirtämällä, ja arvioitiin mittaamalla munkkien salatieteissä. Hän kuitenkin sovelsi analyyttistä geometriaa Galilieo Galilein lakien esittämiseen, ja keksi siinä yhteydessä impulssimomentin säilymisen lain.

Häntä ennen oli ollut ja hänen aikanaankin oli parempia filosofeja, mm. Francis Bacon ja Descartesin hyvä tuttu Thomas Hobbes, sekä Spinoza.

Descartesin suuri tieteellinen löytö oli hänen refleksioppinsa, jonka mukaan organismeilla on taipumus reagoida tietynlaisiin ärsykkeisiin tietynlaisilla reaktioilla, joista yhteenkuuluvat parit muodostavat kaavamaisen käyttäystymismallin refleksin.


KL: " Hänen metodinen skeptisisminsä asetti modernin filosofian ensimmäiseksi filosofiaksi tietoteorian. Hänelle ensisijainen kysymys koskee varmuutta. Hänelle kysymys ”Mistä voimme tietää ulkomaailman olemassaolon?” on keskeisin filosofinen kysymys. Epäillessään kaikkea Descartes päätyy tunnetusti kuitenkin siihen, että vain yhdestä asiasta hän voi olla varma: aivan varmasti hän itse ajattelevana, epäilevänä olentona ainakin on olemassa. Kuitenkin, koska hän voi epäillä oman ruumiinsa olemassaoloa, tulee hän pystyttäneeksi paljon turhaa päänvaivaa aiheuttaneen ontologisen dualismin. Ulkomaailmaa voidaan epäillä, se ei siis ongelmattomasti ole osa samaa maailmaa tajuntamme kanssa. Kehoa voidaan epäillä, se ei siis ole ongelmattomasti yhteydessä tajuntamme kanssa.

Iljenkoville koko asetelma jossa ajattelu ja ulkoinen todellisuus irrotetaan toisistaan on ongelmallinen. Ajattelun (käsitteen) ja ulkomaailman suhdetta ”tarkistamaan” ei voida löytää ”kolmatta” instanssia. "


HM: Voidaan kyllä löytää: se samainen käytäntö, jonka välityksellä tieto heijastaa luontoa.


KL: " Se, mikä on ajatusta, ei ole olemista. Ja se mikä on olemista, ei ole ajattelua. Iljenkovin mukaan juuri Descartes on ensimmäinen joka tunnistaa tämän tietoteoreettisen ajattelun ja olemisen identiteettiongelman. Ajattelulla ei ole geometrisia, spatiaalista luonnetta, eikä ajattelulla täten ole varmaa kosketusta todellisuuden geometrisiin, tilallisiin muotoihin. Ajattelu ja oleminen ovat itsenäisiä substansseja, jotka ovat itsessään, eivätkä minkään toisen kautta välittyneitä.

”Ajatus sellaisenaan ei voi olla vuorovaikutuksessa ulottuvan olion kanssa eikä olio ajatuksen kanssa, kumpikin liikkuu ’omassa elementissään’” (Iljenkov 1984).

Tästä seuraakin toinen ongelma: kuinka ihmisen ajattelu ja hänen kehonsa ovat yhteydessä toisiinsa? Ne kyllä ovat yhteydessä toisiinsa, mutta miten? Kuinka ajattelun kuvittelema viiva voi olla kongruentti reaaliavaruudessa esiintyvän geometrisen muodon kanssa? Kuinka ajatuksellinen käyrä voi olla muodoltaan identtinen ulkopuolisessa tilassa esiintyvän käyrän kanssa? Iljenkovin mukaan vastaus on selvä:

”Kyseessä on yksi ja sama käyrä, joka toisen kerran esiintyy ajattelussa ja toisen kerran reaaliavaruudessa. Siitä että kun toimintani on sopusoinnussa (sanojen, merkkien mielenä käsitetyn) ajattelun kanssa, se on samalla mahdollisimman tarkassa sopusoinnussa ajattelun ulkopuolella olevan olion muodon (tässä tapauksessa geometrisen ääriviivan) kanssa” (Iljenkov 1984, 18). "


HM: " Tässä Iljenkov on aivan oikeassa.


KL: " Descartes’lle Jumalan tehtäväksi jäi toimia ”kolmantena” instanssina, joka välirenkaana välittää ajattelun ja olemisen, sielun ja ruumiin, käsitteen ja objektin välistä suhdetta.Tällainen teologinen vastaus ei tietenkään filosofille tunnu kovinkaan järkevältä. Descartes’n vastaus on ad hoc. Ajattelun ja olemisen suhdetta ei ratkaista yliluonnollisilla ihmeillä.

Descartes’in filosofian ongelmat tiivistyvät siihen, ettei hän kyennyt selittämään sitä, miksi algebralliset lauseet eli yhtälöt ovat yhtäpitäviä (itsessään-identtisiä) piirretyn geometrisen kuvion kanssa. Iljenkovin mukaan Descartes’n tapa käsitellä geometriaa puhtaina ajatustoimintoina ajaa hänet vakaviin, ylittämättömiin ongelmiin, jotka voidaan ratkaista vain turvautumalla mystiikkaan ja teologiaan. Ajattelu ja oleminen ovat Täydellisen ja Hyvän Jumalan avulla yhdistyneet: ”Jumala ei ole pettäjä” (Descartes 2002, 84). (Iljenkov 1984, 17-20.)

Tietyssä mielessä Descartes’n taustalla lymyävän ajattelijasubjekti on hirvittävän passiivinen ja kontemplatiivinen subjekti. Ajatteleva subjekti ei toimi, ajatteleva subjekti ei ole kehollisessa tai muutoin fyysisessä suhteessa ympäristöönsä. Tästä myös kuuluisa psykofyysinen ongelma saa alkunsa. Ajattelun ja olemisen virheellinen (dualistinen) käsittäminen ajaa Descartes’in ratkaisemattomaan antagonismiin. Iljenkovin mukaan kuitenkin toisella uuden ajan rationalistilla, Spinozalla, on avaimet tämän antagonismin ratkaisemiseen. Erityisesti Spinozan substanssikäsitys on tämän dilemman ratkaisussa käyttökelpoinen.

Substanssilla Spinoza tarkoittaa sitä, ”joka on itsessään ja käsitetään itsensä kautta; sen käsite ei toisin sanoen vaadi jonkun toisen olion käsitettä, josta se pitäisi muodostaa” (Spinoza 1994, 43). Substanssi on oman itsensä syy. Se on itsessään ja se käsitetään sen itsensä kautta. Olemassaolo kuuluu ehdottomasti substanssin olemukseen, ja jokainen substanssi on myös välttämättä ääretön. Näin ollen substansseja ei voi olla kuin yksi. Mikäli niitä olisi useampi, eivät ne olisi äärettömiä, vaan äärellisiä, eikä niitä silloin voitaisi kutsua substansseiksi.

Descartesta poiketen Spinozalle substansseja on vain yksi. Toisin kuin Descartesille, eivät ajattelu ja ulottuvaisuus olleet toisistaan erillisiä substansseja vaan yhden, äärettömän substanssin attribuutteja. Siinä missä Descartes erottaa inhimillisen subjektin luonnosta (Oittinen 1994, 23), pyrkii Spinoza päinvastaiseen. Hänelle ihminen on kaikkien muiden olioiden ohella vain substanssin modifikaatio. "


HM: Nykyaikainen dialektinen materialismi ei voi missään tapauksessa hyväksyä tuollaista "absoluuttisen substanssin" aksioomaa. Eikä sitä kyllä Iljenkovkaan hyväksy dialektiseen materialismiin perehtyneenä henkilönä, vaan hän vain esittelee Spinozan ajattelua.

Aivan ensimmäiseksi tuo "kumoaa" AKSIOMAATTISESTI objektiivisen dialektiikan koko tutkimuskohteen eli, uusien luonnonlakien ja niiden mukana uudentyyppisten matriaalisten olioden synnyn eli AIDON EMERGENSSIN mahdollisuudenkin.

Tuo on myös dialektisen logiikan vastainen aksiooma moninkin tavoin: Ensinnäkin vaikka havaitsisimmekin tuntemil- lamme olioilla jonkin yhteisen alkuperustan, vaikka atomirakenteen, meillä ei ole oikeutta tuosta vaan olettaa, kaikki tuntematonkin materia koostuu sellaisesta, tai että koko maailmankaikkeudessa ei olisi muita vastaavia systeemeitä. Toisekseen, dialektiikan määrällisten muutosten laadullisiksi muuttumisen laki sanoo (jos se todella on laki eikä vain periaate!), että äärettömiä laatuja ei olemassa, ei myöskään äärettömiä olioita. Emergentin materialismin jokaisella ´oliolla´ on sekä sisältö että muoto, jotta se olisi olio lainkaan. Spinozan ääretön itseriittoinen olio on JOKO sisältöä TAI muotoa, eikä se ole olio.

Tuollaisen substanssin olettava oppi on paitsi epädialektista myös EPÄEMERGENTTIÄ materialismia, joten siihen ei kannata yrtittää sovitella dialektisen materialismin muitakaan oppilauseita: jos ne "pelaavat", se on sattumaa, ja mallit pysyvät eri malleina ja teorioina.

Sanoisin myös, että spinozalaisen substanssin olemassaolo on ristiriidassa erityisen suhteellisuusteorian kanssa.

Edellen: mikää ei lopultakaan erota sellsita "substanssia" "Jumalasta", mistä Spinoza oli oikein hyvin tietoinen. Uskomus "absoluuttiseen avaruuteen" nimeomaan piti sellaisten areiolaisten kuten Isaac Newtonin, René Descartesin, Galileo Galilein, Giordano Brunon ja monien muiden tieteen nimimiesten uskoa yllä. He olivat antikatolisia ns. germaanikristittyjä, jotka uskoivat käytännössä pellkkään Pyhään Henkeen eivätkä välttämättä lainkaan persoonalliseen jumalaan.

Marxismi on monismia siinä mielessä,että materia on yksi,ja kaikki olemassa oleva on jotakin kautta jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa. Olemassaolo jopa määritelläänkin ”vuorovaikutusten piirissä ilmenemiseksi”, myös ideaalisen, esimerkiksi ajatuksellisen olion olemassaolo. Mutta marxismi tai mikään emergentti materialismi EI ole SUBSTANS- SImonismia, vaan uusia suhteellisia substantiaalisia tasoja voi syntyä kehityksessä, mikä on juuri sitä emergenssiä. Sanan ja samalla termin emergentti materialismi otti käyttöön Baconin filosofian (olio-opin) systematisoija John Stuart Mill.

[Itseään virheellisesti spinozistina pitänyt David Hartley otti sen käyttöön jo ennen.]

... "

Muokannut: Risto Koivula, 4/4/2021 7:40:59 AM


Tieteen päivät 2021   [ 404536 , Mr.K.A.T. , 19.01.2021 22:47:50 ]
    Tieteen päivät 2021   [ 404538 , PeP , 20.01.2021 12:55:16 ]
    Tieteen päivät 2021   [ 404539 , riiviö , 20.01.2021 14:00:21 ]
    Tieteen päivät 2021   [ 404934 , Risto Koivula , 27.03.2021 01:55:36 ]
        Esa Saarisen viimeinen luento rohvessyörin viraassa   [ 404955 , Risto Koivula , 01.04.2021 07:18:44 ]
            Esa Saarisen viimeinen luento rohvessyörin viraassa   [ 404963 , sherlocker , 01.04.2021 18:03:37 ]
                Esa Saarisen viimeinen luento rohvessyörin viraassa   [ 404972 , Risto Koivula , 02.04.2021 03:54:51 ]
                    Esa Saarisen viimeinen luento rohvessyörin viraassa   [ 404984 , Risto Koivula , 04.04.2021 06:48:34 ]